Olen päivittänyt viime aikoina hyvinvointiani ja sen ylläpitoa.
Josta muistuikin mieleeni vanha tarina eräästä kaveristani, jonka elämän oli tuhota tunti taijia (”tai-chi”).
Tämä kaverini oli hyvin rationaalinen mies. Hän osallistui työnantajansa järjestämään tyky-päivään. Tykyhän tarkoittaa sitä että laitetaan sydän ja aivotkin tykyttämään työkyvyn ylläpitämisen merkeissä.
Päivän aluksi oli koko ryhmälle tunti taijia. Muistattehan mitä se on? Se on vanha kiinalainen taistelutaito. Nykyisin laji tunnetaan terveyttä edistävänä liikuntana, jossa pyritään käyttämään kehoa kokonaisvaltaisesti ja liikkeen avulla rentouttamaan keho ja mieli. (Lähde: Wikipedia)
Ohjaaja kävi lyhyesti läpi taijin historiaa, merkitystä ja salaisuuksia. Kaverini vilkaisi kelloa. Sitten aloitettiin.
Ensimmäiseksi ohjaaja sanoi hitaasti: nyt ensin, rentouttakaa päälakenne.
Kaverini, rationaalinen mies, suhtautui tähän pyyntöön, kuten useimpiin muihinkin pyyntöihin elämässä, hyvin rationaalisesti. Hän yritti tavoittaa päälakeaan, mutta ei pystynyt siihen. Hän yritti rentouttaa sitä, mutta aina rentoutui jokin muu ruumiinosa. Vähän ajan päästä ei sitten enää rentoutunutkaan mikään osa.
Rationaalisena ihmisenä kaverini alkoi nopeasti epäillä koko pyyntöä: voiko päälaen rentouttaa? Miten kukaan voi pystyä siihen? Mitä päälaessa itse asiassa on sellaista joka voi “rentoutua”?
Tunti meni nopeasti. Kaverini ei muista siitä mitään. Hän lähti pingottuneena liikuntasalista. Huuhaata koko homma, hän tuhisi kollegalleen marssiessaan rivakasti kohti lounaspaikkaa.
Kotona hän haukkui vaimolleen koko tyky-päivän ja erityisesti taijin. Hän julisti vaimolleenkin ettei voinut ymmärtää sitä miten päälaen voi rentouttaa.
Kaverini viikonloppu oli pilalla. Ei ollut kiva muistella tyky-päivää työkavereiden kanssa, varsinkaan niiden joiden mielestä päivä oli aivan yliveto. Tykyttäminen jatkuin vahvana vielä töissäkin, tosin eri syistä.
Miettikääpä. Tyky-päivän epäonnistumisen syynä oli vain yksi viaton taiji -mestarin kuvainnollinen pyyntö: rentouttakaa päälakenne.
Tuli selväksi, että Tai ji ty ky ei sopinut tälle modernin rationaalisuuden koulukunnan mestarille.
Tarinan opetus: tokihan kaverini oli hiukan jäykkä persoona. Tällaisissa tilanteissa kannattaa tutustua uusiin asioihin ja antaa niin sanotusti mennä vaan. Taiji on mukavaa ja hyödyllistä. Mutta kannattaa suunnitella tyky-päivät hyvin. Kannattaa kysyä mielipiteet porukoilta ja suunnitella ohjelmat kaikille sopiviksi. Ihmiset kannattaa kannattaa kiskoa hellästi ulos mukavuusalueeltaankin. Kannattaa kuitenkin olla varovainen sellaisten aktiviteettien suhteen, jotka voi jostain näkökulmasta tuomita hömpäksi.
