Kahlaten kuivalle maalle

Elämän karikot opettavat ja antavat suuntaa. Ihmismieli on jännä kun vaikeuksia kohdatessa herää usein negatiivisia tunteita ja tuntuu ylitsepääsemättömältä kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Vastoinkäymiset ovat välttämättömiä kehitykselle ja ne opettavat miten ei kannata toimia. Ne ovat kehitykselle kuin refleksit mitkä saavat käden nopeasti pois kuumalta liedeltä sen sinne eksyttyä. Miksei elämän vaikeuksiin voisi suhtautua kuin hankaliin matematiikan tehtäviin, minähän ratkaisen tämän.

Itse olen kohdannut monia vastoinkäymisiä enkä siltikään tunnu oppivan niistä. Aina uusi kriisi yllättää ja saa kaiken päälaelleen. Tuntuu kuin vastoinkäymiset veisivät osan itsestään mukanaan. Kuitenkin hetken kriisissä kylvettyä kaikki asiat aina järjestyvät jollakin tapaa. Vaikeudet ovat kuin pyörremyrsky mikä tuhoaa jotakin, jotta se voitaisiin rakentaa uudelleen. Joskus jälleen rakennusta tarvitaan, toisinaan ei. Joskus elämässä kohtaa vain epäoikeudenmukaisuutta eikä sille ole mitään tehtävissä. Elämä kuitenkin korjaa aina haavat ja vahvistaa vaikkei sitä heti epäonnen keskellä huomaakaan. Elämä on kuin merivirta,joka välillä on kirkas ja tyyni, välillä myrskyää. Kuitenki virta on niin voimakas että se pystyy kiertämään karikot.