Secret Comedyn salainen comedy reviewer kävi katsastamassa Koomikot Ilman Rajoja -hyväntekeväisyys stand up -keikan. Tässä on hänen mietteensä illasta kokonaisuutena.
HELSINKI RAVINTOLA VIRGIN OIL CO. 9.11.2015
Koomikot ilman rajoja myötäilee nimessään Lääkärit ilman rajoja –järjestöä. Tällä kertaa pysytellään pois kriisialueilta, mutta hyvän tekemisestä silti on kyse. Tempauksen tarkoituksena on järjestää stand up –iltoja viidessä kaupungissa keräten rahaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon.
Vierailin illoista Helsingin osuudella Uudella ylioppilastalossa majailevassa ravintolassa Virgin Oil Co., johon olikin kertynyt mukavat noin 130 henkeä valmiina nauramaan ilmat pihalle keuhkoistaan. Ensivaikutelmalla saattoi havaita, että monet olivat tulleet stand up –keikalle ensimmäistä kertaa. Kun illan isäntä Tommi Mujunen tätä tiedusteli, piti tuo arvio paikkansa. Hienoa, että suomalaisen komiikan ilosanoma levittäytyy aina vain enemmän. Varmasti juuri päättyneellä TV2:n Naurun tasapaino –ohjelmalla on ollut osuutta asiaan.
Kuten mainittu, illan isäntänä toimi kokenut Tommi Mujunen. Hän on varmaotteinen ja rutinoitunut. Jostain syystä hän vaikutti aivan illan alussa hermostuneelta, eikä tahtonut saada kontaktia yleisöön. Osasyynä oli hyvinkin vääränlainen äänimiksaus. Tommin puheesta ei meinannut alussa saada juuri mitään selvää. Onneksi äänipöytä oli tarkkana, ja tuo saatiin korjattua. Samalla ilta lähti mukavaan käyntiin yleisönkin päästyä eroon alkujännityksestään.
Illan koomikoista ensimmäisenä lavalle nousi Risto Koo Järvinen. Risto on koomikkona hyvin kokenut, eikä pelkää heittäytyä rikkomaan komiikan rajoja. Välillä hän lukee runoja, ja on kiertänyt tässä eräänä kesänä Suomea yhdessä Pete Harjun kanssa Kukkahattusedät-kiertueella. Tällä kertaa hän kertoi lapsuudestaan ja kuinka hän eli teininä isänsä työn mukanaan viemänä pari vuotta Nigeriassa. Risto esitteli meille valokuva-albumiaan tulta ajalta sekä luki pari sieltä tekemää kirjoitustaan paikallislehtiin, kuten Keski-Uusimaa –lehden Pikkukeskari-palstalle. Riston osuus ei ollut ehkä sitä perinteisintä lavakomiikkaa, mutta hauska se oli.
Toisena oli nuoren Pietari Vihulan vuoro. Hän on suurelle yleisölle tuttu tämän vuoden Naurun tasapainosta, kuten Risto Koo oli jo edellisellä kaudella. Aloitusjuttuna Pietarilla on ollut jo jonkun aikaa hänen nuoruutensa sekä sen aiheuttama uskottavuusongelma. Partakin pitää ajaa joka kuukausi. No tuon ”ongelman” hoitaa pois aika. Kymmen vuoden päästä noilla jutuilla ei enää voi tulla sisään. Toisen osuuden muodosti Pietarin havainnot hänen Yhdysvaltojen reissusta. Jenkeissä kukaan ei tiedä missä on maa nimeltä Suomi. Osansa saivat niin pilvenpoltto kuin kädettömät tanskalaiset tytöt. Pietarillakin alkaa, iästään huolimatta, olla jo sen verran keikkoja takanaan, että varmuutta alkaa löytyä. Lisäksi hän tekee erittäin tarkkoja ja hyviä huomioita asioista, ja osaa tuoda ne esille. Tällä kertaa hän meni enemmän mukavuusalueellaan.
