Toimittaja Anna Perho
Turun aluetoimittajana City-uransa aloittanut Anna Perho muistaa yhä ensimmäisen kolumninsa vuodelta 2004. Päätoimittaja Petri Suhonen antoi selkeät ohjeet: pituus 1200–1400 merkkiä, ole niin provokatiivinen kuin pystyt.
Ja Perho oli. Kolumnin otsikko oli Jäähyväiset aaseille. Kirjoituksessaan Perho kritisoi suomalaista totaalikieltäytyjää, joka rinnasti itsensä ihmisoikeusrikkomusten uhreihin, vaikka oli pikemminkin "vegaaniruuasta seonnut suomalaistotaali".
Kolumni sai netissä heti yli sata palautetta. Ne olivat ylistäviä tai raivokkaita mutta eivät mitään siltä väliltä.
"En pelkää palautetta. Jos lehdessä lasauttelee hyvinkin mustavalkoisia mielipiteitä, on vain luontevaa, että provosoinnista provosoidutaan", Perho sanoo.
Ärhäkkää palautetta pahempaa hänestä olisi, jos kukaan ei reagoisi tai jos kirjoitus olisi vain "ihan kiva".
"Olisin sekaisin, jos luulisin, että mun mielipide on ainoa oikea", Perho sanoo.
Perhosta provosoituminen ei ollut pelkkää rahvaan huvia. Hän sai myös presidentti Tarja Halosen ärsyyntymään, kun kysyi tältä haastattelussa, mitä lisäarvoa naiseus tuo politiikkaan. Halonen nousi tuoliltaan ja näytti valokuvaa, jossa hän poseeraa ainoana naisena eturivissä muun muassa Bill Clintonin kanssa. Halonen oli sitä mieltä, että naisten näkyminen politiikan huippupaikoilla on itseisarvo sinänsä.
Perho ehti kirjoittaa Cityyn kolumnien lisäksi myös lukuisia artikkeleita ja palstoja.
"City oli tosi hyvä kirjoittajakoulu. Vapaan tyylin ja tiukan editoinnin yhdistelmä toimi."
Päätoimittaja Pete Suhonen
Kun Pete Suhonen oli parikymppinen, hän teki opintojensa ohessa töitä Radiomafiassa. Sitten hän tarjosi City-lehteen juttua suomirockin vientiongelmista.
20-vuotinen ura suomalaisessa nuorisomediassa oli juuri alkanut. Mutta eipä hän sitä silloin aavistanut.
Eräänä aamuna vuonna 1997 Suhonen tuli toimitukseen töihin ja huomasi, että hänen pöytänsä yläpuolella olevasta ikkunasta oli heitetty polttopullo.
"Teon takana oli helluntailainen kaveri, jonka mielestä City-lehti tuhoaa Suomen nuorison. Tiesimme olevamme oikealla asialla", Suhonen muistelee. Kyseessä oli sama tyyppi, joka yritti polttaa Michael Jacksonin lavarakenteet Olympiastadionilla.
Polttopullo kannusti jatkamaan. Vuotta myöhemmin Suhosesta tuli City-lehden päätoimittaja.
Vaikka hän työskenteli viimeiset vuodet myös lehteä kustantavan Citypressin toimitusjohtajana, juttujen kirjoittamisesta hän ei halunnut koskaan luopua. Haastattelukokemuksista rakkain on ihan uran alusta: Arto Mellerin haastattelu vuonna 1993.
"Kun menin tapaamaan Melleriä ja hänen vaimoaan Nadja Pyykköä pariskunnan töölöläiskotiin, odotin Mellerin olevan jotenkin pelottava hahmo. Nopeasti huomasin, kuinka herkkä ja huomaavainen kaveri oli kyseessä. Tarjosi kahvit ja ruisleipää. Leivän päällä oli sipuliviipaleita. Juttu oli muistaakseni ensimmäinen, jossa Melleri puhui avoimesti huumeidenkäytöstään."
Vuonna 2011 Suhosen oli aika siirtyä syrjään nuorisomedian johdosta. Nyt hän kirjoittaa toista romaaniaan.
AD Juha Korhonen
Elettiin vielä dinosaurusajan jälkihuuruissa, kun Juha Korhonen aloitti Cityssä vuonna 1989. Kaikki tehtiin käsin, ilman tietokonetta. Vuonna 1990 City otti harppauksen eteenpäin siirtyessään manuaalisesta paperitaitosta Apple-aikaan.
"Olimme tietokonelehdet pois lukien Suomen ensimmäinen lehti, joka tehtiin tietokoneella."
Ihan kaikkeen tekniikka ei pystynyt, sillä kuvat piti edelleen liittää taittoon kirjapainossa.
Korhonen kävi julistamassa Applen ilosanomaa myös TaiKin media-alan kurssilaisille. Siellä ei vielä käytetty tietokoneita.
