Kuuluuko Jussi69 taidemuseoon?

Helsingin ainoan vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen keskittyneen museon, Sinebrychoffin taidemuseon tulevaa ohjelmaa: Luento Göstä Serlachiuksesta taiteenkerääjänä, yleisöopastuksia näyttelyihin, Jussi69:n rumpuklinikka.

Jussi69:n rumpuklinikka?

Museossa on esillä Quinten Massysin ja Alessandro Allorin maalauksia 1500- ja 1600-luvuilta ja sitten Jussi69:n rumpuklinikka?

Museot ovat 2000-luvulla muuttuneet yhä enemmän viihdekeskuksiksi. Ei riitä, että tallennetaan taidetta sekä kulttuuriperintöä ja tutkitaan ja esitellään sitä näyttelyin. Pitää olla kaikenlaisia kissanristiäisiä, konsertteja, työpajoja ja muuta. Interaktiivisuus on päivän sana museoissakin. Eihän siitä tule mitään, että yleisö vaan käy katsomassa näyttelyä ja kiertää museota hiljaa kuin huopatossuissa. Yleisön pitää osallistua!

Taustalla on tietenkin huoli rahasta. Museoiden pitää houkutella kävijöitä - keinolla millä hyvänsä. Täytyy pitää kanta-asiakkaat tyytyväisenä ja samalla pitää löytää uusia asiakassegmenttejä: uusia sukupolvia, uusia sukupuolia, uusia sosiaaliluokkia, vantaalaisia ja keravalaisia.

Uusia asiakasryhmiä pyritään houkuttelemaan esimerkiksi Jussi69:n rumpuklinikalla.

Tekisi mieleni sanoa, että pysykööt suutarit lestissään. Esittäkööt Sinebrychoffit taidettaan ja 69:t pitäkööt rumpuklinikkansa Tavastialla.

Mutta en sano.

Tämähän voi olla aika hyvä juttu, vaikka kovin omituiselta alkuun kulostaakin. Jussi69:n rumpuklinikka järjestetään talvilomalla neljästi, ja kohderyhmänä on 10-14-vuotiaat nuoret. Rumpuklinikan yhteydessä osallistujille järjestetään maksuton pääsy ja opastus kotimuseoon.

Jos nyt parikin nuorta sattuu innostumaan myös vanhasta eurooppalaisesta taiteesta, rumpuklinikka on onnistunut. Heistä tuskin tulee Sinebrychoffin taidemuseon vakioasiakkaita, mutta joku palo taiteeseen voi jäädä.

Mutta nuoret, älkää tästä maalauksesta sitten ottako oppia: