Aktivismin nousu ja uho

Makasiineilla leimahti, ja nyt pitäisi kiivaasti miettiä, kertooko tulipalo yhteiskunnallisesta murroksesta vai keskikaljan vaikutuksesta spontaaneihin tihutöihin. Entä mitä seuraavaksi tapahtuu?

Seison äitini kanssa Stockmannilla, kun kuulen takaamme hentoa tytön ääntä.

Kaksi noin 11-vuotiasta aktivistia tapittaa meitä. He näyttävät vakavilta lähetystyöntekijöiltä, jotka käännyttävät eksyneitä sieluja kiiltävien kosmetiikkatiskien kadotuksesta.

"Turkismurhaaja!" he sanovat ja osoittavat turkkiin pukeutunutta äitiäni sormella.

Varmistettuaan katsekontaktilla, että sanoma meni perille, tytöt kääntyvät ja häviävät elektroniikkaosaston suuntaan. Meihin on juuri kansalaisvaikutettu.

Kansalaisaktivismi on kunnioitettavaa työtä, jossa ihmiset uhraavat omaa vapaa-aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen, useimmiten palkatta.

Aktivismilla on saatu aikaan mahtavia tekoja: naisten ja värillisten äänioikeus, kolmannen maailman vapautusliikkeet, Amnestyn aikaansaannokset, ympäristöasioiden tuominen valtavirtaan…

Mutta aktivismi ei ole automaatti.

Helmikuussa 2003 11 miljoonaa ihmistä 800 kaupungissa ympäri maailman marssi Irakin sotaa vastaan. New York Times julisti tämän julkisen mielipiteen maailman "toiseksi supervallaksi."

Jassoo, tuumasi ensimmäinen supervalta, ja jenkkiarmeija vyöryi pian Bagdadiin.

Myös valtavan mediahehkutuksen kuorruttaman Live8-konsertin konkreettiset aikaansaannokset jäivät vähiin, jos ei puhuta Gwyneth Paltrowin ja Chris Martinin vauvasta otetuista valokuvista.

"Yksittäinen mielenosoitus saa harvoin aikaan poliittisia muutoksia. Se voi kyllä onnistua nostamaan asioita yleiseen keskusteluun, mutta muuttaako joku maa toimintatapojaan keskustelun seurauksena, on toinen asia. Mielenosoitukset ja tapahtumat kuitenkin pitävät järjestöjen pyörät pyörimässä ja houkuttelevat niihin uusia jäseniä", sanoo Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkija Tuomas Ylä-Anttila.

Konkreettisilla muutoksilla mitattaessa ympäristöliike on yksi harvoja modernien aikojen aktivistiblokkeja, jolla on aihetta ylpeilyyn.

Koijärven klassisessa mielenosoituksessa bussillinen helsinkiläisiä luonnonsuojelijapioneereja kahlitsi itsensä suon kuivatuspuuhiin tulleisiin kaivinkoneisiin saaden aikaan valtavan mediahässäkän, järven suojelupäätöksen ja alun Vihreälle liitolle.

20 vuodessa vihreistä on tullut puolue, jolla on ministerit ja presidenttiehdokkaat siinä missä muillakin, ja ympäristöasiat ovat korkealla jokaisen puolueen agendalla.

Politiikka vs. aktivismi

Kansalaistoiminta ja politiikka näyttäytyvät usein vastavoimina, vaikka kumpikin ajaa yhteiskunnan tärkeäksi koettuja asioita.

"En erottele aktivistia ja poliitikkoa itsessäni", poliittiseksi toimijaksi itsensä määrittelevä Vasemmistonuorten ex-puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoo.

"Kansalaistoiminta nostaa yleiseen keskusteluun aiheita, joista tehdään puoluepolitiikassa aikanaan päätöksiä."

Arhinmäen mukaan pelkkä kansalaistoiminta ei riitä vaikuttamisen keinona.

"Vähintään äänestämässä pitää käydä, koska äänestämättä jättäminen keskittää valtaa niille, joiden äänestäjät käyvät uurnilla joka tapauksessa."

Arhinmäki oli järjestämässä Kauppatorille Kuokkavieraiden kansalaistoria vuonna 2000 protestina eriarvoistumista vastaan. Kansalaistorilla kritisoitiin myös Linnan juhlia, mikä seuraavina vuosina jalostui kuuluisiksi mielenosoituksiksi. Kahden vuoden päästä kritisoitiin Arhinmäkeä, joka käveli itse vieraana Linnan ovista sisään.

"Vaikka en ollut mukana edellisvuoden mielenosoituksessa, kieltämättä mietin osallistumistani juhliin pitkään. Joidenkin mielestä osallistuminen oli takin kääntämistä, toisten mielestä vain järkevää käytöstä, koska olin silloin Vasemmistonuorten puheenjohtaja, jonka pitikin osallistua tällaisiin tilaisuuksiin. Mutta ristiriitaista se oli."

Vaikka Arhinmäen poliittinen ura tyssäisi tähän päivään, ainakin hänellä on osoittaa hyvin konkreettinen aikaansaannos: 13 350 jääkaappia, jotka Helsingin kaupunki on lupautunut hankkimaan vuokra-asuntoihinsa.

"Tarvittiin siinä toki muitakin, mutta minä olin se, joka painosti hankkimaan ne. Eihän kukaan kehdannut sanoa, että köyhät voivat laittaa ruokansa parvekkeelle."

Arhinmäen suurimpiin pettymyksiin vaikuttajana ovat lukeutuneet viidennen ydinvoimalan rakentaminen sekä Makasiinien purkupäätös. Empatiaa vapun hulinoille Arhinmäeltä ei silti heru.

"Lähinnä ihmettelen heidän toimintamuotojaan. Palomiesten heittely pulloilla ja ikkunoiden rikkominen eivät ole kansalaistottelemattomuutta. Kansalaistottelemattomuus on aktivismia, jota tehdään omilla kasvoilla, toisia ihmisiä tai omaisuutta vahingoittamatta."

Suoraa toimintaa

Aktivismi koetaan selkeästi nuorten tavaksi vaikuttaa. Nuorilla on maailmanparantamiseensekä aikaa että kyynisyydeltä vielä piiloon jäänyttä idealismireserviä. Nuorilla on myös hanakkuutta suoraan toimintaan, joka on hiipinyt suomalaiseen aktivismiin 90-luvulta saakka.

Mieleenpainuvimpia akteja oli Oranssi ry:n talonvaltaus Kumpulassa.

"Koimme suoran toiminnan oikeutetuksi tavaksi tuoda esiin nuorten asuntopula. Tiesimme tekevämme myös laittomuuksia, mutta vastasimme kuitenkin itse myös seurauksista, omalla nimellämme ja naamallamme. Teimme myös kaikille mukana olleille selväksi, että seurauksia voi tulla. Toiminta oli ehdottomasti väkivallatonta, eikä päihteitä saanut tuoda", kertoo Vesa Peipinen, Kumpulan valtauksesta Pengerkadun putkaan kuskattu nykyinen toiminnanjohtaja.

Hän ei pidä marginaaliryhmien tavasta pistää mielenosoituksissa rähinäksi.

"Kansalaistottelemattomuutta ei pidä sekoittaa ilkivaltaan! Rakentavan kansalaistoiminnan keskeisiä periaatteita ovat väkivallattomuus ja osallistujien vastuu omista teoistaan. Valtaosa kansalaisaktivismista toimii perinteisissä ja laillisissa puitteissa, se on tärkeä osa yhteiskunnallista keskustelua. Minulle kansalaisvaikuttaminen on pyrkimistä johonkin rakentavaan: uuden luomista tai vanhan säilyttämistä, jos kyse on vanhoista rakennuksista. Miellän anarkian hajottavaksi voimaksi, sitä en ole koskaan harrastanut."

Uhkaava tulevaisuus?

Aktivismi on myös murrosikäistä yhden asian vastustamista, tai anarkismin kanssa flirttailevaa uhoa, kuten EuroMayDay-mielenosoituksessa ja sitä seuranneessa makasiinien tulipalossa, (jota HS:n Vieraskynäpalstalle kirjoittanut dosentti kutsui "ulkoistetuksi raivoksi" – mikä loistava pseudotermi ilkivallalle! Siitä vain tikut käteen ja ulkoistamaan, kun vituttaa!)

