Taivas+helvetti-blogi on samaa nimeä kantavan, Mika Mäkeläisen ja Terho Puustisen kirjoittaman, kirjan pohjalta luotu kirjoitusalusta yrittäjyydestä sekä omien unelmien sekä vahvuuksien etsimisestä ja toteuttamisesta. Blogissa esittelemme otteita kirjan 21 yrittäjän tarinoista, minkä toivomme herättävän keskustelua yrittämisestä ja työnteosta myös täällä Cityn blogimaailmassa. Tarinat voit lukea kokonaisuudessaan Taivas+helvetti-kirjasta.
Tämä kymmenes osa on kertomus nuoren Vila-vaateliikkeen yrittäjän Sivu Widgrénin unelmista ja työfilosofiasta.
+ + + + + + + + + + + + + + + + +
Suvi Widgrénillä ei ollut mitään menetettävää. Hän omisti vain viidensadan euron polkupyörän.
Lähtö yrittäjäksi oli helppoa myös siksi, että hän oli hyvin nuori. Widgrénin ei tarvinnut huolehtia kolmekymppisille tyypillisistä rasitteista kuten suuresta asuntovelasta tai pienestä lapsesta, jonka itku herättää äidin neljä kertaa yössä. Hän soitti vaateketju Vilan edustajalle heti, kun löysi netistä ilmoituksen. Siinä etsittiin uusia yrittäjiä.
”Hei mä oon Suvi! Voinks mä perustaa Vilan tänne Jyväskylään?”
Widgrén uskoi alusta asti, että hänen unelmansa toteutuu. Hänestä tulisi fränkkäri eli franchising-yrittäjä. Tanskalaisomisteisen Vilan maajohtaja Tiina Hänninen ei ollut yhtä varma.
”Ahaa, okei. Niin minkä ikäinen olet”, Hänninen kysyi.
”Kakskytkaks.”
”Just joo. Sun täytyy lähettää vähän ceeveetä tulemaan tänne. Ja liiketila pitäisi tietysti olla katsottuna.”
Widgrén soitti Tiina Hänniselle uudestaan viikon kuluttua. Hänellä oli hyviä uutisia:
”Mulla on nyt kuule liiketilat täällä Jyväskylässä!”
”Niin sä et sitä ceeveetäkään ehtinyt lähettää vielä?”
”En, mutta mä voin laittaa sen sulle nyt saman tien.”
Toiminnan ripeys ja nuoren ihmisen iloinen ääni tekivät Hänniseen niin suuren vaikutuksen, että hän otti yhteyden tanskalaiseen pomoonsa Carsten Weinkouffiin. Tämä lensi Kööpenhaminasta Jyväskylään.
Widgrén valmistautui tapaamiseen pukeutumalla liituraitableiseriin, jotta näyttäisi vähän uskottavammalta. Tanskalainen ei ollut koskaan käynyt Jyväskylässä. Ensin käveltiin kävelykatu kaksi kertaa päästä päähän. Sitten katsottiin liiketila. Mentiin lounaalle. Kyseltiin.
”Oletko varma, että et halua lähteä vuodeksi Australiaan?”
Widgrén ymmärsi, että nämä ovat niin sanottuja nuoruuskysymyksiä. Häntä testattiin.
”Kyllä, olen varma. En lähde. Minua on nuoresta asti pidetty hyvin kypsänä ihmisenä. Mitä olen päättänyt, sen takana olen aina seisonut.”
”Minkä takia sä et ole ollut päivääkään töissä vaateliikkeessä?”
”Kun mä en ole ehtinyt. Mutta mulla on kontakteja alalle ja olen aina ollut muodin kanssa tekemisissä.”
Vilan johtajat katselivat Widgréniä ja toisiaan. He olivat jokaisen vastauksen jälkeen pitkään hiljaa, ikään kuin he olisivat vielä odottaneet jotakin. Lopuksi otettiin esille budjetti.
”Tämä liikkeen perustaminen maksaa sinulle 250 000 euroa. Se sisältää alkuvaraston, remontin ja oikeuden ketjuun brändiin ja tukeen.”
”Joo, tää raha järjestyy kyllä.”
Vakuuttaakseen Vilan edustajat ja saadakseen kokemusta Widgrén pestautui palkattomaan työhön Benettonin myymälään. Rahasta hänellä ei ollut silloin mitään käsitystä. Hän ajatteli hämäriin muistikuviin perustuen, että rahaa saa ”jostakin Finnverasta”. Se ei ollut kuitenkaan helppo nakki vaan hyvin vaikeaa. Pääoman kasaaminen vei kaksi kuukautta. Rahoituskierros pani tuoreen yrittäjän niin lujille, että usko alkoi horjua.
