TimoHeinonen

Uusi hallitus aloittaa työnsä tänään. Hallitusneuvottelut etenivät suunnitellusti ja vahvan luottamuksen ilmapiirissä. Itse osallistuin hallitusohjelmatyöhön mm. ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta ja isoimpana urakkana rakentamisen-, maankäytön ja asuntopolitiikan työryhmässä Smolnassa. Asuntopoliittinen ad hoc –työryhmämme sai tehtävänsä valmiiksi jo paljon ennen ison kokonaisuuden valmistumista, mutta myös meidän osuutemme julkaistiin vasta koko hallitusohjelman esittelyn yhteydessä.

Tehtävämme oli pohtia työryhmässämme keinoja mm. asuntorakentamisen korkeiden hintojen suitsimiseksi, rakentamisen ja kaavoittamisen sujuvoittamiseksi ja isompien kokonaisuuksien löytämiseksi. Valtion tukema asuntorakentaminen oli pöydällämme tärkeänä osana ja nimenomaan niin, että maahamme saataisiin asuntopulaa helpottamaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa.

Valtion tukemaa asuntotuotantoa vauhditetaankin nyt luomalla uusi rahoitustuen kymmenen vuoden välimalli, joka on avoin kaikille tukiehdot täyttäville ja niihin sitoutuville toteuttajille. Yleishyödyllisyyden rajoitusehdot siis muutetaan hankekohtaisiksi niin, että valtion tukemien asuntojen omistajien yleishyödyllisyysvaateesta luovutaan. Samalla ARA:n vuokra-asuntojen asukasvalinnan sosiaaliseen tarveharkintaan lisätään tulorajat ja asukkaiden tuloja myös seurataan. Näin haluamme varmistaa, että asunnot ovat niiden käytössä jotka niitä eniten tarvitsevat.

Olemassa olevan ARA:n asuntokannan käyttö- ja luovutusrajoituksista joustetaan, mikäli vapautuva pääoma käytetään asuntotuotantoon tai asuntokannan korjaamiseen. Samalla selvitetään, missä määrin ARA-vuokra-asuntotarjontaa voidaan toteuttaa hankkimalla vuokra-asuntoja vapaarahoitteisesta asuntotuotannosta.

Myös ASP-järjestelmän säästösopimuksen solmimisen ikäraja alennetaan 15 vuoteen ja työtä asunnottomuuden vähentämiseksi jatketaan AUNE-työryhmän esitykset huomioiden.

Isona kokonaisuutena kävimme läpi laajasti erilaisia konkreettisia toimia asuntojen tonttituotannon lisäämiseksi ja rakentamisen kustannusten alentamiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaankin nyt rakentamismahdollisuuksien helpottamiseksi. Päätösprosessia lyhennetään muun muassa valitusmenettelyjä muuttamalla, helpottamalla haja-asutusalueiden rakentamista, siirtämällä päätösvaltaa poikkeamistilanteissa ELY-keskuksilta kunnille ja yhdistämällä hankekaavoitus ja YVA-menettely. Samalla ELY-keskusten rooli kaavoitus- ja rakentamisasioissa muuttuu konsultoivaksi ja niiden valitusoikeutta kaavapäätöksistä rajoitetaan.

Konkreettisia, nyt jo päätettyjä, asioita on paljon muitakin. Esimerkiksi maakuntakaavojen ja kuntien yhteisten yleiskaavojen vahvistusmenettelystä ympäristöministeriössä luovutaan, rantarakentamisen poikkeamispäätökset siirretään kokonaisuudessaan kuntiin, viranomaiskäsittelylle asetetaan kaavoitusprosessissa, mukaan lukien YVA, sitovat käsittelyajat ja kaikissa rakentamis- ja ympäristöasioissa siirrytään menettelyyn, jossa valitusoikeus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää ensin valitusluvan saamista. Samalla maankäyttö- ja rakennuslupapäätösten valitustapausten oikeudenkäyntimaksuja korotetaan ja selvitetään siirtyminen kaavoitusasioissa kunnallisvalituksesta hallintovalitukseen.

Rakentamisen kustannuksia suitsitaan myös sillä, että asuntotuotannossa täysin esteettömiksi asunnoiksi edellytetään tulevaisuudessa rakentamaan vain tietty osuus uudiskohteen asunnoista. Myöskään rakennuksen korjaaminen tai käyttötarkoituksen muuttaminen ei enää jatkossa laukaise uudisrakentamistasoisia velvoitteita ja näiden helpottamiseksi luomme alueellisten poikkeuslupien menetelmän ja otamme käyttöön kevennetyn kaavamenettelyn. Sujuvoitamme myös asunto-osakeyhtiön päätöksentekoa peruskorjaus- yms hankkeissa. , esteettömyys- ja täydennysrakentamisessa. Lisäksi helpotetaan rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista toimisto- ja liiketiloista asunnoiksi.

