Hankitandirektiivin uudistuksessa mahdollisuus pk-yrittäjille

Hankintadirektiivit Euroopan Unionissa ovat olleet uudistuksen kohteena, käytännössä tämä tarkoittaa muutoksia kilpailutuksen kriteereihin. Uudistuksen taustalla on ollut EU:ssa havaittu huoli siitä, että kunnat tulkitsevat joustamattomasti nykyisiä, vuonna 2004, voimaan astuneita hankintadirektiivejä. Direktiivit koskettavat hankintalakia, jonka mukaan kaikki julkiset palvelut ja tavarat, jotka ylittävät tietyn hintatason, tulee kilpailuttaa kunnan toimesta.

Nykyisillä kilpailutuskriteereillä hinta ratkaisee ja tämä on johtanut siihen, että lähes aina isot yritykset voittavat pienten ja keskisuurten yritysten jäädessä taka-alalle. Kriteerit eivät ole huomioineet laatua ja makua eivätkä ympäristö- tai sosiaaliseikkoja. Esimerkiksi perunat kouluruokailuun on voitu tuoda kaukaakin ulkomailta, koska hinta on ollut halvin. Ei ole otettu huomioon, että mahdollisesti saman kunnan viljelijäkin voisi raaka-aineet toimittaa, tuoreena ilman viikkojen varastointiaikaa tai tuhansien kilometrien kuljetusmatkaa. Direktiivit vaativat kilpailutukseen myös lisää valvontaa, joka tapahtuu reaaliaikaisesti. Kunnissa on koettu ongelmalliseksi se, että valvonta tapahtuu vasta valitusten kautta. Kilpailutusten muuttuessa nyt niin, että yksiselitteistä voittajaa voi olla vaikeaa löytää, uskotaan markkinaoikeuteen tehtävien valitusten määrän lisääntyvän, tätä ehkäisisi ennenaikainen viranomaisvalvonta.

Uudistetut hankintakriteerit on tarkoitus saattaa voimaan ensi vuoden helmikuussa. Ensisijaisena lähtökohtana on saada kilpailuttajat, eli julkiset tahot, ymmärtämään miten kilpailutuksessa voidaan ottaa huomioon muukin kuin hinta. Kilpailutukseen voidaan laatia ehtoja, joiden kautta pienemmilläkin yrityksillä on mahdollisuus tuottaa palveluita tai tavaroita julkiselle sektorille. Maantieteellisen sijainnin perusteella tuottajan valitseminen ei ole uudistuksenkaan jälkeen mahdollista, mutta kilpailutusta suunniteltaessa voidaan päättää, että esimerkiksi tuote, jolla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki, voittaa. Vääjäämättä muun muassa tuoreuden, ympäristövastuun ja sosiaalisten kysymysten noustessa kilpailukriteereiksi nähdään palvelun tuottajissa myös paikallisia yrittäjiä. Ehtoihin halutaan lisätä myös neuvotteluvaraa palveluntuottajan kanssa, prosessista halutaan vuorovaikutteisempaa sekä läpinäkyvämpää.

Direktiivien uudistaminen ja standardien selkeyttäminen vaikuttavat suomalaiseen ruuan tuottajaan positiivisesti. Vaikka ymmärrettävästi suoraan lähiruoka-kriteerin käyttäminen kilpailutuksen ehtona evättiin, näkyy tämä toivottavasti silti suomalaisilla tiloilla kysynnän ja mahdollisuuksien kasvuna. Olen useasti puhunut suomalaisen ruuan puolesta ja tämän direktiivin uudistustyötä on ollut ilo seurata. Toivon todella, että tämä muutos saada kirjattua hankintalakiimme tuon kahden vuoden siirtymäajan aikana. Palveluiden tilaaminen kunnissa vaati järkeistämistä ehkä enimmissä määrin juuri tämän ruokahuollon osalta. Tarinat kaukaisista maista rahdatuista raaka-aineista koulujen ja vanhainkotien ruokalinjastolle ovat tulleet jo liian tutuiksi. Kilpailukriteerejä muuttamalla pienet sekä keskisuuret yritykset nousevat kilpailuun mukaan. Eivät välttämättä hinnalla, mutta laadulla ja maulla. Tämä on tervehenkinen uudistus, muuten niin suppeille tuotteiden ja palveluiden tarjoajien markkinoille.