Feministi-testi

“Jos nainen ei ole feministi, se on sama kuin paskantaisi omalle naamalleen.”

Jaa. No tämä ainakaan pahalta tunnu. Olen 35-vuotias nainen ja paskat nakkaan feminismistä. Minusta jokainen sivistynyt ihminen on automaattisesti tasa-arvon kannattaja, eik hän tarvitse ajattelunsa tueksi ismejä ja uskontoja, jotka vain omivat hyvät jutut omiin nimiinsä.

Feminismi näyttäytyy minulle asioiden loputtomana ongelmointina, jossa naisen elämä on kuluttavaa, kaunaista kyttäämistä sen suhteen, mitä miehet taas ovat saaneet enemmän kuin me.

Mutta… ehkä olen sokea omalle ajattelulleni? Jospa olenkin patriarkaalisen kulttuurin läpitunkema hölmö, joka ei pohjoiskorealaisen juche-aatteen kannattajan tapaan tajua olevansa aivopesty?

En halua olla typerys. Haluan antaa feminismille mahdollisuuden ja tulla sitä kautta ehkä tiedostavammaksi, jalommaksi ja paremmaksi ihmiseksi. Ja länsimaiseen tapaan olen tietenkin aina valmis kehitykseen, jossa yksilönoikeuteni lisääntyvät ja velvollisuuteni, kuten kuivausrummun käynnistäminen, vähenevät.

On aika ottaa asioista selvää ja antaa feminismille mahdollisuus. Pohjatyöksi lukaisen Pilluparven ja pari muuta alan opasta. Alan tarkkailla maailmaa feministin silmin.

Ja sitten vain naama norsunvitulle ja miehiä vihaamaan. Möö! Täältä tulee hullu lehmä!

Jos miehet, niin mekin

Koitan etsiä lehdistä sukupuolirakenteellisia vääristymiä, mutta en voi kuin pakonomaisesti miettiä mikä Marikan Jania vaivaa, ja että Chris Martin ei olisi koskaan saanut Gwynethiä, jos ei soittaisi bändissä.

Mutta sitten on taas hyvin, hyvin vaikea orientoitua feministiksi, kun luen tv-juontaja Maria Veitolan kommentit Kate Mossin keissistä:

“Kauheaa, millainen meteli nostetaan, jos nainen käyttää huumeita”, Veitola motkottaa ja tuomitsee monien muiden lailla H&M:n kaksinaismoralistiseksi laitokseksi, koska vaatejätti lopetti Mossin työsopparin tuosta vain parin valkoisen viivan takia.

Veitola kiteyttää kommentissaan kaiken sen, mikä feminismissä on ärsyttävää ja epärehellistä: naisten sortaminen historiassa diskonttautuu tähän päivään niin, että naiset eivät voi tehdä mitään väärää.

Naisten teot ja valinnat ovat koskematonta aluetta, jossa arveluttaviin tekoihin, kuten nyt huumeiden vetämiseen, löytyy aina selitys. Yksi halvimmista - ja siksi eniten käytetyistä - on juuri “niin, mutta jos Kate Moss olisi mies, niin kukaan ei moralisoisi hänen huumeidenkäyttöään”.

Ehkä näin, mutta se on helvetin surullista. Eikö kokaiinilla sieraimensa puuteroinut ihminen, erityisesti pienen lapsen vanhempi, ole joka tapauksessa tyyppi, jonka käyttäytyminen ei ole ihan ookoo? Kate Mossin kokkelikuvat ovat vastenmielisiä, koska huumeiden käyttö on vastenmielistä, täysin riippumatta siitä vetääkö aineita suonistoonsa nainen, mies tai lapsi.

En pidä myöskään ajatuksesta, että kokaiini-Kate olisi jotenkin suotavampi mainosmalli kuin feministien vihaamat kurvikaunottaret.

Feministit kysyvät, miksemme me naiset saa, kun miehetkin, vaikka oikea kysymys olisi: miksi kenenkään pitäisi tehdä asioita, jotka vahingoittavat heitä itseään tai, vielä pahempaa, ympärillä olevia ihmisiä? Voisimmeko keskustella siitä?

Feminismi jättää naiset moraalikeskustelun ulkopuolelle, koska naisten elämä on joka hetki niin helvetin vaikeaa, kurjaa ja sorrontäyteistä, että sekoilu on ansaittua.

Feministimittari nousi: nolla pistettä.

Kotityön kirous

Rakas päiväkirja. Tänään tein seuraavat kotityöt: vuoteiden sijaus, salaatin valmistus, tiskikoneen täyttäminen, pyykin laskostus, kuivausrummun täyttö.