Mielenosoituksen järjesti prekariaatti.org-niminen löyhä liike, joka vaatii pätkätyöläisille oikeuksia ja kansalaispalkkaa hengittämisestä.

Vappu herätti valtavan kiinnostuksen prekariaatti.orgia kohtaan, mutta liike vetäytyi julkisuudesta yhtä nopeasti kuin se sinne tuppasikin. Miksi, vaikka juuri nyt heitä kuunneltaisiin, vaikka he lukisivat vain puhelinluetteloa ääneen?

"Tämä kertoo liikkeen organisoinnin vajavuudesta. Mediapuhujia on vain muutama, eikä mikään puolue tai muu sidos tue heitä, joten kommentoijat ovat ehkä vain jo kyllästyneet edustamaan asioita omalla naamallaan. Sinänsä kyllä yllättävää, että he jättävät asiat nyt tähän pisteeseen", Ylä-Anttila ihmettelee.

Ylä-Anttila ei pidä Makasiinien tapahtumia välttämättä merkkinä suuremmasta yhteiskunnallisesta murroksesta.

"On vaikea uskoa, että mielenosoituksen avainhenkilöt olisivat olleet masinoimassa tappeluja tai ilkivaltaa. Todennäköisintä on, että riehujat olivat aktivistimiljööseen löyhästi liittyviä porukoita, jotka toimivat tilanteessa spontaanisti."

Hän ei myöskään usko, että aktivistien otteet olisivat ylipäätään kovenemassa, vaikka yksittäisiä kahakoita syntyykin silloin tällöin.

"Makasiinien yhteydessä sanottiin, että poliisi ja palokunta olisivat provosoineet yhteydenottoja. Se on standardinomaista aktivistipuhetta, jota syntyy aina tämän kaltaisten yhteydenottojen jälkeen. Poliisin toimintaa vapun tapahtumien yhteydessä on turha kritisoida, se kestää tarkastelun. Sen sijaan olisi tärkeää, ettei episodiin reagoitaisi kiristämällä mielenosoituksia koskevia lakeja tai lisättäisi poliisivoimia, vaan ajattelua mitä tällaisten asioiden kanssa tehdään vastaisuudessa."

Uuden työlain Ranskassa kaataneet mielenosoitukset on nähty innoittajiksi prekariaatti.orgin vappumarssikutsuissa.

"Ei kuitenkaan voi päätellä, että poliittisen väkivallan aalto olisi rantautumassa ulkomailta Suomeen. Muualla Euroopassa poliittinen väkivalta on päinvastoin laantunut huomattavasti 1960- ja 70-lukujen punaterrorismin ajoista. Esimerkiksi Italiassa, Saksassa ja Ranskassa mielenosoituksissa kiviä heittelevät autonomiryhmät ovat nykyisin löyhästi organisoituja, eivätkä ryhdy kivenheittoa kummempiin tekoihin. Merkkejä organisoidun poliittisen väkivallan paluusta Euroopassa ei ole näkyvissä."

Politiikan tutkija Jarmo Rinne Tampereen yliopistosta taas sanoo, että ääriliikkeiden radikalisoitumisesta on merkkejä, mutta toistaiseksi kovemmat otteet ovat jääneet lähinnä retorisen puheen ja asenteiden tasolle.

"Tutkimus laahaa aina perässä, joten on mahdoton ennustaa, mitä vastaisuudessa tapahtuu. Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana saattaa ilmetä vastaavanlaisia tapahtumia kuin nyt vappuna. Ongelma on siinä, että tapahtumia organisoivat tahot eivät masinoi levottomuuksia, mutta tapahtumat voivat houkutella liepeilleen ainesta, jonka ainoa tavoite on aiheuttaa sekaannusta."

Vässykät.org

Prekariaatti.orgin lyhyt oppimäärä: Suomi on paska maa.

Ja nyt vain nauhurit tanaan ja perusteluja kuulemaan! Vihdoin saamme tietää, mikä prekariaattia edustavan valioaineksen viesti täsmällisesti ottaen on ja mitkä ovat liikkeen tavoitteet ja toimintatavat niiden saavuttamiseksi.

