Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Samaa tiedusteli Juliet Jonesin Sydänkin.

Myönnän syyllistyväni tähän itsekin. Olen aina tykännyt miehistä, jotka ovat saavuttamattomissa; joko emotionaalisesti tai sitten ihan fyysisesti. Esimerkiksi: mitä kauempaa mies on kotoisin, sitä parempi. Suhteen mahdottomuus herättää mielenkiintoni. Tiedän, olen tässä asiassa aikamoinen klisee!

Olen päättänyt tutustua itseeni kunnolla ennen kuin täytän 30. Olen ahminut self help -oppaita, palannut toistuvasti lapsuuteeni ja pohtinut viime aikaisia valintojani. Olen yrittänyt ymmärtää muun muassa miesvalintojani.

Naistenhan kerrotaan etsivän heidän isänsä kaltaisia kumppaneita. Miehet taas vastavuoroisesti etsivät äitinsä kaltaisia kumppaneita. #daddyissues #mommyissues

Niin. Isähän on ensimmäinen tapaamani mies, miehen malli. Vanhempani erosivat ollessani 2-vuotias. Isäni muutti pois ja perusti uuden perheen – joskin olin osa sitä. Emme lakanneet tapaamasta isän kanssa. Lapsihan tosin saattaa siitäkin huolimatta kokea tulleensa hylätyksi, jos toinen vanhempi muuttaa pois, vaikka vanhempi olisikin edelleen maisemissa. Kun lapsi kokee tulleensa hylätyksi, niin tätä tunnetta usein paikkaillaan sitten aikuisena. Paradoksaalista, sanoisinko. Yritämme paikata hylätyksi tulemisen tunnetta valitsemalla emotionaalisesti tavoittamattomissa olevan henkilön kumppaniksemme.

Olen myös kuullut väitteitä siitä, että naiset pitävät renttumiehiä ikään kuin muutoskohteinaan. Mikäs sen parempaa kuin kehaista, että kesytinpäs renttumiehen! Lienenkö minä sitten poikkeus, mutta eikös tältä jutulta putoa siinä vaiheessa pohja? Kesy renttu ei ole enää renttu.

Tämä isäjuttu lienee osasyy omiin mieltymyksiini, mutta on tässä muutakin. Olen nimittäin huomannut, että minun ei näissä tilanteissa tarvitse ottaa lainkaan vastuuta omista tunteistani saati käytöksestä. Tiedän, että jos valitsen tuon miehen niin pysyn edelleen sinkkuna. Nautin siis sinkkuudesta. Olen kuin lapsi jätskikiskalla, jossa voin valita kaikkien niiden herkullisten makujen väliltä, ja jos en osaa päättää, niin voin ottaa vaikka kahta eri makua. Sinkkuus on sitä paitsi tullut niin suureksi osaksi omaa identiteettiäni, että en edes tiedä, mitä poikaystävällä tehdään! Pitääkö sitä käyttää ulkona? Ruokkia?

Rentuista haetaan myös jännitystä. Sitähän me kaikki joskus kaivataan. Joku toinen saattaa hakea sitä benjihypystä, ja joku toinen renttumiehistä.

Lopuksi haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa, että eivät läheskään kaikki naiset juokse renttujen perässä. Hyvin harva loppujen lopuksi, varsinkin aikuisiällä. Oma päätelmäni on, että rentut kiinnostavat silloin, kun nainen ei oikeasti halua edes sitoutua.