"On aina hienoa, kun pääsee tekemään jotain uutta."
Seuraava suuri murros tapahtui vuonna 1994.
"Marssimme Suhosen Peten kanssa Teknillisen Korkeakoulun opiskelijoiden yritykseen nimeltä Clinet, koska halusimme Citylle omat www-sivut", Korhonen kertoo.
Aluksi sivuilla ei ollut muuta kuvitusta kuin Cityn logo. Jutut kiidätettiin lerpuilla Otaniemeen, missä ne siirrettiin nettiin.
"Vielä vuonna 1995 me ihmeteltiin, että kuka näitä juttuja jaksaa netistä käydä lukemassa."
Korhonen sitoutui työhönsä täydellisesti. Viikonloput kuluivat usein joko Cityn toimituksessa tai lehden järjestämissä juhlissa. Epäsäännölliset työajat eivät Korhosta häirinneet, eikä hän missään vaiheessa kyllästynyt lehden tekemiseen.
"Parasta Cityssä oli osaava toimituskunta. Toimittajat ja kuvaajat olivat alansa nuoria huippuja."
Valokuvaaja Kirsi Koskinen
"Kun ihmisiä menee kuvaamaan, oma ego pitää heittää pois. Tapat kuvattavan, jos lähestyt häntä mielettömällä egolla", Cityn entinen valokuvaaja Kirsi Koskinen sanoo.
Hän kuvasi kymmenen vuoden aikana monta sataa potrettia julkkiksista.
Joskus kuvattavien ego meinasi tappaa valokuvaajan.
"Mitä pienempiä ja uudempia julkkiksia, sen hankalampia. He yrittivät määritellä, miten heitä pitää kuvata. Kokeneet antautuivat kuvaan."
Myös Koskinen antautui.
"Mulle kuvaaminen oli 15 minuutin rakkaussuhde kuvattavaan", hän sanoo.
Rakkaussuhteissaan Koskinen ei ollut aina reilu. Hänen mielestään pieni vilppi oli sallittua, koska se hyödytti molempia:
"Toisinaan istuin keikkuvalla jakkaralla. Kuvattava luuli, että putoan, ja näin saatiin jotain uutta ulos."
Potretti Kari Hotakaisesta vuonna 2002 oli Koskisen mielestä hänen City-uransa paras työ.
"Se kolahti, koska siinä oli hänen persoonansa. Me meinattiin unohtaa kuvaaminen kokonaan, kun oli niin paljon puhuttavaa. Sitten kuva otettiin nopeasti."
Koskisen mielestä tuohon aikaan Suomessa ei vielä osattu tehdä muotokuvia.
"Ne olivat sellaisia ilmeettömiä selluliittinaamoja. Ihmisen saaminen mukaan lähtee silmistä", Koskinen painottaa.
Hän kuvasi Citylle pitkään, koska kuvat saivat lehdessä paljon tilaa, ja hänelle annettiin niiden ottamisessa vapaat kädet.
"Sanoin kavereilleni, että sieltä saatu maksu oli kuin nekkukarkki, joka kestää kauan aikaa."
Vaikka palkkiot eivät olleet suuria, työstä jäi hyvä mieli.
"Mainostoimistoille tekeminen tuntui huoraamiselta. City oli henkireikäni."
Gonzojournalisti Jussi "Käkkis" Arhinmäki
Sen piti olla ihan yksinkertainen juttu. Ilmakitarakeikka munasukka päällä Cityn Kaupungin paras -gaalassa vuonna 2003. Käkkis Arhinmäki oli valittu samana vuonna ilmakitaransoiton Suomen mestariksi.
"Tein harjoitusrundeja sukka munassa Cityn toimistolla ja testasin, kuinka kauan sukka pysyy paikallaan, kun hetkuttelen."
Harjoituksissa se pysyi päällä ihan hyvin, mutta esityksessä kaikki ei mennytkään putkeen.
"Lavalla veressäni oli niin paljon adrenaliinia, että sukka irtosi puolen sekunnin päästä. Siinä sitten tein helikopteria ja läiskyttelin eturivin naisten naamalle", Arhinmäki kertoo.
Viisi vuotta myöhemmin hän lähti Cityn toimeksiannosta pyörimään Helsingin keskustaan Borat-uimapuvussa. Sen sisälle oli vaikea saada survottua sekä penis että kivekset.
Kun Arhinmäki odotti Säätytalon edessä pääministeri Vanhasta muiden toimittajien joukossa, poliisiauto kaartoi paikalle ja vei Arhinmäen putkaan.
Vielä enemmän adrenaliini ryöppysi Somalian-juttukeikalla, jonka aikana Käkkis tapasi merirosvoja.
"Siellä oli hengenlähtö kaikkein lähimpänä", hän muistelee matkaansa.
