Mitä saadaan, kun heitetään kaksi nuorta suomalaista koomikkoa kiertämään Yhdysvaltoja lähes kahdeksi kuukaudeksi ja kuvataan siitä kaikki mahdollinen? Saadaan tosi-tv- sarja, jossa pääsemme tutustumaan tuohon mahdollisuuksien maahan todellakin pintaa syvemmältä ilman kiiltokuvamaista kiillettä, jossa se yleensä esitetään.
Televisiostakin tutut stand up –koomikot Henric Chezek ja Pietari Vihula ovat molemmat nuoresta iästään huolimatta jo kokeneita lavaesiintyjiä. Toimittaja, ja itsekin koomikko, Mika Niva sai noin puolitoista vuotta sitten ajatuksen tehdä erilaisen tv-sarjan komiikasta. Kokeilujen, demon ja pitkällisen väännön Ylen kanssa jälkeen kolmelle näytettiin vihreää valoa lähteä kiertämään USA:ta kesällä 2017. Rinkat selkään, kuvauskalusto kantoon ja menoksi.
Henric Chezek ja Pietari Vihula
Sarjasta esitettiin kutsutulle pienelle yleisölle kolme jaksoa maistiaisiksi, ja vastaanotto oli riemukas. Vaikka yleisö oli tuttua, ei se vähentänyt tunteiden aitoutta. Saimme nähdä minkälaista on komiikan tekeminen pienillä klubeilla aivan ruohonjuuritasolla. On pakko sanoa, että vähemmänkin hohdokkaat esiintymispaikat Suomessa ovat paljon parempia, kuin monet sikäläiset ovat. Täällä ei esimerkiksi joudu heittämään settiään pesulassa, joka yhteyteen on laitettu pieni lava ja jonka yleisönä on pelkästään toisia koomikoita, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Harvoinpa Suomessa koomikot joutuvat tilanteeseen, jossa klubin ovella oleva henkilö ohjaa vääräksi päiväksi paikalle kutsutut esiintyjät viihdyttämään hämmentynyttä terassiseuruetta vitseillä.
Parasta sarjassa ei kuitenkaan ole vain ns. open mic –klubien karu todellisuus, vaan näyttää vapaan maailman johtotähtenä itseään pitämän valtion moninaisuutta. Erot meikäläiseen elämänmenoon ovat niin suuret, että absurdit tilanteet seuraavat toisiaan. Ei voi kuin ihailla kolmikon taistelutahtoa vaikeissa tilanteissa sekä heidän suurta työmoraaliaan. Materiaalia kertyi niin paljon, että monia herkullisia kohtauksia piti jättää pois. Nähdyn perusteella voi vain kuvitella, millaisiin syvyyksiin miehemme maailmalla joutuivat.
Sarja on aidosti todella hauska ja niin taiten leikattu, että liian monille suomalaisille sarjoille tyypilliseen myötähäpeään tekijöiden puolesta ei ole pienintäkään aihetta. Tästä on kiittäminen yhden miehen orkesteri Mika Nivaa. Myös kameran edessä esiintyvät Henric Chezek ja Pietari Vihula ovat luontevia, sujuvia ja aitoja. Katsoja ei voi välttyä halusta antaa heille tuon tuosta voimahali vastoinkäymisten edessä. Toki onnistumisen hetkiäkin on, Luojan kiitos.
Sarja käsittää 17 osaa, jotka ovat pituudeltaan 15-19 –minuuttisia. Big in Finland julkaistaan kokonaisuudessaan Yle Areenassa perjantaina 8.12
Kun suomalaisilta kysyy keitä kotimaisia stand up –koomikoita tulee mieleen, saa vastaukseksi pääasiassa Sami Hedbergin ja Ismo Leikolan. Joskus alaa tarkemmin tuntevat heittävät kehiin satunnaisen Andre Wickströmin tai Niko Kivelän. Kotimaisen lavakomiikan kirkkain kärki on jokaiselle tuttu, mutta pinnan alla häämöttää jäävuoren näkymätön osa, joka on suurelle yleisölle tuntematon.