Odottelen hetken, mutta olen edelleen ihan perusfiiliksessä. Mikä on, kun viikkaaminen ei vituta?

Teen testin Otavan julkaisemasta käännöskirjasta Nyt riitti! - Tasa-arvoa arkeen. Kirjan kirjoittaja Jennie Sjögren on rakennellut sivuille taulukon, johon pitäisi kirjata lukuisat arjen pikku askareet “noutoruuan tilaamisesta ja hakemisesta” “hopean ja kuparin puhdistamiseen”.

Jokainen askare on pisteytetty, ja pisteet taas on väännetty tietyn laskukaavan kautta euroiksi (yksi piste = 24 euroa). Täyttämällä taulukkoa vuoden ajan selviää, paljonko kumppanini on velkaa minulle (tämä on tietysti oletusarvo) tekemättömistä kotitöistä.

Kirja kertoo myös pariskunnasta, joka listasi viikottaiset kotiaskareet otsikolla “Kotitontun Vastuu”, ja “se kotitonttu, joka ei ollut hoitanut tehtäviään, joutui maksamaan 106 euroa toisen tilille tarkastuspäivänä”.

Kunpa asioista selviäisikin pelkällä rahalla. Kysymys on kuitenkin paljon syvemmistä asioista. Kotitöiden jakaminen on sofistikoiduksi tasa-arvokysymykseksi naamioitua valtataistelua, jota mies ei voi voittaa.

• Jos mies ei osallistu ollenkaan kotitöihin, hän on sika.
• Jos mies osallistuu vähän, hän on halveksittava äidin pikku apulainen.
• Jos mies osallistuu paljon, hän voisi kuitenkin osallistua enemmän.
• Jos mies tekee puolet kaikesta, asiasta ei saa puhua positiiviseen sävyyn, koska eihän naistenkaan puolesta kukaan niin tee.
• Jos mies tekee kotitöitä omalla tavallaan, siis eri tavalla kuin nainen, hän sammuttaa väärin.
• Jos mies sopii naisen kanssa että kumpikin tekee kotitöitä silloin kun tarve vaatii, “toinen ehkä tekee enemmän ja kokee sen epäoikeudenmukaisesti”.
• Jos mies ja nainen jakavat työt tarkasti, “on mahdollista, että toinen luistaa sopimuksesta” ja se taas johtaa suhteen heikkenemiseen.
• Jos pariskunta palkkaa siivoojan, se tehdään “vain siksi, ettei miehen tarvitsisi hoitaa siivousvuoroaan”.
• Jos mies imuroi, hän haluaa kuitenkin vain seksiä.

Feministimittari nousi: puoli pistettä. Kotityöt ovat ikäviä, mutta niistä ei kannata rakentaa maailmanselitystä pahalle ololle ja parisuhteen epäonnistumiselle. Jos työnjako harmittaa, tee asialle jotain. Muista kotitalousvähennys.

Huonekalut

Edellispäiväisen pohdinnan ja alistavien kotitöiden jälkeen olen niin uupunut, että kellahdan TV:n eteen koittaen viimeisillä voimillani ahdistua siitä, että Ylen ykkösen ja kakkosen uutisissa näkyvistä ihmisistä vain 34 % on naisia. Urheiluohjelmissa vastaava luku on 16 % ja kulttuuriohjelmissa 37 %. On tämä kovaa.

Feministit seuraavat mediaa ja politiikkaa kuin piru Raamattua. Naisten näkymistä tiedotusvälineissä pidetään itseisarvona, ja keskeisin naputuksen aihe on naisten huono tilastollinen näkyvyys mediassa.

Ja tietenkin: jos he näkyvät, he näkyvät väärin, kuten “uhreina tai seksiorjina”.

Makaan sängyssä myös hieman huolestuneena terveydestäni, sillä ruotsalaisen tutkimuksen mukaan useimmat huonekalut on suunniteltu 180-senttiselle, viisikymppiselle miehelle. Se tarkoittaa, että useimmat naiset, mutta myös jotkut miehet, ovat niin lyhyitä, että he saavat selkäkipuja, koska pöydät, tuolit, nojatuolit, sohvat ja tiskipöydät on suunniteltu erikokoisille ihmisille.

Jos minusta tulee feministi, perustan heti oman alayhdistyksen: lyhinisti-feministit.

Lapset

Jo kolmas päivä menossa, mutta ideologiaviisarini sojottaa edelleen tanakasti sikaosastolle.

