Diison tulee väkevästi haippinsa kanssa. Uusi sukupolvi tekee hiphopin todella vaivattomasti ja paketti on visuaalisuutta hiottu, vaikka kyse on aloittevasta artistista. Diison räppää tuntevansa, että hänen vuotensa on lähellä ja tuskin on kovin väärässä arviossaan. Tuotanto on laadukasta ja tyylit vastaavat hyvin jenkkiesikuvia.
Se ihmetyttää monissa räppibiiseissä, että ihanko oikeasti kaikki yrittävät painaa artistia alas ja “estellä haippia” “maassa täynnä käärmeitä”, jossa “pahan veren pystyy aistimaan”? Räppikappaleiden tuottaman empirian mukaan nihkeily, kateus ja alaspainaminen ovat varsinainen epidemia. Oman menestyksen pohdiskelu on varsin keskeinen aihe artistin elämässä, mutta hieman liian usein musa kääntyy kertomaan ainoastaan uraponnisteluista, joissa matka on täynnä epämääräisiä vihollisia ja esteitä ja kiikareissa jokin suuri palkinto. Ilmiö ei ole tietenkään nuoren Diisonin vika, vaan ehkä pieni sivuvaikutus siitä, että kaveri vaikuttaa eläneen ja hengittäneen räppiä koko ikänsä.
Biisi on Diisonin sanoittama ja se on tuotettu yhdessä Vincenton, Young Kauluksen ja Johan Lönnbergin kanssa. Samat jäbät ovat myös tyylikkään videon takana, joten tällä paketilla mennään pitkälle. Mukana on myös Jaakko Jokelan kuvaa Blockfestiltä.