Reissusta tehtiin myös televisiodokumentti, joka näytettiin muun muassa yhdysvaltalaisella ABC-kanavalla.
Arhinmäki kirjoitti seikkailustaan Cityyn gonzoreportaasin, ensimmäisen lukuisista. Sittemmin hän on kirjoittanut esimerkiksi tutustumisestaan Japanin ja Los Angelesin sadomasokistipiireihin.
"Maailma on täynnä niin kummallisia tarinoita, että aika ajoin itsekin hämmentyy", Arhinmäki sanoo.
Kuvittaja Petteri Tikkanen
Vuonna 2005 Petteri Tikkanen piirsi Sisäpiiri-palstalle pyyhkeelle kakkaavan miehen. Lehdessä kakkapökälettä ei näy. Toiseen kuvitukseen toimitus lätkäisi pippelin päälle tähden.
Muuten Tikkasen töitä on harvoin sensuroitu.
Hän on taiteillut Cityyn jo 12 vuotta. Siinä ajassa on kertynyt noin 400 piirrosta muun muassa pyllyistä, peniksistä sekä naisten ja miesten tisseistä. Myös tämän lehden kansi on Tikkasen käsialaa.
Sisäpiirin kuvitus lähtee aina siitä, kun palstan kirjoittaja Walter de Camp soittaa Tikkaselle ja kertoo, mihin lukijan kysymykseen hän ajatteli tällä kertaa vastata. Tikkanen saa keksiä siihen sopivan kuvan.
"Yleensä ensimmäisenä mieleen tullut on paras. Walter vastaa jotain, ja minä vastaan omalla näkökulmallani. Tai Walterin näkökulmalla."
Alastomien ihmisten piirtämiseen Tikkanen ei ole kyllästynyt vieläkään.
"Ihmisen seksuaalisuus on kiehtova asia. Se on minulle innostuksen lähde ja mielenkiinnon kohde."
Yhtenä onnistuneimpana teoksenaan hän pitää vuonna 2007 Sisäpiirissä julkaistua kuvitusta goottitytöstä, jonka hameen alle poika kurkistaa selvittääkseen tämän karvoitustilanteen.
"Siinä on vampyyriarvokkuutta, jota pojankloppi omalla toiminnallaan kyseenalaistaa."
Petteri Tikkasen mukaan vuodet Cityn palstojen kuvittajana ovat kasvattaneet häntä ammatillisesti.
"Tämä on ollut kuvittajan paras koulu. Välillä olin tosi kyllästynyt, mutta se, että Walter de Camp on niin hyvä kirjoittaja, on inspiroinut minua jatkamaan."
Cityä tekivät myös he
- Kaupungin parhaaksi rock-kuvaajaksi vuonna 2007 valittu Ville Juurikkala avaa Itämeri-aiheisen Islander-näyttelyn Kehrä Interiorissa 28.9.
- Kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom.
- Filosofi, kirjailija ja suomentaja Tuomas Nevanlinna.
- Juontaja, liikemies ja mediapersoona Jari Sarasvuo.
- Koomikko ja käsikirjoittaja Simo Frangén.
- Tv-tuottajana 20 vuotta toiminut Idealist Groupin luova johtaja Saku Tuominen.
- Muotikuvaaja Lauri Eriksson.
- Opettaja, kirjailija ja runoilija Arno Kotro ja Helsingin Sanomien Jaakko Lyytinen, jotka kirjoittivat Cityyn kolumnia Liisaleena-nimimerkillä.
- Toimitussihteeri Susanne Päivärinta.
- Mediatutkija ja tietokirjailija Sam Inkinen.
- Kysymys-vastaus-haastatteluiden kuningatar, toimittaja Jaana Rinne.
