Norsu ilmestyi tyhjästä elämääni

Näin erikoisen unen. Vai oliko se unta? Makasin hotellin vuoteella. Raavin päätäni ja mietin, olinko sittenkin saanut kummityttöni pikkuveljeltä täitä itselleni. Muistelin että hänen pikkuveljensä oli varustautunut pipolla ja että olin vetänyt sen yhden kerran hänen silmilleen. Sen jälkeen olin raapinut päätäni yhden kerran. Olisinko todella voinut saada tuosta täitä myös itselleni? En ollut asiasta varma. Ja raavin päätäni taas.

Sitten se rojahti sänkyni viereen. Siinä se oli. Aloin huutaa. Jeesus kristus. Säikähdin niin pahanpäiväisesti että en kyennyt useaan sekuntiin tekemään möhkäleestä analyysiä. Jestas että se oli alkuun karmean näköinen. Tunnistamaton. Se oli harmaa ja limainen ja siitä lähti jokin hitaasti heiluva letku toisesta päästä. Sitten sain edes hitusen järjestäni kiinni ja lopetin ulvomisen. Saatoin tehdä alustavan analyysin. Liman ja harmauden keskellä oli eläin. Se näytti nisäkkäältä. Sillä oli neljä jalkaa ja sillä oli katse minuun. Sillä siis oli silmät, kaksi kappaletta. Ja tuo letku oli itse asiassa luontainen osa päätä, uskomatonta kyllä. Se oli ilmanvaihtoelin, joka oli tarkoitettu myös työvälineeksi.

Summa summarum: huoneeseeni oli rojahtanut vastasyntynyt norsu.

Ikkunassa eikä seinissä ollut reikää. Ovikin oli kiinni ja ehjä, koska pystyin tulkitsemaan hätäuloskäytävän ohjeen edelleen adekvaatisti. Norsu oli siis materialisoitunut eteeni tyhjästä. Tai jossain tietenkin oli se kohtu, jonka norsupienokainen oli juuri jättänyt. Pakkohan se oli. Se ei kuitenkaan ollut minun ulottuvillani (ulottuvuudessani?). Odotin vielä hetken uusia näkyjä, lisätietoja tai edes heräämistäni. Mutta mitään niihin viittaavaa ei kuitenkaan tapahtunut.

Norsu tuijotti minua. Siitä huokui lämpöä ja se oli erittäin paljon todellinen olento edessäni.

Haistoin sitä. Tuoksu toi mieleeni märän tanskandogin (olin edellisenä kesänä Maken mökillä haistanut hänen juuri järvessä käynyttä tanskandogiaan). Halasin norsuvauvaa. Se hengitti rytmikkäästi. Aloin jo kiintyä siihen. Eipä siihen kauan mennyt.

Minun oli noustava ylös ja alkaa kasvattamaan siitä yhteiskunnan jäsentä. Aloin muistella tarvehierarkian portaita. Mitä vastasyntyneenä norsuna kaipaisin ensimmäiseksi? Tuskin ainakaan bonuksia. Ei, lämmintä olisi saatava päälle. Kaapista löytyi pienokaiselle varattuna muhkea peitto, isot tyynyt, lisää pyyhkeitä ja ensiluokkainen kylpytakki. Se selvästikin piti niistä. Se nukahti nopeasti niiden lämpimässä syleilyssä.

Entä sitten? Oletin että vastasyntyneet norsut eivät ole sisäsiistejä. Tarvitsisin siis norsunvaippoja. Ja luonnollisesti norsunmaitoa tai norsunmaitokorviketta. Niillä nisäkäs pääsee elämässään edes hieman alkua pidemmälle. Mutta koska elimme tarkasti säännellyssä maassa, niin tähän aikaan illasta oli turha haaveilla saavansa edellä mainittuja tuotteita. Kaupat olivat kiinni, tai eivät ainakaan auki. Joutuisin odottamaan siis aamuun.

Halasin norsua vielä uudestaan. Menin selälleni makaamaan omaan sänkyyni. Tästä eriskummallista tapahtumasta huolimatta nukahdin nopeasti. Näin unta että synnyin uudestaan pillerinpyörittäjänä. Ei kynänpyörittäjästä ole siihen kovin suuri metamorfoosi henkisellä tasolla.
Huominen, mikäli vielä aamullakin tuo jumalan ihme kuorsaisi keskellä huone 312:n kokolattiamattoa, tulisi olemaan mielenkiintoinen päivä.