Kummallista

Olen huomannut viime aikoina ikävähkön trendin. Internet-keskusteluista ei saisi loukkaantua. Mitä helvettiä? Kuka niin sanoo? Aina jos joku osoittaa jonkinlaista hetkeä kun herne lähentelee nenänpieliä joku huomauttaa että ”trolli oli.” Miksi trollaus ja trollikin ei voisi tuntua pahalta?

Heräsin tähän ajatukseen muutama viikko sitten erään ystäväni jaettua statuspäivityksen, jossa parjattiin aika vahvasti entisiä Lottia. Kaverini esitti kysymyksen, ”ei kai tää tyyppi ole tosissaan?” Niinpä, sellaista panettelevaa ja ilkeää tekstiä voi kirjoittaa helposti, olematta tosissaan. Mitä helvettiä? Miksi? Sitten kun joku osoittaa pahoittavansa mielensä toisen kirjoituksesta, loukkaantujaa pidetään tunteellisena hölmönä.

Kyllä, itsekin tulin pahalle tuulelle kirjoituksesta. Vähän myös loukkaannuin. Vaikka minulla ei läheisempää tunnesidettä lottiin olekaan, tuntui pahalta kun yhtä ihmisryhmää huoritellaan ja nimitellään. Miksi minusta ei olisi saanut tuntua tältä?

Mikseivät asiat saa enää satuttaa? Mikseivät ne saa tuntua miltään? Onko se tavoiteltavaa, että omistaa paksuimman nahkan ja loukkaukset ja ilkeilyt eivät kosketa sinua? Onko tärkeää olla tunnekylmä?

Henkilökohtaisesti arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat rehellisiä tunteissaan. Kun sattuu, siitä kerrotaan. Kun joku loukkaa, se selvitetään rakentavasti. Kun itkettää, itketään. Ja kun naurattaa, nauretaan vedet silmissä.

Vieläkö joku kysyy mistä kaikki se sisäinen paha olo tulee? Miksi ihmiset ovat uupuneita ja kärsivät erilaisista henkisistä ja joskus jopa fyysisistä oireista? Mihin tässä maailmassa nykyään tulee laittaa tunteet?

Minulla on internetissä treffiprofiili. En pidä sitä salassa, kyllähän tässä iässä niitä verkkoja on heiteltävä jo vähän joka suuntaan. Lähinnä alunperin tein sen testimielessä, löytyykö sitä kautta ihmisiä. Ottaako kukaan yhteyttä? Miten niissä tilanteissa pitää toimia? Huomattuani, että sehän on oikeasti ihan hyvä tapa tutustua ihmisiin, siitä on tullut muutaman kuukauden aikana itselle tapa.

Kuitenkin jokunen asia nettideittailuun liittyen on herättänyt kummastusta. Tässäpä hiukan niistä. Osa ajatusksista liittyy tiettyjen palvelujen tarjoamiin vaihtoehtoihin, toiset taas ovat yleismaailmallisia. Joskus huomio kiinnittyy mitä kummallisimpiin juttuihin..

1)yli kolmikymppisen sukupuoleltaan miespuolisen henkilön nimimerkki on ”pojankoltiainen79”
Menikö minulta ohi jotain, vai onko yli kolmikymppinen mies vielä poika? Syytä miettiä nimimerkkivalintaa uudelleen. Lainaten ystäväni sanoja: jos mies yli kolmikymppisenä mieltää itsensä pojaksi, kannattaa miettiä miksi edelleen on sinkku.

2)nimimerkki ”jugi86” aloittaa esittelytekstinsä ”olen 25-vuotias kolli...”
Ei, et ole. Lyhyemmälläkin matikalla ikäsi saa laskettua oikein, varsinkin jos sen suhteuttaa omaan ikäänsä. Tai olisiko profiiliteksti syytä edes päivittää?

3)Kerrot olevasi ateisti, mutta uskonto on merkityksetön.
Ateismi on uskonnon kieltämistä. Toki myös sitä, ettei usko mihinkään, mutta silloin jos tunnustaudut ateistiksi, asia ei ole sinulle merkityksetön. Voit olla ”uskonnoton” jolloin asia on merkityksetön. Käsitteet kuntoon, ystävällisin terveisin TK.

4)Kirjoitat minulle viestin jossa lukee ”moi.”
Kivahan se on, jos minua lähestyy, hymyilen siitä ainakin vähintään pari tuntia. :) Joku oikeasti on nähnyt vaivaa lukeakseen profiilini ja mahdollisesti tykännyt siitä. Nähnyt vaivaa kirjoittaakseen... ...”Moi.” Anna nyt vähän enemmän siimaa hyvä ihminen! Ei tuosta saa vielä mitään irti.

5)Mieltymykseni eivät käy kanssasi yksiin ja en suostu heti kaikkeen mitä ehdotat. Loukkaannut minulle ja alat käyttäytyä huonosti.
..Taas niitä äärimmäisen hyviä hetkiä miettiä MIKSI olet sinkku. Ei, minä en halua ensitreffeillä kanssasi luonnonhelmaan harrastamaan ”pikkukivaa” tai ei, en halua harrastaa kanssasi jotain josta itse en pidä. Ei se ole minun vikani, että sinua loukkaa jos en pidä samoista asioista. Vaikka opiskelija olenkin, myöskään niin rahanpuutteeseen en koskaan joudu, että tekisin kanssasi jotakin rahasta..

6)Kaikki tuntuu menevän ok, toinen katoaa kuin pieru saharaan..
Kyllä siitä vähän tyhmä tunne tulee. Jää selityksettä missä meni vikaan, löytyikö parempi vai mitä tapahtui. Yleisiin kohteliaisuussääntöihin yleisesti luetaan toisten arvostaminen, edes sen verran että viitsii sanoa kiitos mutta ei kiitos. No, minäpä jatkan tässä loputtomassa viidakossa seikkailua. Toivottavasti nyt olet itse edes onnellinen. :)

ps. Tähän mennessä yksikään paidaton ylävartalo ei ole herättänyt kiinnostusta.. Suositan kokeilemaan kasvokuvia.