Naisiahan sanotaan verbaalisen mielipidemuokkauksen velhoiksi (“musta tuntuu et Vesa ei kyl haluu lähtee tänään ulos”) - missä viipyy käännytys?

Olen feministien kanssa samaa mieltä siitä, että vanhemmuuden kustannukset pitäisi jakaa. Sivistyneen yhteiskunnan itsestäänselvyyksiin kuuluisi myös maksaa samaa palkkaa samasta työstä. Naisten euro on kuitenkin edelleen 0.75 senttiä, ja se on väärin. Näiden ajatuksien tueksi ei tarvita ainakaan feminististä teoretisointia, vaan tehokkaita poliitikkoja.

Let´s face it: Suomessa kaikilla täysi-ikäisillä kansalaisilla on oikeus osallistua vaaleihin ja muuhun demokraattiseen toimintaan. Koska korvaavaa rinnakkaisjärjestelmää edustuksellisen demokratian oheen ei olla rakennettu, feministien ja feministimiesten (niin, heillä on mm. omat verkkosivut) pitäisi pyrkiä aktiivisesti politiikkaan naisten etuuksia ajamaan. Onko kaikki kynnelle kykenevät jo värvätty töihin? Meillä on naispresidentti, mikä on muuttunut?

Myös käytännössä toteutuvat lasten oikeudet mittaavat sivistyneisyyttä ja yhteiskunnallista arvojärjestystä. Feministit pitävät lapsia 1) kohteina, joihin heillä on subjektiivinen oikeus (“isää ei tarvita hyvään lapsuuteen”) ja toisaalta 2) hoito- ja ajankäyttöongelmia aiheuttavina uran tukkeina. Radikaaleimmat feministit pitävät lapsen hankkimista täydellisenä miehen valtaan alistumisena.

Yksi feminismin kantavista nykyteemoista onkin estää naisia pääsemästä kotiin lastensa luo. Naisten oikeus omaan työhön on muuttunut kovasävyiseksi sisarelliseksi vaatimukseksi.

Kotiäidit ovat naisten hierarkiassa pohjasakkaa. Nainen, joka ilmoittaa jäävänsä lastensa kanssa kotiin, nähdään aivokuolleena hiekkalaatikon vankina ja miehen kamaripalvelijana. Vaikka yksi feminismin päätarkoituksista on ollut luoda naisille valinnanmahdollisuuksia, kotiin jääminen ei ole feministien silmissä mahdollisuus ollenkaan.

Muuten. Olisi kovin kiinnostava tietää paljonko 70-lukulaisten hc-feministien kasvattamat pojat imuroivat vuositasolla? Miten feministi kasvattaa poikansa?

Päiväkodissa työskentelevä tuttuni kertoi, että reilut kymmenen vuotta sitten poikien osa roolileikeissä vaihtui isästä tuolinjalkaan sidottavaksi koiraksi.

Minusta on kuitenkin mukava katsella pieniä poikia ja nähdä heidät lapsina eikä potentiaalisina sikasortajina.

Feministimittari nousi: Kaksi pistettä palkkaerojen ja vanhemmuuden kustannusten tasaamisvaatimuksista. Nyrpeä miinus nuivasta suhtautumisesta lapsia kohtaan.

Pahisnaiset

Poliittinen korrektius on käsite, joka tarkoittaa sitä, ettei juoppoa saa kohteliaisuussyistä sanoa juopoksi, vaan syrjäytymisuhan alla olevaksi henkilöksi, jolla on keskivaikeita sosiaalisia ongelmia.

Naisista puhuttaessa poliittinen korrektius tarkoittaa myös sitä, että viileästä suhtautumisesta omiin lapsiin, naisten tekemistä rikoksista ja huonosta käyttäytymisestä vaietaan, koska se on syyllistämistä.

Syyllistäminen taas on nykypsykologian valtavirran mukaan pahinta, mitä ihmiselle voi tehdä.

Erityisen tuomittavaa syyllistäminen on, jos se kohdistetaan äiti-ihmiseen. “Jokainen äiti on lapselleen se paras äiti”, mirjapyykkömäisellä katseella varustetut perhekahvilan pyörittäjät hokevat Äiti On Nyt Vähän Väsynyt -paidoissaan.

Huonoin faija -kisaa saadaan odottaa vielä hetki. Miehen syyllistäminen on suurelta osin okei. Mies ilman syyllisyydentuntoa on psykopaatti, nainen vastaavassa asemassa on uhri.

