Epäonnistuminen, kritiikki, naurunalaisuus. Siinä todennäköinen top 3 - lista asioista, joita ihminen pelkää.
Me liiketoimintaihmiset varsinkin tuppaamme olemaan sitä mieltä, että nämä ihmisen perustunteet pitäisi pystyä poistamaan tai ainakin ne pitäisi pystyä tehokkaasti halutessaan sivuuttamaan.
Tämä näkemys johtuu siitä, että me olemme yleensä sitä mieltä, että enemmän liikevaihtoa ja kovempi voittomarginaali piilee näiden takana. Mitä enemmän ryssit, saat huutoa ja sulle nauretaan, sitä kovempi viivanalus. Voi ollakin.
Ei silti voi olla ajattelematta minkälaiseen asemaan sitä itsensä tulee asettaneeksi - yleensä tiedostamattaan - kun ajattelee, ettei viitsisi kuunnella kritiikkiä, tulla naurunalaiseksi tai epäonnistua. Sehän on vähän niin kun Jumalasta seuraava. Ylöspäin.
Mietitääs; miljoonat ihmiset (vähintään) kiroavat Jumalan joka päivä koska eteen tuli paha paikka. Sanotaan, että "miten Jumala voi antaa tällaista tapahtua?" ja "jos Hän on olemassa, hän osoittaa sen kovin erikoisesti". Tunnin päästä asia kylläkin annetaan Hänelle anteeksi todeten, että "tutkimattomat ovat Hänen tiensä".
Eli paskaa ja kirouksia sataa kaikkivaltiaan niskaan eikä kukaan sitä oikeastaan mitenkään edes ihmettele. Sitä vartenhan hänet on keksitty, vai?
Tämä mielessä tuntuu yhtäkkiä oudolta pelätä pientä kritiikkiä ihmiseltä, joka antaa jatkuvasti turpaan sellaiselle, joka ihmisen omasta mielestä kuitenkin tavallaan vastaa kaikesta. Jos niin tykkää ajatella siis.
Mahtoiko tämän sekavan sepustuksen pointti avautua riittävästi? Mene ja tiedä, mutta kiroa se Jumala jos ei auennut.
Minä nimittäin pelkään kritiikkiä.