Suomessa stand up –komiikkaa tekee päätoimiseksi ammatikseen joidenkin arvioiden mukaan noin 30-50 veronmaksajaa. Harrastajia ja puoliammattilaisia lajin parissa taas on kahden sadan luokkaa. Suuri yleisö ei näe heitä teatterisaleissa tai kiertueilla. Jäähalliin ei noin vain kävellä ensimmäistä kertaa estradille, vaan kannukset on hankittava muualla.
”Joskus klubi on mukavassa kuppilassa, joskus taas jossain hämyisessä pubinnurkassa. Joskus on ihan hillitön meininki ja joskus on vaisumpia keikkoja.” Näin porvoolaislähtöinen Leo Viking Holmström kuvailee open mic –klubi-iltoja, joissa lavalle nousevat aloittelevat koomikot ensimmäisille keikoilleen. Näitä treeniklubeja on hiljalleen perustettu kaikkiin isoimpiin kaupunkeihin, Oulusta Turkuun, mutta kasvavaan tahtiin myös pienemmille paikkakunnille, esimerkiksi Nivalaan ja Siilinjärvelle.
Leo Viking Holmström. Kuva: Mika Niva
Open mic –etuliite kääntyy vapaasti avoimeksi mikrofoniksi, ja open mic –klubeilla on pitkä historia monien esittävien taiteiden alalla. Klubien periaate onkin, että kuka tahansa voi päästä lavalle, ilman aiempaa kokemusta. Iltoihin on usein kuitenkin tunkua esiintyjien suhteen, joten innokas ensikertalainen harvemmin vain astelee yleisön eteen, vaan ilmoittautumiset hoidetaan etukäteen klubin järjestäjän kautta.
Holmström ilmoittautui esiintyjäksi ensimmäisen kerran 2013, mutta varhaiset keikat eivät olleet menestyksiä. Holmström kuitenkin nousi kerta toisensa jälkeen uudestaan lavalle. ”Tein viime vuonna noin 170 open mic -keikkaa, eikä se ole kyllä helppoa vieläkään”, Holmström toteaa. ”Ensimmäiset vuodet olivat silkkaa tuskaa, meni joku 1,5 vuotta, että aloin olemaan edes lievästi hauska.” Jo lähes kolmen vuoden puurtamisen jälkeen vastustamaton halu päästä yleisön eteen ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin kasvanut. ”Palo tehdä ja kehittyä on vaan niin kova”, Holmström sanoo.
Sisäisen palon ja kehittymisen halun mainitsee myös oululaiskoomikko Tommi Ylimäinen, joka on nähnyt monet open mic -illat ja koomikonalut. ”Joillakin tavoite on ammattilaisuus ja joillakin vain tekemisen ilo.” Onnistuminen lavalla on koukuttavaa. ”Nauru on huumetta”, Ylimäinen lisää myhäillen.
Tommi Ylimäinen.
Ylimäinen on monien tavoin aloittanut uransa open mic -illoissa ja on muutamassa vuodessa noussut vakiokasvoksi myös ammattilaisklubeilla. Ylimäisen mukaan open mic -klubit ovat ruohonjuuritason kasvupohja tuleville huippukoomikoille. ”Hyvänä puolena on se, että niiden kautta kaikille annetaan mahdollisuus kokeilla stand upia. Esiintyjät ovat hyvinkin erilaisia ja niissä pääsee välillä näkemään hyvin kummallistakin komiikkaa.”
Kääntöpuolena on tason vaihtelevuus, niin eri klubien, kuin myös saman klubin eri iltojen välillä. Klubit ovat tavallisesti innokkaiden harrastajien järjestämiä, mikä näkyy usein vahvasti tekemisessä. Kun esiintyjät ovat vasta-alkajia, illan isännän eli MC:n merkitys korostuu hyvän tunnelman luomisessa. Mahdollisen tason vaihtelevuuden ja harrastajalähtöisyyden ansiosta open mic –klubit ovat kuitenkin halpaa hupia - esitysten hinta pyörii muutaman euron paikkeilla.
