sininsutinat

Itsensä ilmaiseminen on jokaiselle luonteenomaista ja teemme sitä päivittäin. Itseään voi ilmaista sanallisesti ja sanattomasti. Ilmeet, kehon asento, vaatetus, ehosteet ja kehon koristeet ilmaisevat muille kantajansa ajatuksista. Ensivaikutelman voi luoda vain kerran ja se jää yleensä päällimmäisenä mieleen. Ihmiset heijastavat toisistaan itseään ja samankaltaiset liittyvät yleensä yhteen. Itseään ilmaisemalla haetaan vuorovaikutusta ja ilmaistaan muille itselleen tärkeistä asioista. Itse ilmaisu on taidetta omalla keholla, vaikka moni ei edes ajattele viestivänsä muiden kanssa sanattomasti ulkona liikkuessaan.

Itse olen aika mutkaton tyyppi ja arkipukeutuminenkin on rentoa. Pidän mukavista vaatteista, joissa on hyvä liikkua. Juhlaan tykkään laittautua ja koittaa tuoda parhaita puolia esille. Itseilmaisun taito on hieman hakusessa, varsinkin toisille puhuttaessa kasvotusten. Täällä Espanjassa olen kuitenkin rohkaistunut ja small talk tuntuu jo helpommalta. Ilmaisen itseäni myös kehotaiteen keinoin ja minulla on paljon tatuointeja. Niin kuin aiemmin kirjoitin, ihmiset näkevät toisissa ihmisissä itseään ja aina tatuoidut käsivartensa eivät herätä ihastusta vaikka omatpa ovat käteni. Aina itseilmaisua ei onnistu tavoittamaan toisessa sitä mitä hakee, kaikki ovat erilaisia ja näkevät maailmaa oman itseilmaisunsa kautta.

Elämän karikot opettavat ja antavat suuntaa. Ihmismieli on jännä kun vaikeuksia kohdatessa herää usein negatiivisia tunteita ja tuntuu ylitsepääsemättömältä kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Vastoinkäymiset ovat välttämättömiä kehitykselle ja ne opettavat miten ei kannata toimia. Ne ovat kehitykselle kuin refleksit mitkä saavat käden nopeasti pois kuumalta liedeltä sen sinne eksyttyä. Miksei elämän vaikeuksiin voisi suhtautua kuin hankaliin matematiikan tehtäviin, minähän ratkaisen tämän.

Itse olen kohdannut monia vastoinkäymisiä enkä siltikään tunnu oppivan niistä. Aina uusi kriisi yllättää ja saa kaiken päälaelleen. Tuntuu kuin vastoinkäymiset veisivät osan itsestään mukanaan. Kuitenkin hetken kriisissä kylvettyä kaikki asiat aina järjestyvät jollakin tapaa. Vaikeudet ovat kuin pyörremyrsky mikä tuhoaa jotakin, jotta se voitaisiin rakentaa uudelleen. Joskus jälleen rakennusta tarvitaan, toisinaan ei. Joskus elämässä kohtaa vain epäoikeudenmukaisuutta eikä sille ole mitään tehtävissä. Elämä kuitenkin korjaa aina haavat ja vahvistaa vaikkei sitä heti epäonnen keskellä huomaakaan. Elämä on kuin merivirta,joka välillä on kirkas ja tyyni, välillä myrskyää. Kuitenki virta on niin voimakas että se pystyy kiertämään karikot.

Verkostoituminen on keino kohdata ihmisiä kiireellisessä maailmassa ja tapa ylläpitää jo syntyneitä ihmissuhteita. Verkostoitumiseen kuuluu yleensä omat suljetut yhteisönsä, joilla on omat järjestyksensä. Verkostoituminen on ihmiselle luonteenomaista, olemmehan lauma eläimiä. Tukea ja turvaa toisista hakeminen on muuttunut verkostoitumisen kehityksen myötä ja nykyään ei enää käydä ovelta ovelle pyytämässä apua tai seurustelemassa, vaan käytetään eri sosiaalisen median kanavia.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä kehittyäkseen ja verkostoitumalla samankaltaiset löytävät toisensa. Globaalinen verkostoituminen lähentää sekä erottaa, sillä ryhmät ovat yleensä aatteellisia tai perustuvat johonkin tiettyyn aiheeseen. Aina joku jää ulkopuolelle, vaikka maapallo tarjoaa suuren hiekkalaatikon leikittäväksi. Syrjintä näkyy niin sosiaalisessa mediassa kuin arki elämässäkin. Vierasta kartetaan ja suositaan tuttua ja turvallista. Verkostoitumisen tulisi olla kaikille avointa, mutta silloin se menettäisi merkityksensä. Onhan eläimilläkin laumoja, jotka suojelevat omaa reviiriään.
Pienet kuppikunnat ja suljetut ryhmät ovat jäsenilleen tärkeitä, kunhan muistaa elämää olevan myös verkoston tuolla puolen. Ryhmät toimivat hyvänä tukena ja apuna toisille kunhan ei sulkeudu liikaa. On paljon muitakin ryhmiä ja toisin ajattelevia ja heillä on siihen samanlainen oikeus kuin muillakin. Helposti erehtyy uskomaan oman totuuden oikeuteen ja unohtaa muut. Sekään ei ole väärin jos uskoo asiaansa, mutta myös muita voisi ottaa huomioon. Verkostoitumisen tarkoituksena on napata mahdollisimman paljon saalista, joten jokainen voisi suurentaa omaa verkkoaan.

