Olen huomannut viime aikoina ikävähkön trendin. Internet-keskusteluista ei saisi loukkaantua. Mitä helvettiä? Kuka niin sanoo? Aina jos joku osoittaa jonkinlaista hetkeä kun herne lähentelee nenänpieliä joku huomauttaa että ”trolli oli.” Miksi trollaus ja trollikin ei voisi tuntua pahalta?
Heräsin tähän ajatukseen muutama viikko sitten erään ystäväni jaettua statuspäivityksen, jossa parjattiin aika vahvasti entisiä Lottia. Kaverini esitti kysymyksen, ”ei kai tää tyyppi ole tosissaan?” Niinpä, sellaista panettelevaa ja ilkeää tekstiä voi kirjoittaa helposti, olematta tosissaan. Mitä helvettiä? Miksi? Sitten kun joku osoittaa pahoittavansa mielensä toisen kirjoituksesta, loukkaantujaa pidetään tunteellisena hölmönä.
Kyllä, itsekin tulin pahalle tuulelle kirjoituksesta. Vähän myös loukkaannuin. Vaikka minulla ei läheisempää tunnesidettä lottiin olekaan, tuntui pahalta kun yhtä ihmisryhmää huoritellaan ja nimitellään. Miksi minusta ei olisi saanut tuntua tältä?
Mikseivät asiat saa enää satuttaa? Mikseivät ne saa tuntua miltään? Onko se tavoiteltavaa, että omistaa paksuimman nahkan ja loukkaukset ja ilkeilyt eivät kosketa sinua? Onko tärkeää olla tunnekylmä?
Henkilökohtaisesti arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat rehellisiä tunteissaan. Kun sattuu, siitä kerrotaan. Kun joku loukkaa, se selvitetään rakentavasti. Kun itkettää, itketään. Ja kun naurattaa, nauretaan vedet silmissä.
Vieläkö joku kysyy mistä kaikki se sisäinen paha olo tulee? Miksi ihmiset ovat uupuneita ja kärsivät erilaisista henkisistä ja joskus jopa fyysisistä oireista? Mihin tässä maailmassa nykyään tulee laittaa tunteet?