Muutimme kesällä Tuusulaan.
Minä, vaimo ja kaksi alle kymmenvuotiasta lasta. Meistä tuli puhdasverisiä keskiluokkaisia oravanpyöryläisiä nyt myös asumisen suhteen. Tila-auto, kauppakassi, kaksi koiraa ja keskiluokkaiset ammatit meillä jo olikin velattomana omasta takaa. Omakotitalo, uusiksi laitettu, rakennettu silloin kun Apollo 14 laskeutui kuuhun, eli vuonna 1971. Pahimpaan pimeyden aikaan. Mutta siltikin teimme sen päätöksen keväällä. Kun teimme tarjouksen, paistoi aurinko. Ja nyt olemme tässä.
Laskin että avotakassa niiden polttaminen veisi viitisentoista vuotta eikä energiaa säästyisi käytännössä lainkaan. Tarkoitan niitä tontilla olleita valtavia puita, joista päätimme heti kaataa yhdeksän. Lukumäärä kuulostaa siedettävältä, mutta ne olivat jättimäisiä. Kruununa oli kulmakunnan suurin koivu, läpimitta juuressa parahultaiset 90 cm. Lisäksi muutama valtava mänty, pari kuusta, muutama vaahtera ja yksi komea kataja.
Kunnan mies ajoi ohi, avasi ikkunan ja ilmoitti vauhdista ettei maisematyölupaa tarvita. Viidestä metsurifirmasta kolme laittoi tarjouksen, voittajaksi päätyi se, joka nauroi kilpailevan firman koppiauton tarpeelle ja sanoi että he vain kiipeävät ylös ja alkavat pätkiä. OK. Viime hetkellä lisäsimme heidän työlistalleen juurineen kiskottavan, kaikkia kammottavan orapihlaja-aidan ja kaikkien oksien ja aidan poisviennin. Alvi nolla reilu 1500 euroa. Elämä on.
Kaataminen oli ihailtavaa työskentelyä, kerta kaikkiaan. Kaatamisen jälkeen takapihamme (tontti 1500 neliötä) näytti alaskalaiselta metsätyömaalta. Tilasin kotipihaani eräältä työkonevuokraajalta, ei pörssiyhtiö, kunnon klapikoneen. Yhden todellisen oharin jälkeen se lopulta myös ilmestyi paikalle, sen jälkeen kun olin puhelimitse ollut hyvin pettynyt ja maksavani puolen päivän vuokran kahden päivän käytöstä. Yrittäjä pyyteli anteeksi ja sanoi olevansa loman tarpeessa ja jatkoi että "pidä koko viikko, mä lähden nyt lomalle". (Kahden viikon kuluttua kone on edelleen pihassamme, kaipa se joskus sen noutaa…)
Puiden lohkomisen jälkeen kuvittelin että työ on ohi muutamassa päivässä. Olin väärässä. Kaksien talkoiden jälkeen siisteissä pinossa on nyt siistejä klapeja sellaiset 25-30 kuutiota ja vielä parin ison kasan verran olisi kirveellä töitä. Järjetön urakka.
Nyt on miettimisen paikka. Laitanko ekaluokkalaiseni tekemään hellyttäviä mainoksia lähiön postilaatikoihin: "isillä lapeja. ensi vuonna kuivia. sekopuuta. paljon. hinta kilapilukykyinen. hae isiltä poies.". Vai hankinko saunaosastolla olevan vanhan avotakan lisäksi olohuoneeseen varaavan takan muun energiaremontin yhteydessä?
Koputan puuta, totean sen kosteaksi ja vakuutan itselleni että olen tehnyt aina oikeita päätöksiä.