Open mic –klubeilla lavalle nousemisen kynnys on tehty aloittelijoille matalaksi, mutta myös kokeneemmat konkarit nauttivat treeniklubien tarjoamasta harjoitusmahdollisuudesta. Kirjoittamiensa juttujen hauskuuden kun selvittää vasta oikean yleisön edessä. Tommi Ylimäinen käy yhä ahkerasti myös open mic –klubien lavoilla. ”(Treeniklubeilla) pääsee vapaasti testaamaan uutta materiaalia, jonka toimivuudesta ei ole tietoa. Voi myös mennä helpommin omalle epämukavuusalueelle ja kokeilla uusia tapoja tehdä.”
Open mic –illoissa onkin yleisön iloksi totuttu näkemään yllätysesiintyjinä Tomi Haustolan kaltaisia ammattilaisia testaamassa tuliteriä rutiinejaan. Konkarit hiovat juttunsa treeniklubeilla, ja parhaat sutkautukset päätyvät mukaan isoille lavoille. Ahkerana kirjoittajana tunnettu Haustola nähdään usein treeniklubin mikinvarressa ja vastaavasti myös Haustola on nähnyt paljon klubeilla pyöriviä kunnianhimoisia harrastajia, jotka unelmoivat ammattilaisuudesta.
”Jostain on lähdettävä ja se lähteminen tapahtuu treeniklubeilla,” Haustola kertoo. ”Kun tuottajat ja kokeneemmat koomikot seuraavat silloin tällöin mitä uudet tyypit lavalla tekevät, saattaa joku pistää korvan taakse potentiaalisen esiintyjän ja kertoa tästä eteenpäin. Isommille areenoille tie vie aktiiviselta tekijältä keskimäärin 4-5vuotta.”
Tomi Haustola.
Viime vuosina monien tuoreempien tekijöiden tason huomioinut Haustola päätti kahden kollegansa kanssa antaa open mic -koomikoille näytönpaikan, komediafestivaalien muodossa.
”Nousevan komiikan festivaalit järjestettiin sen vuoksi, että koimme että open mic -skenessä oli paljon tekijöitä, jotka olisivat ansainneet parempia spotteja ammattilaisklubeilta, mutta kukaan ei tuntunut uskaltavan antaa heille varsinaista mahdollisuutta ns. pitkään esitykseen tai ei ollut nähnyt heidän keikkojaan,” Haustola toteaa. ”Festareiden tarkoitus oli kerätä kaikki Suomen stand up-tuottajat yhteen paikkaan katsomaan uusia nimiä erimittaisilla spoteilla ja näin ollen näkemään esiintyjien nykyisen tason.”
Nousevan komiikan festivaaleilla esiintyi myös Leo Viking Holmström, joten porvoolaisen ahkeruus oli pistetty merkille. ”Olihan se kiva juttu, kun pyydettiin mukaan”, Holmström toteaa, ”mutta on tässä vielä pitkä matka ja paljon opittavaa. En aio tuudittautua yhden festarikeikan perusteella siihen, että ura olisi ”nousussa”. Aion jatkaa samalla tavalla open mic -klubien kiertämistä, kuin ennenkin.” Joten missä päin Suomea treeniklubilla vierailetkin, on hyvin todennäköistä, että siellä on myös Leo Viking Holmström.
Secret Comedyn salainen comedy reviewer kävi katsastamassa Koomikot Ilman Rajoja -hyväntekeväisyys stand up -keikan. Tässä on hänen mietteensä illasta kokonaisuutena.
HELSINKI RAVINTOLA VIRGIN OIL CO. 9.11.2015
Koomikot ilman rajoja myötäilee nimessään Lääkärit ilman rajoja –järjestöä. Tällä kertaa pysytellään pois kriisialueilta, mutta hyvän tekemisestä silti on kyse. Tempauksen tarkoituksena on järjestää stand up –iltoja viidessä kaupungissa keräten rahaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon.