Otetaanpa esimerkki. Perheväkivalta on kammottava ja kammottavan yleinen ongelma, johon puuttuminen lainsäätäjän ja sosiaalikoneiston taholta on tähän mennessä ollut käsittämättömän yliolkaista, aivan kuin kotiväkivalta jotenkin vain kuuluisi suomalaiseen elämänmenoon.

Onneksi väkivallasta on alettu puhua. Siis miesten harjoittamasta väkivallasta - arvovaltaisetkin tahot ovat todenneet, että parisuhdeväkivallalla käsitetään ainoastaan miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa.

On toisenlaistakin väkivaltaa: naisia, jotka pahoinpitelevät miehiään.

Naisia, jotka pahoinpitelevät lapsiaan.

Törkeästä parisuhdeväkivallasta naisten osuus on 37 prosenttia. Lasten surmissa naisten osuus on vielä suurempi.

Kyllä, rumat 63 prosenttia jää miesten kontolle. Mutta miesvihaa hedelmällisempi lähtökohta olisi pohtia keinoja väkivallan torjumiseen, oli tekijäidiootti kumpaa sukupuolta hyvänsä.

Feministimittari nousi: viisi pistettä väkivallan vastaisesta toiminnasta. Miinus yksi oman sukupuolen tekosista vaikenemisesta.

Kurssilla

Otan yhteyttä suomenruotsalaiseen julkkisfeministiin (joka ei kuitenkaan halua, että hänen nimeään mainitaan jutun yhteydessä) ja pyydän päästä naistieteiden aineyhdistyksen Asenne F:n järjestämään keskusteluryhmään kuunteluoppilaaksi.

Kristiina-instituutin pikkuiseen kokoushuoneeseen kerääntyy yhdeksän naista, joiden tarkoituksena on puhua feminismistä postkolonialistisessa maailmassa.

Pyydän lupaa valokuvaukseen, mutta se vaikuttaa virheeltä. Valokuvaamisessa on jotain problemaattista liittyen “feminismin representointiin” ja “leimaantumiseen”.

Jos olisin kyyninen, epäilisin syytä haluttomuuteen sillä perusteella, että kukaan ei ole saanut valmistautua kuvaa varten (lue: meikata tms.), mutta tyydyn kysymään miksi kukaan ei halua “leimautua” feministiksi, jos he kerran kuitenkin ovat sitä.

“Mistä sä muka tiedät, mitä me ajatellaan”, siilitukkainen, pelottavan älykkään tuntuinen nuori nainen kysyy En Syö Ystäviäni-paidassaan, ja sisarellinen tunnelma on hyytävä.

“Mä en halua kuvaan, koska en ole feministi”, sanoo toinen nainen, jonka otsahiukset ovat niin pitkät, ettei hänen katsettaan näy lainkaan niiden takaa, ja ajattelen kuinka hyvä vitsi olisi leikata ne joulukuun ensimmäisenä päivänä lyhyiksi ja sanoa adventtiluukun avautuneen.

Kiusallisen tuijottelun jälkeen keskustelu, teoreettinen kieriskely sen ympärillä voiko länsimainen feministi kertoa kolmannen maailman naisille miten hommat kuuluisi hoitaa, pääsee vauhtiin.

“Tehdäänköhän me asiat liian vaikeiksi”, pöydän päässä istuva filosofian opiskelija kysyy, kun keskustelua on pyöritetty tunti ja viisi minuuttia.

“Kyllä, ehdottomasti”, ajattelen, mutta pidän turpani kiinni ja katselen viattomalta näyttävää pääsiäisjulistetta, joka onkin taas osa salajuonta: siinä kukko kulkee edellä ja kana perässä! Kun keskustelu vihdoinkin nytkähtää huntupakon vatvomisesta eteenpäin, alkaa kommentointi vapautua. Ruotsalaisissa kollegapiireissä on sanonta, jonka mukaan nainen ei ole harrastanut seksiä laisinkaan, jos ei ole harrastanut seksiä naisen kanssa.

“Niin just”, kuuluu pöydän päästä.

Feministimittari nousi: yhden pisteen julkkisfeministi xx:n vuoksi. Hän muistuttaa käytännön feminismistä.

“Miksi teeskentelisimme, ettei sukupuolia ole, kun kerran on?” Miinusta kaappifeminismistä ja vaikeilusta.

Meikissä

Viikko on päättynyt. Lähden illalla muijaporukassa ulos. Laitan ylleni lyhyen hameen, persettä muotoilevat sukkahousut ja ripsiäni 27 prosenttia tuuhentavaa Great Lash Mascaraa, toki kulttuuri-imperialistisia näkemyksiä tietoisesti tukematta.  

