Tekemällä. Aloin kirjoittaa ideoita vihkoon, ja kun oli sellainen olo, että nyt on tarpeeksi matskua jota vois yrittää lavalla, niin menin lavalle ja kokeilin. Totta kai olosuhteet vuonna -95 oli tosi erilaiset kuin nyt. Silloin ei oikeastaan ollut yhtäkään varsinaista stand up -klubia, joten mun ensimmäinen esiintyminen oli Sipoon ruotsinkielisen lukion 20-vuotisjuhlissa. Mutta jos aloittelisin nyt, niin kirjoittaisin ensin kovat 5 minuuttia, änkisin jokaiselle stand up -klubille jolle pääsisin kokeilemaan, ja sen jälkeen hioisin sen viisiminuuttisen valmiiksi. Sitten työstäisin aina uudet 5 minuuttia, kunnes minulla olisi kovat 25 minuttia materiaalia kasassa, ja sitten vasta alkaisin ruinaamaan maksukeikkoja.
2. Miten stand up -skene on muuttunut siitä kun aloitit?
Klubeja on nyt ainakin Helsingissa niin monta, että luulen että stand upia voisi heittää viikon jokaisena päivänä, mikä on mieletön juttu. Tai ainakin neljä keikkaa viikossa onnistuisi. Silloin kun aloitin, klubeja ei ollut, joten piti esiintyä pitserioissa, lavatansseissa ja yliopistobileissä. Se oli hyvä koulu, mutta eivät nuo tosiaan klubeille vertoja vetäneet. Toinen asia, joka on kehittynyt on se, että ihmiset tietävät, mitä ovat tulossa katsomaan. Myös koomikot ovat muuttuneet: ennen kaikki puhuivat lavalla muista ihmisistä, nykyään koomikot puhuvat enemmän itsestään. Näin on parempi, koska on matsku on henkilökohtaisempaa. Tai ainakin minun mielestä.
3. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle koomikolle, tai mitä neuvoja olisit itse kaivannut?
Katso kysymys 1.
4. Mikä on sun kaikkien aikojen lempi stand up -rutiini?
Tykkäsin tosi paljon kertoa siitä, miltä minusta miehenä tuntui olla mukana synnytyksessä. Jostain syystä, vaikka en ollut eka koomikko joka sai lapsia, olin eka koomikko, joka puhui tästä henkilökohtaisesta kokemuksesta. Pätkä oli mukana Nelosen stand up -ohjelmassakin, se oli noin 10 minuutin rutiini, joka on minulle pisin samasta aiheesta tekemäni juttu. Pidin siitä kovasti.
5. Mitä eläintä, jota ei yleensä syödä, haluaisit maistaa?
En tiedä. Majavaa olis ehkä kiva kokeilla, mutta muuten uskon hyönteisiin. Ne voi vielä olla tulevaisuuden juttu, jos nyt eläimiä on pakko syödä.
Nyt elämme ehkä tämän pikkujoulukauden viimeisiä päiviä. Te uunot jotka ette ole vieläkään keksineet ohjelmaa firman pikkujouluihin, tässä ois muutama valmis paketti teille:
Suomen oma poika, Harri Soinila, on tällä hetkellä Laugh Factoryn Funniest Person in the World -kilpailussa kahdenkymmenen parhaimman joukossa. Ensi viikon maanantaina, eli 5.12. semifinaali käydään Teatteri Forumissa. Finaali käydään niinkin pohjoisissa maisemissa kuin Levillä 8.12, ja voittaja julkaistaan 10.12.
Kysyimme Harrilta viisi kysymystä. Näin hän on päättänyt vastata:
1. Mikä sai nousemaan ensimmäisen kerran lavalle kokeilemaan stand up -komiikkaa?
Se, että en koskaan opetellut soittamaan kitaraa.
Olin työn kautta tutustunut vähän stand up -koomikoihin ja erään stand up -illan jälkeen legendaarisella On the Rocksin keskiviikkoklubilla itse Ali Jahangiri kysyi, että "No, Harri, koskas me nähdään sut lavalla?" Haisteli ilmeisesti, että kiinnostusta varmaan olisi, ja niinhän se oli takaraivossa jo jonkin aikaa pyörinytkin. Tein siinä hetkessä lopullisen päätöksen ja kysyin, että koska pääsee, mihin Ali hihkaisi, että "Tuu ens viikolla!"
Vähän ehkä meinasi lirahtaa housuun, mutta sain kuin sainkin viisi minuuttia materiaalia kasaan seuraavaksi viikoksi, tein ihan kohtalaisen ekan keikan, ja olin välittömästi koukussa.
2. Mikä on huonoin keikkakokemuksesi?
Rio de Janeiron naapurikaupungissa Niteroissa oltiin kovalla vaivalla ja isolla mainostuksella saatu kaupungin ensimmäinen englanninkielinen ilta pystyyn.