Rakentamismahdollisuuksia haja-asutusalueilla tullaan myös lisäämään ja vapaa-ajan asuntojen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön joustavoitetaan. Rakennuslupa-asioissa toteutetaan asiakkaan kannalta yhden luukun periaate sekä viranomaistoimipisteissä että sähköisessä asioinnissa.

Ohessa muutamia nostoja meidän hallitusohjelmaosuudestamme. Tässä kertomani ja muiden jo nyt päätettyjen asioiden lisäksi käynnistämme kärkihankkeena valtion ja kuntien rakentamisen normitalkoot muiden kustannusten ja byrokratian keventämiseksi, esimerkiksi väestönsuojien ja pysäköintipaikkojen rakentamisen osalta.

Valtiovarainministeriö julkaisi toukokuun alussa niin kutsutun menokartoituksen. Siinä käydään läpi valtiomme menot, valtion osarahoittamat etuus- ja palvelujärjestelmät sekä verotuet. Menokartoitus on tehty yhteistyössä ministeriöiden kanssa ja siihen on koottu merkittävimmät valtion kuluerät. Julkaisu ei ole siis läpileikkaus budjettikirjasta vaan tapa tuoda esiin yhteiskunnan rahoittamien toimintojen kipupisteet.

Julkaisu on tehty poliittisen päätöksen tueksi ja se tulee nyt juuri oikeaan aikaan uuden hallituksen rakentamisen kivijalaksi. Seuraavan neljän vuoden aikana tehtävien päätösten on nimittäin nojauduttava faktoihin. Hallitusohjelma on koottava niin, että valtiovarainministeriön antamat talousluvut toimivat kaiken politikoinnin yläpuolella, päätösten perustana. Vaikeatkin ratkaisut hyväksytään paremmin, kun ne tehdään avoimesti.

Tämän myötä on mahdollista katsoa mihin ja miten julkiset varamme käytämme. Samalla on mahdollista päättää mistä leikataan ja karsitaan. Suomen tilanne ei kestä hallituskokoonpanossa päätettävää periaatteellista sopeutussummaa vaan osa leikkauskohteista on kyettävä osoittamaan hallituksen aloittaessa heti konkreettisesti.

Taloutemme on nimittäin alijäämäinen jo kuudetta vuotta peräkkäin eikä tulevaisuudessa ole odotettavissa merkittävää ulkopuolelta tulevaa suunnanmuuttajaa. Selviytyäksemme ainoa vaihtoehto löytyy meistä poliittisista päättäjistä. Pelkästään leikkaamalla Suomi ei nouse, mutta ei velkaelvytykseenkään ei ole enää varaa. Päämäärätietoinen ratkaisu on todennäköisesti suurempi kokonaisuus talouden sopeuttamista ja ratkaisuja kasvun aikaansaamiseksi ja tukemiseksi.

Menokartoitus on oiva tapa tutustua valtion talouden menoihin. Sen kautta on myös helppo ymmärtää, että yhteiskunta voi hyvin, kun sen tulot ja menot ovat tasapainossa. Tämän tavoitteen täyttämiseksi kuluu vielä vuosia, ensisijaisesti olisi päästävä oikealle tielle.

Tällä viikolla Euroopan Komissio julkaisi myös oman talousennusteensa ja se synkistää kuvaamme entisestään. Vain Kyproksen talouskasvu on komission mukaan tänä vuonna Suomea heikompaa ja ensi vuonna meidän kasvu on jäämässä EU:n heikoimmaksi. Komissio on siis merkittävästi heikentänyt maamme talouden ennustettaan talvesta ja samalla myös VM:n näkemystä heikommaksi. On mahdollista, että komissio katsookin jo pian Suomen rikkovan yhteisiä talouskriteerejämme ja pyrkii käynnistämään liiallisen alijäämän menettelyn joko alijäämä- ja/tai velkakriteerin rikkoutumisen perusteella.

Ratkaisua onkin haettava nyt miettimällä tilanteeseen johtaneita syitä. Seuraamusten peittely ja osittainen korjaaminen ei riitä. On myönnettävä, että Suomi ei ole varautunut millään tavoin ikärakenteen radikaalin muutokseen, työelämän hajaantumiseen sekä yksityisen sektorin ongelmien ratkomiseen. Olemme hallituskausi toisensa jälkeen puuttuneet vain ongelmista aiheutuvien tilanteiden hallintaan ja jättäneet ongelmaan johtaneet asiat hoitamatta. Tästä ei siis voi syyttää vain edellistä hallitusta, joka itse asiassa ensimmäisenä näihin vaikeisiin asioihin edes tarttui vaan nimenomaan useampia edellisiä hallituksiamme.