Vierailin illoista Helsingin osuudella Uudella ylioppilastalossa majailevassa ravintolassa Virgin Oil Co., johon olikin kertynyt mukavat noin 130 henkeä valmiina nauramaan ilmat pihalle keuhkoistaan. Ensivaikutelmalla saattoi havaita, että monet olivat tulleet stand up –keikalle ensimmäistä kertaa. Kun illan isäntä Tommi Mujunen tätä tiedusteli, piti tuo arvio paikkansa. Hienoa, että suomalaisen komiikan ilosanoma levittäytyy aina vain enemmän. Varmasti juuri päättyneellä TV2:n Naurun tasapaino –ohjelmalla on ollut osuutta asiaan.
Kuten mainittu, illan isäntänä toimi kokenut Tommi Mujunen. Hän on varmaotteinen ja rutinoitunut. Jostain syystä hän vaikutti aivan illan alussa hermostuneelta, eikä tahtonut saada kontaktia yleisöön. Osasyynä oli hyvinkin vääränlainen äänimiksaus. Tommin puheesta ei meinannut alussa saada juuri mitään selvää. Onneksi äänipöytä oli tarkkana, ja tuo saatiin korjattua. Samalla ilta lähti mukavaan käyntiin yleisönkin päästyä eroon alkujännityksestään.
Illan koomikoista ensimmäisenä lavalle nousi Risto Koo Järvinen. Risto on koomikkona hyvin kokenut, eikä pelkää heittäytyä rikkomaan komiikan rajoja. Välillä hän lukee runoja, ja on kiertänyt tässä eräänä kesänä Suomea yhdessä Pete Harjun kanssa Kukkahattusedät-kiertueella. Tällä kertaa hän kertoi lapsuudestaan ja kuinka hän eli teininä isänsä työn mukanaan viemänä pari vuotta Nigeriassa. Risto esitteli meille valokuva-albumiaan tulta ajalta sekä luki pari sieltä tekemää kirjoitustaan paikallislehtiin, kuten Keski-Uusimaa –lehden Pikkukeskari-palstalle. Riston osuus ei ollut ehkä sitä perinteisintä lavakomiikkaa, mutta hauska se oli.
Toisena oli nuoren Pietari Vihulan vuoro. Hän on suurelle yleisölle tuttu tämän vuoden Naurun tasapainosta, kuten Risto Koo oli jo edellisellä kaudella. Aloitusjuttuna Pietarilla on ollut jo jonkun aikaa hänen nuoruutensa sekä sen aiheuttama uskottavuusongelma. Partakin pitää ajaa joka kuukausi. No tuon ”ongelman” hoitaa pois aika. Kymmen vuoden päästä noilla jutuilla ei enää voi tulla sisään. Toisen osuuden muodosti Pietarin havainnot hänen Yhdysvaltojen reissusta. Jenkeissä kukaan ei tiedä missä on maa nimeltä Suomi. Osansa saivat niin pilvenpoltto kuin kädettömät tanskalaiset tytöt. Pietarillakin alkaa, iästään huolimatta, olla jo sen verran keikkoja takanaan, että varmuutta alkaa löytyä. Lisäksi hän tekee erittäin tarkkoja ja hyviä huomioita asioista, ja osaa tuoda ne esille. Tällä kertaa hän meni enemmän mukavuusalueellaan.
Veli-Matti Puumala on myös nuorimies ja tehnyt myös komiikkaa jo muutaman vuoden. Itse Näin Veli-Matin ensikertaa Ali Jahangirin isännöimässä koomikkokisassa Linnanmäen Peacock-teatterissa syksyllä 2012. Hän oli tuolloin todella virkistävä ja hauska tuttavuus. Hyvä hän on edelleenkin, ja hauska, mutta kaksi nuoruudentuskaa kokevaa koomikkoa peräjälkeen ehkä söivät toinen toisiaan. Nyt ainakin helsinkiläinenkin yleisö tietää, että Torniossa metroseksuaalit ovat ihan pelkästään homoja. Ilmeisesti tuo muualla jo ohimennyt ilmiö on vasta rantautunut Meri-Lappiin.