Veli-Matti Puumala on myös nuorimies ja tehnyt myös komiikkaa jo muutaman vuoden. Itse Näin Veli-Matin ensikertaa Ali Jahangirin isännöimässä koomikkokisassa Linnanmäen Peacock-teatterissa syksyllä 2012. Hän oli tuolloin todella virkistävä ja hauska tuttavuus. Hyvä hän on edelleenkin, ja hauska, mutta kaksi nuoruudentuskaa kokevaa koomikkoa peräjälkeen ehkä söivät toinen toisiaan. Nyt ainakin helsinkiläinenkin yleisö tietää, että Torniossa metroseksuaalit ovat ihan pelkästään homoja. Ilmeisesti tuo muualla jo ohimennyt ilmiö on vasta rantautunut Meri-Lappiin.
Ensimmäisen puoliajan viimeisenä esiintyi Suomea ehkäpä ahkerammin kiertävä, otsikoiden ja verokalenterin kestotuttavuus Sami Hedberg. Voitettuaan vuonna 2005 Get Up, Stand up! –kykyjenetsintäkilpailun, ponnahti hän kansan tietoisuuteen ja on onnistunut tuotteistamaan itsensä kaikista Suomen koomikoista parhaiten. Samin jutut perustuvat suuresti ns. act out’hein, eli tilanteisiin, joissa koomikko esittää jotain hahmoa. Hassut äänet ja liikkeet ovat hänelle tunnusomaisia, mutta sinänsä hänen oivalluksensa eivät ole koomikoiden eturiviä. Suureen yleisöön tyyli tuntuu tehoavan erityisen hyvin, ja hyvä niin. Vaativampaan makuun hän tuskin lienee. Ja koska Hedberg on niin suosittu, työllistää hän monia muita koomikoita. Tämän takia on jopa puhuttu pelon ilmapiiristä, sillä ruokkivaa kättä kukaan ei uskalla haukkua.
Toisen puoliajan aloittaa pitkätukkainen ja nahkaista cowboy-hattua käyttävä Harri Soinila. Hänen terävyytensä ja huomionsa ovat aivan eri luokkaa kuin häntä edeltäneen Suomi-komiikan monumentin. Kyseenalaista kunniaa hän on saanut Pertti Jarlan omittua Harrin monen keikan avausvitsin Fingerporiin. Esiintyjänä Harri on erittäin varma ja lavaläsnäolo on ensiluokkaa. Harva uskaltaa aloittaa vitsin jättääkseen sen siihen ilmoittaen vain halunneensa jakaa ko. asian yleisön kanssa, ja silti on hauska. Harrin kaveri on siis pannut nunnaa. Siistiä.
Illan ainoan englanninkielisen keikan hoitaa Jamie McDonald. Jamien karisma lavalla on huikea. Hän on nopea, verbaalisesti lahjakas ja älykäs. Ja ennen kaikkea hauska. Enemmän ja enemmän hän on siirtynyt komiikassaan kohti vaativaa spoken wordiä, joka ei perustu hauskoihin irtovitseihin, vaan pitää sisällään laajemman kaaren ja tarinan. Jamie on trans-ihminen, ja juuri siihen hän juttunsa perustaa. Hänen kertomustaan on aina virkistävää kuunnella.
Suurelle yleisölle on myös tuttu Kumman kaa -sarjan Heli Sutela. Heli näyttelee aktiivisesti sekä tekee stand up –komediaa. Hänen juttunsa etenee hyvin rakennettuina jouhevasti yhdestä vitsistä toiseen ja näyttelijän varmuudella ottaa tilan haltuunsa vaivatta.
Jape Grönroos saa kunnian lopettaa illan. Juuri lopetus on usein se, joka jättää yleisön tietylle fiilikseen. Jape oli kilpailemassa samaisessa ohjelmassa Sami Hedbergin kanssa, ja vuosien tuoma kokemus näkyy hänessä. Jos ensimmäisellä puoliskolla koettiin nuoruuden tuomaa tuskaa, ollaan nyt keski-ikäisen miehen elämän peruskysymyksissä, johon tuskaa tuovat niin anoppi kuin piinaavat pariskuntaillallisetkin. Jape irrottaa yleisöstä viimeisetkin varastoon jääneet naurut ja salillinen tyytyväisiä ihmisiä poistuu sateiseen Helsingin syysiltaan. Samalla on tehty hyvää hädänalaisten auttamiseksi.
