Uudet suomalaiset musiikkivideot

Afromikko on hassu kaveri. Valtavan hiuspehkonsa turvin operoiva artisti on leppoisa heppu, joka tekee leppoisaa musiikkia. Kitaravetoinen poppibiisi nojaa vahvasti poppirokin perinteisiin ja luo mainion nostalgisen tunnelman. Mikon sormien napsuttelu ja ruusun heiluttelu tuo mieleen ysärin kepeät hetket Pulpin tai Blurin seurassa. Afromikko pyrkii saamaan itselleen puolison, vaikka on vähän hullu ja toinen on villikortti. Uskoisin, että rakkaus kuitenkin voittaa lopussa.

Afromikko on oikealta nimeltään Mikko Kananoja. Monitaituri kaveri on kunnostautunut muun muassa kirjailijana. Hänen ja Karri Liikkasen Perus-romaani julkaistiin Cityn netissä pari vuotta sitten ja sen voi lukea edelleen.

Gettomasa ihmettelee uudella musavideollaan, kuka oikein on. Räpit, Ruubenin biitti ja Janne Pajusen video muodostavat tyylipuhtaan läpileikkauksen modernista hiphopista. Gettomasan repertuaarissa biisi edustaa leijailevampaa ja elektronisempaa sorttia, mutta on osoitus siitä, että perinteisten boombap-tyylien rinnalle mahtuu muutakin osaamista. Biisi ja video rakentuvat tyylikkäästi pienistä yksityiskohdista: pienistä flow’ta rytmittävistä tukisanoista ja lähikuvista soittimia hivelevistä sormista. Tunnelma on sellainen, ettei siitä selvitä ilman studiohuoneessa leijailevaa savua.

Gettomasa menee näillä eväillä pitkälle. Uusi levy on tulossa ja siitä voi odottaa kovaa. Taustoista vastaavat huipputyypit kotikylän Ruubenista, LX-Beatsista Aksimiin ja MDS:ään ja luvassa on muun muassa possebiisiä legendaarisen Davon mausteilla.

Muuan Mies jatkaa leppoisan arkista marssiaan. “Näillä mennään, näillä mennään, näillä mennään, eipä vissiin. Näillä mennään, näihin mä luotan, ei me korkeelta puota.”

Dennis Succan ohjaamalla ja Jari Järven kuvaamalla ja leikkaamalla Näillä mennään -videolla tapahtuu kaikenlaista jännittävää – on neitoa hädässä, hc-bileet ja suuria unelmia niukkuuden keskellä, mutta itse Muuan Mies Ismo Puhakan rooliksi jää fiilistellä itsekseen metsämaisemissa ja töräytellä tuohitorveaan.

“Jokainen lukee kirjansa itse, tekee omassa päässään omat itsenäiset päätelmät. Se on vapaus, se kuuluu olennaisena osana taiteeseen. Sitten on olemassa erikseen myös valmiiksi pureskeltua "videopromootiota”, jota pyrin välttelemään "teoksissani" ja päivittäisessä omassa kulutuksessa”, videon ohjannut Dennis Succa kertoo, kun häneltä kysyy videon juonesta.

Biisi on hämmentävän toimiva ralli, jossa kansanmusiikki lyö yläfemmaa räpin kanssa. Pietarin vierailu tuo mukavan lisämausteen ja räpin itsekehukliseet kuulostavat huvittavilta tässä ei niin vakavastiotettavassa ympäristössä.

Laulaja-lauluntekijä Irma Agiashvilin ensimmäinen albumi Sing The Unspoken sai osakseen jonkin verran hehkutusta. Huhtikuussa jatkoa seuraa Behind Space -albumin muodossa ja luvassa on valoisampia vesiä kuin debyytillä. Toinen single In Vain osoittaa kuitenkin, ettei Johnny Lee Michaelsin tuottama uusi levy täysin positiivisilla urilla hiihtele.

“In Vain on kappale yksinäisyydestä, joka syntyy kun koet puhuvasi eri kieltä toisen kanssa, ja näet ja tunnet asiat eri tavalla. Lopputuloksena kadotatte toisenne. Samalla In Vain on melankolinen mutta hyväksyvä toteaminen, että lopulta kuitenkin kuljemme matkaamme jokainen yksin, vaikka aluksi olemmekin niin kiihkeitä pitämään kiinni toisistamme – muka löydetystä onnestamme. Ironista kyllä, juuri ’onnen’ menettämisen pelko ja yksinäisyyden hyväksyminen saa meidät kulkemaan kuuroina, suljetuin silmin”, pohtii Agiashvili pohtii uutta biisiään.

Agiashvilillä on persoonallinen ääni ja tuotanto on pehmeää. Ehkä liiankin pehmeää, sillä laulajan persoona saattaisi ponnahtaa täysiin oikeuksiinsa, jos tuotannossa olisi vastaavanlaista säröä. Nyt syntyvä pehmeä paketti on tosin radioystävällinen ja sisältää potentiaalia isommille yleisöille.