Tiedotusstrategia on arveluttava, mutta kadehdittavan tehokas, sissimarkkinointia potenssiin sata: pidetään mielenosoitus, potkitaan ikkunoita, dissataan huonotuloisia kutsumalla heitä paskahommien tekijäksi ja sytytetään tulipalo keskelle kaupunkia.

Mutta. Kukaan ei vastaa. Prekariaatin mainostama perustuloseminaari peruttiin kaikessa hiljaisuudessa ja haastattelupyyntöihin vastaaminen on nihkeää.

Prekariaatin edustajat vetäytyvät maan alle koska "media vääristelee", vaikka täsmällisempää olisi todeta, että "emme tykkää negatiivisesta julkisuudesta".

Prekariaatti.org ei ala, koska media ja yhteiskunta eivät ala sen curling-vanhemmiksi.

Se, mikä näytti raflaavalta kansanliikkeeltä, onkin päivänvalossa ja pään selvittyä joukko nynnyjä elintasohippejä, joiden saaman uhmiskohtauksen pohtiminen merkkinä jostain suuremmasta on lähinnä ajanhukkaa.

Sinänsä tärkeä perustulokeskustelu voidaan siis rauhassa siirtää takaisin niihin piireihin, jotka ovat tottuneet asumaan kalustetuissa huoneissa ja argumentoimaan asioista älyllisesti rehellisin perustein.

Vaikenemisesta voi vetää vain yhden johtopäätöksen, sen vanhan: ideologia, joka ei kestä kritiikkiä, ei ole kestävä. Itse asiassa retorisen mussutuksen ja kivien heittelyn nimeäminen ideologiaksi on liioittelua.

"Prekariaatille jää vain stressi, riittämättömyys, kipeä selkä ja tulevaisuutta koskeva ahdistus", sanotaan liikkeen sivuilla.

Kipeä selkä. Voi voi.

Hei, me vaikutetaan!

Rauhanpuolustajat

• Tavoite: edistää pasifismia.
• Sanoma: Aseet auroiksi tai tulee turpaan.
• Tyypillinen jäsen: pitkähiuksinen, ujohko sivarimies.

Greenpeace

• Tavoite: luonnonsuojelu.
• Sanoma: "Mä kahlitsen itseni nyt tähän valaaseen."
• Tyypillinen jäsen: tyhmänrohkea ydinvoiman vastustaja.

Seta

• Tavoite: ajaa seksuaalisten vähemmistöjen asiaa.
• Sanoma: Ulos kaapeista.
• Tyypillinen jäsen: ei ainakaan valkoinen heteromies, Tarja Halonen.

Urheiluseurat

• Tavoite: edistää urheiluharrastusta.
• Sanoma: Lapset pois kaduilta, jotta he olisivat aikuisina kuin Jere ja Matti.
• Tyypillinen jäsen: seuran makkaramyyntiin osallistuva juniorin äiti.

Naisasialiitto Unioni

• Tavoite: naisten aseman parantaminen yhteiskunnassa.
• Sanoma: Naisten elämä on helvettiä.
• Tyypillinen jäsen: ahdistunut naistutkimuksen opiskelija.

Animalia

• Tavoite: eläintensuojelusta
• Sanoma: Äänioikeus kissoille.
• Tyypillinen jäsen: 14-vuotias heppahullu, Hannele Luukkainen.

Maan ystävät

• Tavoite: ekologinen yhdistys.
• Sanoma: Älä osta mitään. Ikinä.
• Tyypillinen jäsen: ekotrippailija.

Reilun Kaupan Liitto

• Tavoite: Kehitysmaissa asuvien perhetuottajien köyhyys pois kaupan avulla.
• Sanoma: Kirkon on siirryttävä reilun kaupan öylätteihin.
• Tyypillinen jäsen: klassinen maailmanparantajahörhö.

Pelastusarmeija

• Tavoite: auttaa vähäosaisia.
• Sanoma: Kun olet syönyt, juteltaisiinko vähän Jeesuksesta?
• Tyypillinen jäsen: pelottavan hyvä ihminen.

Raittiuden ystävät

• Tavoite: ehkäisevä päihdevalistus.
• Sanoma: Turmiolan Tommi tappaa teidät kaikki.
• Tyypillinen jäsen: jotenkin epäilyttävä, koska ei juo viinaa.