Suomi vastaanotti suru-uutisia, kun koululainen sai sairauskohtauksen kesken liikuntatunnin. Tunnilla suoritettiin MOVE-mittauksia. Hän menehtyi myöhemmin sairaalassa. Tapahtuma on kirvoittanut keskustelua koululiikunnasta ja kyseisistä testeistä. Molemmat ovat tapahtuman myötä saaneet valtavasti kritiikkä, ja monet kertovat koululiikunnan jopa traumatisoineen heidät.
Olen ilmeisesti jokseenkin onnellisessa asemassa, sillä pidin aina koululiikunnasta. Liikuntamuodolla ei ollut merkitystä, kaikki oli nastaa. Hiihto, jääkiekko, pesäpallo, yleisurheilu, telinevoimistelu ja suunnistus. Toki olin lahjakas liikkuja, mutta eikö se yleensä kouluaineissa toimikin juuri niin, että siitä jutusta nautit, jossa olet hyvä? Ei siis ihmekään jos ei liikunta ole kaikille maittanut. Itse sen sijaan inhosin matematiikkaa.
"Mun koko koululiikuntaa ala-asteelta lukioon leimaa se, että opettajat eivät koskaan opettaneet mitään eikä mitään harjoiteltu, mutta silti olisi pitänyt maagisesti osata ja tuloksia mitattiin."
Kävin asiasta siis keskustelua. Numeroarvioinnista tulisi liikunnan osalta kuulemma luopua. Kysyin, miksi ihmeessä? Yllätyksekseni moni kokee liikuntatuntien olleen infernaalista tuskaa. Arviointi perustui valtaosan mukaan testeihin eikä kukaan vaivautunut opettamaan.
"Koululiikunnan päätavoite on ehdottomasti siinä, että lapsi löytää liikunnan ilon. Pelkillä suorituksilla ja numeroarvioinnilla se ei ole mahdollista."
Totta. Kaikilla numeroarviointi ei toimi motivaattorina. Mahdollista ei ole myöskään se, että kaikki tykkäisivät liikunnasta. Tai matematiikasta. Omalla kohdallani siitä todisteena komeilee peruskoulun päättötodistuksessa ainoa kutonen, nimittäin kemia. Muistan kyllä, että meidän koulussa oli paljon lapsia, joita ei kiinnostanut osallistuminen tuon taivaallista. Aivan sama kuka opetti ja mitä.
En siis näe, että ongelma poistuisi numeroarvionnin vaihtuessa esimerkiksi "suoritettuun" tai "hyväksyttyyn". Eikö opetusmetodeihin ja arviointiperusteisiin tulisi ennemmin puuttua?
Opettajat alleviivaisivat, että mittauksissa kilpaillaan itseä eikä naapurin Pekan poikaa vastaan. Kiusaamiseen pitäisi ehdottomasti puuttua. Arviointi tulisi suorittaa kehityksen ja aktiivisuuden perusteella. Opettajat huolehtisivat, että kaikille opetettaisiin oikea tekniikka - lajissa kuin lajissa. Kannustamista unohtamatta.
"Mä tykkäsin koululiikunnasta muuten, mutta nää kaikki testit sai mut tuntemaan itseni tosi huonoksi ihmiseksi ja epäonnistujaksi. Näistä tuli vaan paha mieli."
Kuulemani mukaan testit ovat osa Liikkuva koulu -hankkeen MOVE-mittauksia, ja kuuluvat nykyisin opetussuunnitelmaan. Tässä mittauksessa seurataan lasten ja nuorten toimintakykyä eikä niinkään suorituskykyä. Halutaan selvittää, että pystyykö meidän lapset enää edes kyykkyhyppyihin. Liikkuuko jokin muukin vartalon osa sen älypuhelimen näyttöä selaavan oikean käden peukalon lisäksi. Mielestäni erittäin hyvä idea, mutta totta tosiaan, kovaa kyytiä saavat nyt keskustelupalstoilla nämä mittaukset.
Tapaus on erittäin valitettava, mutta terve lapsi ei kuole liikuntaan. Mittauksia verrataan jopa rääkkäykseen. Kyllä. Juokseminen mielletään nykyään rääkkäämiseksi. Kritiikki testejä kohtaan on mielestäni hieman epärelevanttia.
Mitä tästä saatiin niin yksi tekosyy lisää olla liikkumatta. Todennäköisesti traumatisoituneet eivät olisi muutenkaan tykänneet liikunnasta. Milloin se olisi astma, milloin polvi. Toisinaan se olisi kivan harrastuksen uupuminen, mutta seuraavassa lauseessa kuitenkin todettaisiin, että ei olisi edes aikaa kun on lapsia. Nyt se onkin sitten traumat jättänyt koululiikunta.
Aikuisiällä se on jokaisen oma asia liikkuuko vai ei, mutta olen hieman skeptinen kuunnellessani selityksiä.
Itse olen telonut polveni niin monta kertaa, että ihmettelen kuinka pystyn edes kävelemään. Eturistisiteeni on kokonaan poikki ties kuinka monetta kertaa tällä hetkellä, mutta tiedättekö mitä? Pelaan silti silloin tällöin tennistä. Käyn 3-4 kertaa viikossa salilla ja lenkkeilen. Kärsin myös rasitusastmasta, olen siitäkin huolimatta entinen jääkiekkoilija ja jenkkifutari. Ihminen on jumalauta käynyt Kuussakin, kyllä se pystyy koululiikunnan aiheuttamat traumat jättämään taakseen jos niin päättää. Se niistä tekosyistä sitten.