Finnveran paikallisjohtajana siihen aikaan työskennellyt ”möhömahaukko” otti hänet vastaan, mutta sanoi suoraan, ettei rahaa tipu. Hän ei vilkaissut yrittäjän papereita edes muodon vuoksi vaan katsoi kiinteästi silmiin ja ilmoitti, että Prismatkin myyvät vaatteita. Laina olisi valtion rahojen haaskausta, koska alalla oli riittävästi tarjontaa ja kova kilpailu.
Myös monet pankit torjuivat Widgrénin ideat järjettöminä. Sampo Pankista löytyi kuitenkin rahoituspäällikkö, joka oli nuori nainen, tunsi alaa ja näki potentiaalin. Tuuli kääntyi. Lainatarvekin osoittautui alun perin arvioitua pienemmäksi, muun muassa sen takia, että kauppakeskus otti tulevan Vila-myymälän remontin piikkiinsä. Widgrén sai 150 000 euron lainapaketin, jonka hänen vanhempansa takasivat.
”En ajatellut niinkään, että minusta tulee nyt yrittäjä vaan sitä, että nyt minulla on oma liike. Se oli minun intohimoni, laittaa pystyyn liike. Alussa kävelin usein iltaisin katsomaan sitä. Ajattelin vain, että tuo on mun. Olin niin ylpeä siitä.”
Widgrén ei unohda Finnveran paikallisjohtajaa. Hän ei voi ymmärtää sellaista byrokraattia, joka antaa rahaa tarvitsevalle yrittäjälle pakit, vaikka ei ole perehtynyt asiaan. Hän on kertonut kokemuksistaan kaikkialla, jotta tällaiset tapaukset eivät toistuisi. Hän puhuu tarkoituksellisesti möhömahaukosta, jotta asia jäisi varmasti ihmisten mieleen.
Monet saattavat pitää tuollaista ilmaisua harkitsemattomana, mutta Vila-yrittäjä on miettinyt linjansa huolellisesti. Kovat puheet muodostavat osan hänen henkilöbrändistään. Nuori viehättävä blondi, joka ampuu vastustajiaan raskailla aseilla, on kiinnostava tapaus. Suvi Widgrénistä on tullut puheenaihe.
”Mulla on taito puhua ihmisille sillä tavalla, että he kuuntelevat – niin hyvässä kuin pahassa”, hän sanoo.
”Annan aina kaikkeni ja olen niin sanotusti alasti ihmisten edessä. Olenko mä tyhmä vai blondi? En tiedä, mutta provosointi on minun juttuni. Nautin siitä ja ruokin sitä.”
Widgrén sanoo, että jos hän haluaisi järjestää itselleen tapaamisen esimerkiksi Nokian johtokunnan jäsenen kanssa, hän luultavasti saisi sen. Hän saa asiat järjestymään, koska ei edes ajattele mahdollisuutta, että ne eivät tapahtuisi – ja koska hän ei välitä paljoakaan siitä, mitä muut ajattelevat hänestä. Niin sanottua munauksenestojärjestelmää hän ei omista lainkaan. Sen puuttumisen ansiosta hän voi kysyä mitä vain ja missä vain.
Kerran Widgrén oli mukana hienojen ihmisten seminaarissa, jossa mainittiin toistuvasti sana kvartaalitalous. Hän ei ollut varma sen merkityksestä.
”Keskeytin keskustelun ja pyysin ystävällisesti, että voisiko joku selittää, mikä tämä kvartaali on. Kysymys oli selvästikin tyhmä, koska kaikki nauroivat. Lopulta yksi nainen kertoi, että se on vuoden neljännes.”
Widgrén kiitti ja hymyili valloittavasti.
Oman tietämättömyyden paljastaminen muiden edessä on hänen mielestään tärkeä taito yrittäjälle ja muillekin esimiehille. Virheiden tekemistä ei tarvitse pelätä niin paljon, kun pomot paljastavat, että hekin tekevät niitä paljon. Alastomuus ihmisten edessä tarkoittaa Widgrénille myös sitä, ettei hän edes yritä peitellä naisellisuuttaan. Hän pukeutuu mielellään huomiota herättävällä tavalla, ja myöntää antautuvansa herkästi flirttailuun.
”Mä osaan sen ja mua on helppo lähestyä! Onneksi en ole saanut tämän enempää viiniä. Alkaisin pian puhumaan rivoja.”
+ + + + + + + + + + + + + + + +
Miten tarina jatkuu? Suvi Widgrénin ja 20 muun suomalaisen yrittäjän tarinat löydät Taivas+helvetti-kirjasta.