Ensimmäisen puoliajan viimeisenä esiintyi Suomea ehkäpä ahkerammin kiertävä, otsikoiden ja verokalenterin kestotuttavuus Sami Hedberg. Voitettuaan vuonna 2005 Get Up, Stand up! –kykyjenetsintäkilpailun, ponnahti hän kansan tietoisuuteen ja on onnistunut tuotteistamaan itsensä kaikista Suomen koomikoista parhaiten. Samin jutut perustuvat suuresti ns. act out’hein, eli tilanteisiin, joissa koomikko esittää jotain hahmoa. Hassut äänet ja liikkeet ovat hänelle tunnusomaisia, mutta sinänsä hänen oivalluksensa eivät ole koomikoiden eturiviä. Suureen yleisöön tyyli tuntuu tehoavan erityisen hyvin, ja hyvä niin. Vaativampaan makuun hän tuskin lienee. Ja koska Hedberg on niin suosittu, työllistää hän monia muita koomikoita. Tämän takia on jopa puhuttu pelon ilmapiiristä, sillä ruokkivaa kättä kukaan ei uskalla haukkua.
Toisen puoliajan aloittaa pitkätukkainen ja nahkaista cowboy-hattua käyttävä Harri Soinila. Hänen terävyytensä ja huomionsa ovat aivan eri luokkaa kuin häntä edeltäneen Suomi-komiikan monumentin. Kyseenalaista kunniaa hän on saanut Pertti Jarlan omittua Harrin monen keikan avausvitsin Fingerporiin. Esiintyjänä Harri on erittäin varma ja lavaläsnäolo on ensiluokkaa. Harva uskaltaa aloittaa vitsin jättääkseen sen siihen ilmoittaen vain halunneensa jakaa ko. asian yleisön kanssa, ja silti on hauska. Harrin kaveri on siis pannut nunnaa. Siistiä.
Illan ainoan englanninkielisen keikan hoitaa Jamie McDonald. Jamien karisma lavalla on huikea. Hän on nopea, verbaalisesti lahjakas ja älykäs. Ja ennen kaikkea hauska. Enemmän ja enemmän hän on siirtynyt komiikassaan kohti vaativaa spoken wordiä, joka ei perustu hauskoihin irtovitseihin, vaan pitää sisällään laajemman kaaren ja tarinan. Jamie on trans-ihminen, ja juuri siihen hän juttunsa perustaa. Hänen kertomustaan on aina virkistävää kuunnella.
Suurelle yleisölle on myös tuttu Kumman kaa -sarjan Heli Sutela. Heli näyttelee aktiivisesti sekä tekee stand up –komediaa. Hänen juttunsa etenee hyvin rakennettuina jouhevasti yhdestä vitsistä toiseen ja näyttelijän varmuudella ottaa tilan haltuunsa vaivatta.
Jape Grönroos saa kunnian lopettaa illan. Juuri lopetus on usein se, joka jättää yleisön tietylle fiilikseen. Jape oli kilpailemassa samaisessa ohjelmassa Sami Hedbergin kanssa, ja vuosien tuoma kokemus näkyy hänessä. Jos ensimmäisellä puoliskolla koettiin nuoruuden tuomaa tuskaa, ollaan nyt keski-ikäisen miehen elämän peruskysymyksissä, johon tuskaa tuovat niin anoppi kuin piinaavat pariskuntaillallisetkin. Jape irrottaa yleisöstä viimeisetkin varastoon jääneet naurut ja salillinen tyytyväisiä ihmisiä poistuu sateiseen Helsingin syysiltaan. Samalla on tehty hyvää hädänalaisten auttamiseksi.
