Kun suomalaisilta kysyy keitä kotimaisia stand up –koomikoita tulee mieleen, saa vastaukseksi pääasiassa Sami Hedbergin ja Ismo Leikolan. Joskus alaa tarkemmin tuntevat heittävät kehiin satunnaisen Andre Wickströmin tai Niko Kivelän. Kotimaisen lavakomiikan kirkkain kärki on jokaiselle tuttu, mutta pinnan alla häämöttää jäävuoren näkymätön osa, joka on suurelle yleisölle tuntematon.
Suomessa stand up –komiikkaa tekee päätoimiseksi ammatikseen joidenkin arvioiden mukaan noin 30-50 veronmaksajaa. Harrastajia ja puoliammattilaisia lajin parissa taas on kahden sadan luokkaa. Suuri yleisö ei näe heitä teatterisaleissa tai kiertueilla. Jäähalliin ei noin vain kävellä ensimmäistä kertaa estradille, vaan kannukset on hankittava muualla.
”Joskus klubi on mukavassa kuppilassa, joskus taas jossain hämyisessä pubinnurkassa. Joskus on ihan hillitön meininki ja joskus on vaisumpia keikkoja.” Näin porvoolaislähtöinen Leo Viking Holmström kuvailee open mic –klubi-iltoja, joissa lavalle nousevat aloittelevat koomikot ensimmäisille keikoilleen. Näitä treeniklubeja on hiljalleen perustettu kaikkiin isoimpiin kaupunkeihin, Oulusta Turkuun, mutta kasvavaan tahtiin myös pienemmille paikkakunnille, esimerkiksi Nivalaan ja Siilinjärvelle.
Open mic –etuliite kääntyy vapaasti avoimeksi mikrofoniksi, ja open mic –klubeilla on pitkä historia monien esittävien taiteiden alalla. Klubien periaate onkin, että kuka tahansa voi päästä lavalle, ilman aiempaa kokemusta. Iltoihin on usein kuitenkin tunkua esiintyjien suhteen, joten innokas ensikertalainen harvemmin vain astelee yleisön eteen, vaan ilmoittautumiset hoidetaan etukäteen klubin järjestäjän kautta.
Holmström ilmoittautui esiintyjäksi ensimmäisen kerran 2013, mutta varhaiset keikat eivät olleet menestyksiä. Holmström kuitenkin nousi kerta toisensa jälkeen uudestaan lavalle. ”Tein viime vuonna noin 170 open mic -keikkaa, eikä se ole kyllä helppoa vieläkään”, Holmström toteaa. ”Ensimmäiset vuodet olivat silkkaa tuskaa, meni joku 1,5 vuotta, että aloin olemaan edes lievästi hauska.” Jo lähes kolmen vuoden puurtamisen jälkeen vastustamaton halu päästä yleisön eteen ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin kasvanut. ”Palo tehdä ja kehittyä on vaan niin kova”, Holmström sanoo.
Sisäisen palon ja kehittymisen halun mainitsee myös oululaiskoomikko Tommi Ylimäinen, joka on nähnyt monet open mic -illat ja koomikonalut. ”Joillakin tavoite on ammattilaisuus ja joillakin vain tekemisen ilo.” Onnistuminen lavalla on koukuttavaa. ”Nauru on huumetta”, Ylimäinen lisää myhäillen.
Ylimäinen on monien tavoin aloittanut uransa open mic -illoissa ja on muutamassa vuodessa noussut vakiokasvoksi myös ammattilaisklubeilla. Ylimäisen mukaan open mic -klubit ovat ruohonjuuritason kasvupohja tuleville huippukoomikoille. ”Hyvänä puolena on se, että niiden kautta kaikille annetaan mahdollisuus kokeilla stand upia. Esiintyjät ovat hyvinkin erilaisia ja niissä pääsee välillä näkemään hyvin kummallistakin komiikkaa.”
