Mastermind

Tein muinoin henkisen konkurssin: törmäsin EU -hankkeeseen.

Olin varomaton enkä tiennyt mihin ryhdyin. Massiivisten ja totaalisten raportointivaatimusten vyöry oli haudata minut elävältä. En ollut koskaan törmännyt vastaavaan määrään uusia sanoja ja käsittämättömiä vaatimuksia. Passasin raportointia kuukausitolkulla. Sitten aika alkoi loppua. Päätin kääntyä “rankkaa aikaa elävien eksperttien chatin” puoleen. Hänkin oli siellä.

minä: ei jaksa vääntää raporttia. auttakaa.
hän: ammu ne.
minä: ketkä?
hän: byrokraatit. virkamiehet.
minä: get real.
hän: mullakin on jo monta kätkettynä tai hukattuna.
minä: mistä löytyy?
hän: kirkkopuistossa on yks tarkastaja.
minä: ei siellä kukaan ole mitään kaivanut moneen vuoteen.
hän: kuka puhui kaivamisesta. byrokraatit kannattaa tuhkata. kirvat paskovat ympäriinsä ja sitten hullut hakevat ihmisen tuhkaa hajutukimuksiinsa. kreisiä.
minä: voisitko nekrofiili auttaa nyt raportointien kanssa.
hän: munkkiniemestä löytyy yks ylitarkastaja.
minä: kas kun ei presidentti.
hän: kerran meni rumaksi. kansliapäällikkö löytynee keväällä leviltä.
minä: olitko suksilla hoitamassa suhdetoimintaa valtionhallinnon suuntaan?
hän: suksi hemmettiin. vein sen sinne micran takapenkillä peiton alla stadista asti. poliisi pysäytti matkalla. sanoin että bokseri kuoli. halusin sen haudattavaksi syntysijoille.
minä: bokserit ei oo lähtösin lapista.
hän: ei ollu se poliisikaan mikään koirapoliisi.
minä: asiaan. miten hoidan raportoinnit kivuttomasti?
hän: tapa ne.
minä: anna olla jo.
hän: mulla on yks lahdattuna tossa takapihalla. vien sen huomenna etelärantaan. tuu mukaan palaceen.
minä: miks sinne?
hän: se on sieltä. ei niihinkään kavereihin voi enää luottaa. samanlaisia pelkureita.
minä: meinaatko jättää respaan?
hän: en vaan vien kaverin suoraan huoneeseensa makaamaan. kuollut kyvyttömyyteensä.
minä: monesko kerros?
hän: arvaa. jos tiedät, tarjoan sulle siellä lounaan.
minä: ylin kerros tietty.
hän: bingo. mulla on generaattori jolla hoidan kaikki raportoinnit. pöllin sen sieltä missä nää hullut säännötkin tehdään.
minä: onko sellainen koje tosiaan olemassa?
hän: luuletko että jokin inhimillinen kyky voisi keksiä kaikki ne vaatimukset? ne tulevat suoraan ylemmiltä voimilta. insinööreiltä, virkamiehiltä ja lakimiehiltä ja sosiologeilta. hulluja kaikki.
minä: katotaan millä aletaan. tiedänkö kuka olet?
hän: tunnet kyllä mut. mä tunnen sut. vanha nihilisti.
minä: jännittää jo nyt.
hän: huuda nyt itsesi uneen. mutta tule huomenna paikalle.
minä: voinhan tsekata tarjontasi. jos vedätät niin palat eksperttien ja opettajien helvetissä.
hän: opetushallitus?
minä: lol

Näimme hänen kanssaan seuraavana päivänä lounaalla. Tunnistin hänet heti. Hänestä ei voinut erehtyä. Hän oli äärimmäisen hyvin pukeutunut. Kättelimme ja hymyilimme toisillemme leveästi. Tervehdimme kohteliaasti.

- Istutaan alas ikkunalaudalle, hän sanoi ja ohjasi minut ikkunapöytään.

Istuessani alas näin pienen tahran kuivunutta verta hänen hihassaan.

- Menikö kaverin kanssa ylitöiksi?, kysyin vinkaten samalla tahraa.

- Apina oli sitkeä. Sitähän ne täälläpäin ovat, hän sanoi kuolemanvakavana.

Räjähdin nauruun. Hänen pokkansa piti hiukan kauemmin. Ulvoimme suureen ääneen ja ympärillämme olevat idiootit katsoivat vuoroin meitä ja toisiaan.

Tarjoilija odotti kohteliaasti muutaman metrin päässä kunnes huutomme tyyntyi.

Odotin häneltä pientä selitystä, edes pienen pientä vihjettä siitä että veritahra tuli vaikka aamulla partaa ajaessa. Mutta ei. 99% varmuudella hän ei ollut koskaan ole tehnyt pahaa kärpäsellekään. Yksi prosentti koostui vain minun peloistani.

Hän oli selvästikin viisas mies. Ehkä hänestä vielä tulee kaikkien kaltoinkohdeltujen keskiluokkaisten asiantuntijoiden globaali pelastaja.