Cityn tekijät
Isoisät: Päätoimittaja Kari Kivelä, julkaisujohtaja Eeropekka Rislakki, markkinointijohtaja Kim Weckström
Kirjoittajat: Merituuli Ahola, Marko Ahonen, Pauliina Airaksinen, Tiina Alvesalo, Käkkis Arhinmäki, Simo Arvo, Susanna Bell, Susanna Björklund, Marie Cheour, Walter De Camp, Antti Einiö, Peggy Enbom, Jari Ehrnrooth, Suvi Ervamaa, Kim Finn, Christian Forsberg, Simo Frangén, Jani Halme, Laura Halminen, Hannu Harju, Pasi Heikura, Jukka Heinonen, Saku Heiskanen, Antti Helin, Kari Hukkila, Eero Hyvönen, Mark Hovi, Anu Igoni, Sam Inkinen, Panu Jansson, Ilkka Jauhiainen, Johanna Jauho, Minna Joenniemi, Sanni Jokinen, Janne Kaijärvi, Ilkka Karisto, Aimo Katajamäki, Anna-Liina Kauhanen, Heini Kauppinen, Heikki Kemppainen, Leena Kilpi, Maria Kivimaa, Samuli Knuuti, Liisa Kokko, Asser Korhonen, Markku Koski, Markus Koski, Arno Kotro, Markus Kuokkanen, Jukka-Pekka Laakso, Kimmo Laakso, Jukka Laikari, Jyrki Laine, Minna Lammi, Salla Lappalainen, Heini Larros, Alma Lehmuskallio, Leena Lehtinen, Roope Lehtinen, Juha Matias Lehtonen, Salla Leponiemi, Rosa Liksom, Jukka Lindfors, Katja Lindroos, Larissa Lounassalo, Johanna Luoto, Marko Lysmä, Jaakko Lyytinen, Miira Lähteenmäki, Marko Maunula, Mikko Montonen, Lide Murto, Eija Mäkinen, Tuomas Nevanlinna, Hannu Nieminen, Nina Niskanen, Anita Nousiainen, Petri Nowak, Mikko Numminen, Tom Nyman, Harri Närhi, Maarit Oravala, Kaisa Osola, Jaana Paju, Tiina Paju, Panu Pajukari, Ari Peltonen, Anna Perho, Maria Pettersson, Susanna Pettersson, Antti Pikkanen, Outi Pippuri, Jaana Puhakka, Susanne Päivärinta, Katja Rautelin, Eljas Repo, Jaana Rinne, Maarit Roder, Heli Roiha, Bello Romano, Suvi Ruotsi, Tiina Räsänen, Panu Räty, Kirsikka Saari, Jari Saariaho, Savanna Saarikko, Markku Salmi, Merja Salo, Kari Sammo, Jari Sarasvuo, Tommy Sarja, Mirva Saukkola, Jani Saxell, Mikael Scheinin, Peggy Scheinin, Leena Sharma, Jaska Selin, Pauliina Seppälä, Juhani Seppänen, Pia Sievinen, Kati Sinisalo, Juhani Sirén, Varpu Sippola, Pete Suhonen, Anton Tammi, Raija-Liisa Tanskanen, Jaakko Tapaninen, Janne Tarmio, Markku Tarpila, Timo Taulo, Pirita Tiusanen, Roosa Toivonen, Jukka Tolonen, Kristian Tuomikumpu, Saku Tuominen, Tiina Tuppurainen, Vilma Vainikainen, Janne Valtonen, Mari Vesala, Arja Vesalainen, Tuomas Vimma, Leena Virtanen, Mirja Wuokko
Kuvaajat: Petri Artturi Asikainen, Alexis Breur, Lauri Eriksson, Marianna Haka, Antonin Halas, Jouni Hautala, Matti Helariutta, Matti Hietala, Tommi Hynynen, Pasi Hytti, Jenni Häyrinen, Emilia Ikäheimo, Ville Juurikkala, Justus Järnefelt, Silvi Kaarakainen, Jaanis Kerkis, Milla von Konow, Kirsi Koskinen, Lasse Lehtiranta, Jouko Lehtola, Astrid Lindroos, Sakari Majantie, Tuomo Manninen, Matti Martikainen, Laura Mendelin, Pekka Mustonen, Pertti Nisonen, Nina Nordin, Niko Nurmi, Pauli, Toni Rantanen, Ari-Pekka Rautiainen, Marica Rosengård, Rami Salle, Tomi Setälä, Riitta Sourander, Taina Takala, Nana Simelius, Liisa Takala, Jarkko Tiitinen, Johanna Viljakainen, Marianna Wahlsten, Magnus Weckström
Kuvittajat: Vincent Bakkum, Hans Eiskonen, Matti Hagelberg, Janne Hänninen, Tuomas Ikonen, Rosa Liksom, Jukka Murtosaari, Jouko Nuora, Pentti Otsamo, Mika Sälevä, Petteri Tikkanen
Ulkoasu: Julia Alakulju, Tiina Haavistola, Esko Heikkinen, Unto Helo, Susanna Hulkkonen, Anssi Hurme, Lina Isoaho, Pirjo Karike, Heini Kauppinen, Leena Kilpi, Juha Korhonen, Jenni Koskinen, Timo Kuusela, Ilkka Kärkkäinen, Rikard Lassenius, Riikka Löytökorpi, Kira Maisniemi, Eeva Mehto, Maija Mendelin, Mirette Partanen, Tuukka Rantala, Ulla Sainio, Milla Saarikko, Sari Salminen, Riikka Törönen, Sami Vaara
Muut vaikuttajat: Esko Reinonpoika Alanko, Kai Mäkelä, Lauri Nykopp, Matti Tuomisto, Kai Öhman sekä kaikki Cityn markkinointi- ja verkkopuolen gurut ja hurut.
Juttu on julkaistu Cityn retronumerossa syyskuussa 2012.