Mitä oleminen on? Jokapäiväisiä askareita? Työtä, vapaa-aikaa, harrastuksia, ihmissuhteita? Oleminen on vaikeasti määriteltävissä ja jokainen näkee maailmaa ja sen mysteereitä eri tavoin. Varmaa on, että oleminen on vuorovaikutusta muiden olentojen kanssa.

Oleminen ja sen tarkoitus on yksi suurin mysteeri maapallolla ja itse en jaksa uskoa, että ihmisen tarkoitus olisi vain lisääntyä. Oleminen on elävänä olemista ja kokemista, mutta jäähän kuoleman jälkeenkin vainajasta olemaan asioita ja muistoja vaikkei tämä enää itse olekkaan. Voisiko oleminen olla myös mahdollista muissa tiloissa kuin maapallo? Ja kun ihmiset heijastavat toisistaan itseään, niin eihän silloin kukaan näe itseä samanlaisena kuin itse. Oleminenkin on heijastusta muista ja missä sijaitsee kaiken sisin. Olemuksemme koostuu ajatuksista, tunteista ja arvoista mutta missä ne sijaitsevat?

Olemisen arvoitukseen on monia ratkaisuja ja itsetutkiskelun kautta voi löytää tien omaan olemiseen. Toisille se on samantekevää ja toisille tärkeämpää. Oli niin tai näin, jokainen täällä oleva on kuitenkin samanarvoinen vaikka erilaisista lähtökohdista. Olemiseen on jokaisella samat mahdollisuudet ja yhdessä oleminen onkin luontaista ihmiselle. Oleminen on jokapäiväistä toistaiseksi, joten arvosta elämää ja sen pieniä suuria asioita.

Pimenevät illat ja kylmenevät säät saavat kaipaamaan auringon valoa. Aurinko rannikolla sentään valoa riittää vielä kymmeneksi tunniksi vuorokaudessa, mutta Pohjolassa tilanne on toinen. Auringolla ja valoisuudella on ihmeellinen vaikutus mieleen ja hyvinvointiin, onko ihmekkään kuin ihminen ei voi elää ilman valoa.

Myös toinen Valo on minulle tärkeä, nimittäin HIMin keulahahmo Ville Valo. Olen jo nuoresta saakka kuunnellut HIMin mahtavaa musiikkia ja bändin lopetus päätös tuli lievänä shokkina näin 20 vuoden jälkeen kun bändiä fanittanut. HIMin musiikki on voimaannuttavaa ja Ville Valossa on sellaista karismaa että oksat pois. Mikään ei ole ikuista, vaan aika muuttaa muotoa ja asiat muuttuvat. Musiikki jää elämään vaikka esittäjät vaihtuisivatkin. Aurinko nousee ja laskee vaikka päivät ovatkin erilaisia. Niin musiikki jää myös kuuntelijaan ja kuin Valo valaisee pimeyden keskelle.

Nykyaikana tuntuu kun kaupunki ei koskaan lepäisi, kun kaikki paikat ovat yömyöhään auki jne. Täällä Espanjan Aurinkorannikolla vietetään myös myöhäistä elämää, mutta erona Suomeen,
aamut ovat hiljaisia ja rauhallisia.

Aamu on ihmisen parasta aikaa ja sillä on merkitystä kuinka päivänsä aloittaa. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Kun jokin menee aamulla pieleen, voi se vaikuttaa pitkälle päivään. Kaikki lähtee asenteesta ja kun asenoituu aamuihin oikein, päiväkin sujuu mukavasti. Herääminen on välttämätöntä ja kun ottaa sen niin että uusi päivä on uusi tilaisuus, niin ehkä herääminen on mukavampaa. Tiedättekö tunteen kun odottaa innolla jotakin eikä malttaisi mennä nukkumaan kun asia pyörii mielessä. Jokainen aamu on uusi ja päivä täynnä mahdollisuuksia, kohtaa se hymyilevin mielin.