Ensimmäiseksi toinen tuottaja pisti 110 volttia syövän uuden äänentoistolaitteen 220 voltin pistokkeeseen ja tuhosi sen lopullisesti. Saimme kuin saimmekin uuden PA:n, vaan eipä sen väliä, kun paikalle valui seitsemän ihmistä katsomaan, mukaanluettuna tyttöystäväni äiteineen ja täteineen. Eli neljä maksanutta katsojaa.
Olin illan pääesiintyjänä, viimeisenä lavalla, ja niin kovaa en ole kuollut lavalle koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen. Koko se tuotannon sählinki oli vienyt keskittymisen mennessään ja tuntui, ettei yksikään juttu saanut kunnon nauruja ja aikaa piti kuitenkin saada täytettyä 20 minuuttia.
Tähän vielä se, että kyseessähän oli ensimmäinen kerta kun "anoppi" näki minut lavalla, niin sen jälkeen seisoin kadunkulmassa rikkinäinen vahvistin kainalossa Uberia odotellen ja itkin.
Kun seuraavana päivänä kävin vielä hakemassa jotain kamoja keikkapaikalta, paikan ravintolapäällikkö tuli kädestä pitäen kiittämään, että oli hieno ilta ja toivottavasti jatketaan yhteistyötä. Että en tiedä kenen keikkaa se oli ollut katsomassa.
3. Paras stand up -keikka jonka olet nähnyt livenä?
Tosi vaikea nimetä yhtä. Usein sitä näkee kollegoita treeniklubeilla kokeilemassa uutta, mutta sitten kun on tosipaikka ja "oikea keikka", näkee mitä varten niitä juttuja kokeillaan ja treenataan. Ali tulikin jo kerran mainittua, mutta onhan se mielettömän kova silloin, kun se ottaa homman tosissaan ja esimerkiksi Risto K:n keikan jälkeen olen kerran ollut suorastaan hengästynyt.
Ulkomaanelävistä täytyy nostaa esiin amerikkalainen Louis Katz, joka pienessä brasilialaisbaarissa sai paikalliset huutamaan kuorossa "Queef, queef, queef!" varmaan toista minuuttia ennen kuin suostui kertomaan heille, että se tarkoittaa vaginapierua.
Onhan tämä vähän kuin pyytäisi viskiharrastajaa nimeämään yhden maailman parhaan vitsin. Erilainen komiikka toimii eri hetkiin ja jos nyt yhden nimeäisin, niin olisin kuitenkin huomenna eri mieltä.
4. Paras neuvo jonka olet saanut?
"Älä koskaan tyydy elämässä. Älä jatka sen luuserin deittailua. Älä kituuta siinä työpaikassa, mitä inhoat. Älä helvetissä hanki kissaa jos voit hankkia koiran."
En tiedä miten tuon ensimmäisen voi soveltaa komiikkaan, mutta ehkä paras neuvo siihen tuli useammaltakin konkarikoomikolta ensimmäisenä vuonna kun tein komiikkaa: "Kerro ne jutut ja seiso niiden takana." Alkuaikoina olin aivan liian varovainen ja kerroin hyvätkin vitsit vähän anteeksipyytävään sävyyn, jolloin yleisö ei tietenkään osta niitä. Siitä yli pääseminen auttoi pääsemään kunnolla alkuun, sikäli kuin olen vielä päässyt yli siitä saatika kunnolla alkuun.
5. Brasilian komediaskene vs. Suomen skene? Mitä eroja? Mitä yhteistä?
Brasiliassa meininki on vähän arvaamattomampaa kuin Suomessa, hyvässä ja pahassa. Siellä englanninkielisessä skenessä todella paljon ihmisiä ympäri maailmaa ja jengi saattaakin tuoda lavalle esim. hahmoja, runoja ja sketsejä, mikä joskus tuo iltaan tosi tervetullutta vaihtelua. Joskus se taas aiheuttaa aivan karmivaa myötähäpeää.
Stand up on taiteenlajina aika uusi molemmissa maissa ja ehkä varsinkin Brasiliassa se vielä vähän hakee muotoaan. Siellä on mukana paljon tyyppejä, jotka ovat ensisijaisesti näyttelijöitä tai muita tv-tähtiä ja tekevät stand upia vähän siinä sivussa, mutta kuuluisuutensa takia vetävät saleja täyteen vaikka matsku ei ole kovin tiukkaa. Sattuuhan vastaavaa Suomessakin, mutta paljon vähemmän.
Suomessa voi paremmin luottaa siihen, että koomikko tosiaan ilmestyy sovitulle keikalle vaikka ulkona sataisi, ja kaiken kaikkiaan komediaskene on muutaman vuoden edellä ja jonkin verran kovemmalla tasolla. Nii, että hyvä me!
Jos haluatte pitää Maailman Hauskimman Ihmisen tittelin Suomessa, Harria voitte äänestää tästä
Kova komedia kattaus tällä viikolla! Heti alkuviikosta on kaksi kokeellisempaa komediaklubia Bar Basessa ja Cafe Mascotissa, ja torstaina on peräti viisi stand up -esitystä mistä voi valita!