Kääntöpuolena on tason vaihtelevuus, niin eri klubien, kuin myös saman klubin eri iltojen välillä. Klubit ovat tavallisesti innokkaiden harrastajien järjestämiä, mikä näkyy usein vahvasti tekemisessä. Kun esiintyjät ovat vasta-alkajia, illan isännän eli MC:n merkitys korostuu hyvän tunnelman luomisessa. Mahdollisen tason vaihtelevuuden ja harrastajalähtöisyyden ansiosta open mic –klubit ovat kuitenkin halpaa hupia - esitysten hinta pyörii muutaman euron paikkeilla.
Open mic –klubeilla lavalle nousemisen kynnys on tehty aloittelijoille matalaksi, mutta myös kokeneemmat konkarit nauttivat treeniklubien tarjoamasta harjoitusmahdollisuudesta. Kirjoittamiensa juttujen hauskuuden kun selvittää vasta oikean yleisön edessä. Tommi Ylimäinen käy yhä ahkerasti myös open mic –klubien lavoilla. ”(Treeniklubeilla) pääsee vapaasti testaamaan uutta materiaalia, jonka toimivuudesta ei ole tietoa. Voi myös mennä helpommin omalle epämukavuusalueelle ja kokeilla uusia tapoja tehdä.”
Open mic –illoissa onkin yleisön iloksi totuttu näkemään yllätysesiintyjinä Tomi Haustolan kaltaisia ammattilaisia testaamassa tuliteriä rutiinejaan. Konkarit hiovat juttunsa treeniklubeilla, ja parhaat sutkautukset päätyvät mukaan isoille lavoille. Ahkerana kirjoittajana tunnettu Haustola nähdään usein treeniklubin mikinvarressa ja vastaavasti myös Haustola on nähnyt paljon klubeilla pyöriviä kunnianhimoisia harrastajia, jotka unelmoivat ammattilaisuudesta.
”Jostain on lähdettävä ja se lähteminen tapahtuu treeniklubeilla,” Haustola kertoo. ”Kun tuottajat ja kokeneemmat koomikot seuraavat silloin tällöin mitä uudet tyypit lavalla tekevät, saattaa joku pistää korvan taakse potentiaalisen esiintyjän ja kertoa tästä eteenpäin. Isommille areenoille tie vie aktiiviselta tekijältä keskimäärin 4-5vuotta.”
Viime vuosina monien tuoreempien tekijöiden tason huomioinut Haustola päätti kahden kollegansa kanssa antaa open mic -koomikoille näytönpaikan, komediafestivaalien muodossa.
”Nousevan komiikan festivaalit järjestettiin sen vuoksi, että koimme että open mic -skenessä oli paljon tekijöitä, jotka olisivat ansainneet parempia spotteja ammattilaisklubeilta, mutta kukaan ei tuntunut uskaltavan antaa heille varsinaista mahdollisuutta ns. pitkään esitykseen tai ei ollut nähnyt heidän keikkojaan,” Haustola toteaa. ”Festareiden tarkoitus oli kerätä kaikki Suomen stand up-tuottajat yhteen paikkaan katsomaan uusia nimiä erimittaisilla spoteilla ja näin ollen näkemään esiintyjien nykyisen tason.”
Nousevan komiikan festivaaleilla esiintyi myös Leo Viking Holmström, joten porvoolaisen ahkeruus oli pistetty merkille. ”Olihan se kiva juttu, kun pyydettiin mukaan”, Holmström toteaa, ”mutta on tässä vielä pitkä matka ja paljon opittavaa. En aio tuudittautua yhden festarikeikan perusteella siihen, että ura olisi ”nousussa”. Aion jatkaa samalla tavalla open mic -klubien kiertämistä, kuin ennenkin.” Joten missä päin Suomea treeniklubilla vierailetkin, on hyvin todennäköistä, että siellä on myös Leo Viking Holmström.