Samanaikaisesti kun taloutta tasapainotetaan, on huolehdittava siitä, ettei kansalaisten ostovoima pääse enää laskemaan. Palkankorotuksiin meillä ei ole varaa, mutta ostovoimaa voidaan pitää yllä myös tuloveroon tehtävillä kevennyksillä. Tuloveroasteikkoon tehtävä kevennys auttaisi niin työssäkäyviä kuin myös eläkeläisiäkin.

Selvää on, että tulevaisuudessa taloudelliset resurssimme eivät enää riitä nykyisen kaltaisiin julkisiin menoihin. Meidän päättäjien tehtävä on ohjata niukkenevat määrärahat oikein ja vastuullisesti. Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, kuten maksuton terveydenhuolto sekä laaja koulutus, ovat varmasti asioita jotka jokainen haluaa säilyttää. Tämän lisäksi on mietittävä, mitkä ovat ne asiat joita todella julkisesti voimme rahoittaa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on saavuttanut paljon, mutta sekään ei ole niin hyvin rakennettu, ettei sitä joskus tarvitsisi hieman korjata. Menokartoituksen opeista ja valtiovarainministeriön sopeuttamistarvearviosta kiinni pitämällä Suomi nousee. Ilman käänteentekeviä ratkaisuja jatkamme velkaantumista ja jätämme jälkeemme rapistuvan hyvinvointiyhteiskunnan.

Päätösten aika on viimeistään nyt. Eläkereformin, sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen, työaikalainsäädännön modernisoinnin, paikallisen sopimisen, yrittäjyyden edellytysten vahvistamisen sekä työmarkkinajärjestöjen aseman tarkistamisen on oltava kaikkien seuraavan hallituskauden työlistalla. Sillä vain työllä Suomi nousee.

Se miten maataloutemme tulevaisuudessa menestyy riippuu erikoistumisasteesta sekä elintarvikeviennin laajuudesta. Tämän takia hallitusneuvotteluissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota suomalaisen maatalouden kipupisteisiin; vientiin, jalostukseen ja kykyyn erikoistua.

Maataloustuet luovat kivijalan tuotannolle, mutta tuloa on haettava myös muualta. Globaalissa kilpailussa menestymme vain ja ainoastaan suuntaamalla katseemme tulevaisuuteen. Puhdas ruuantuotanto on valtti, jota voidaan hyödyntää monella saralla.

Maatalouden kiihtyvä rakennekehitys asettaa haasteet suomalaiselle tuotannolle. Keinovalikoima tuotantokustannusten alentamiseksi on esitetty yleensä yksinkertaisesti. Vaihtoehdoksi tarjotaan yksikkö koon kasvattamista. Todellisuudessa se ei sisällä koko totuutta. On selvää, että Suomessa perinteiseksi luokiteltu maanviljely tulee siirtymään rakennemuutoksen seurauksena isompiin tilayksiköihin, mutta tilaa ja markkinoita on myös erikoistuneille, pienemmille maatiloille.

Todennäköisesti emme kykene ikinä kasvattamaan maatilojen tuottavuuttamme siihen pisteeseen, että voisimme kilpailla suurten maataloustuottajamaiden kanssa. Me voimme kuitenkin luoda omat menestystekijämme erikoistumisen ja viennin kautta. Nyt tulevissa hallitusneuvotteluissa on nostettava reilusti esille ne asiat, joilla voimme elintarvikevientiäkin edistää.

Olen esittänyt, että maataloudelle räätälöitäisiin oma vientituki niin, että ruokaa vievät yritykset olisivat samalla viivalla muiden vientiyritysten kanssa. Nyt ongelmanamme on se, että maanviljelijöille ei ole tarjota tarpeeksi vetoapua viennin aloittamiseksi. Samalla tavalla kuin muut vientiteollisuuden yritykset, tarvitsevat myös maatilat tukea vientimarkkinoiden avaamiseen.

Valtioneuvoston johdolla tehtävät vienninedistämismatkat ovat olleet elintarvikeyrityksille menestyksekkäitä. Matkojen kautta on syntynyt niin sopimuksia kuin myös verkostojakin. Näiden matkojen lisäksi yritykset kaipaisivat konkreettista apua viennin aloittamiseksi. Tämän toiminnan avittamiseksi voitaisiin luoda pelkästään vientiin suunnattu tuki.