GLM, Translucense Sand Beige 02-värivoide ja lyijykynäsiluetin paluu tekevät elämästä kaunista, vaikka onkin ”absurdia, että kauneus ja pinta ovat niin tärkeitä”.

Alkuviinit rentouttavat ajattelua, ja kaikkien valintojen moninaisuus (onko huulikiilto syntiä?) uuvuttaa. Viikko on mennyt enkä jaksa enää millään olla hyvä feministi. Se on niin vaikeaa, niin moniongelmaista!

Eikö tyttö voi edes meikata ilman että tilanteeseen liittyy piilomerkityksiä ja patriarkaattikulttuuriimperialismiseksismin tiedostamatonta tukemista, häh?!

Haluan pelata Kumman kaa -peliä ja pisteyttää takapuolia! Haluan puhua tyttökaverieni kanssa miehistä ja seksistä ilman että mietin pitäisikö minun orgasmoida enemmän tullakseni “voimakkaammaksi, vapaaksi ja itsenäiseksi eri elämänalueilla”, kuten Orgasmera Mera-oppaan kirjoittaja Ylva Franzén paineistaa.

Juomme viiniä ja puhumme paskaa kanssasisaristamme. Se on tosi hauskaa, eivätkä geelirintsikat pala.

Feministimittari nousi: Kymmenen, sata, tuhat pistettä feministeille, jotka laittoivat tuulemaan silloin kun Suomen naisilla oli oikeita ongelmia. Muuten emme voisi nyt tanssia keskenämme tässä kapakan pöydällä, ja se olisi tosi epistä.

Naisten sankarit

• Tarja Halonen
  Äiti Aurinkoinen, Muumimamma ja naisen-on-äänestettävä-naista-ehdokas.
• Minna Canth (1844-1897)
  Suomalainen tasa-arvon puolestapuhuja aikana, jolloin naisilla ei ollut edes äänioikeutta. Seitsemän lapsen äiti, menetyksekäs yrittäjä, teräväkielinen toimittaja ja vaikka mitä. Oma liputuspäivä 19. maaliskuuta.
• Virginia Woolf
  Esitti vallankumouksellisen ajatuksen naisen omasta huoneesta.
• Simone de Beauvoir
  Kirjoitti manifestinomaisen kirjan Toinen sukupuoli, jonka itse Paavi kielsi moraalittomana ja vaarallisena. Beauvoir kannatti ehkäisyä ja vapaata rakkautta sekä vastusti naisen velvollisuuksia vaimona ja äitinä. Seukkasi Jean-Paul Sartren kanssa.

Feministien pahimmat viholliset

• H&M
  Vaatejätin jokavuotiset alusvaatemainokset kurvikkaine malleineen (mm. Pamela Anderson) saavat feministit näkemään muutakin kuin joulunpunaista.
• Aarno “Loka” Laitinen
  Feministit liekehtivät raivosta, kun Laitinen kolumnoi: “Erityisen kiukkuisia kaikkien asioiden vastustajia ovat naiskansanedustajat. Ehkä aamutelevision päivystävät psykologit pystyvät keksimään tälle jonkin järkevän selityksen, mutta kun hekin ovat naisia, selitykseen ei voi luottaa”.
• Sir Vili
  Edesmennyt vaimokauppias, joka teki nöyristä naisista tuontitavaraa.
• Sihteeriopisto.net
  Sivusto miehille, jotka saavat vain rahalla.
  
• GTA: San Andreas (PS2, Xbox, PC)
  Väkivaltaa ja seksiä. 1990-luvun alun Los Angelesiin sijoittuva gangsta-peli, jossa voi ryöstää auton raskaana olevalta naiselta hakkaamalla uhria pesäpallomailalla.
• 50 Cent
  Räppää usein naisia halveksuen. Esimerkiksi Fuck Dat Bitch -kappaleen kertosäe menee näin: “I’ve been wantin’ to fuck wit’ you for quite a while / is the money makin’ you wanna fuck with me? / if money’s gonna make me slam these hoes... then alright.”

Ärsytettynä vaarallinen

• Lorena Bobbit
  Kyllästyi miehensä temppuiluun ja leikkasi tältä peniksen irti. Häkellyttävintä jutussa on se, miten poliisi löysi leikatun lihanpalan öisen moottoritien varrelta.
• Aileen Wuornos
  Lapsena raiskattu ja hyväksikäytetty suomalaissukuinen nainen, joka kosti hyytävällä tavalla tullen yhdeksi yhdysvaltain kuuluisimmista sarjamurhaajista.
• Valerie Solanas
  Radikaalifeministi, joka ampui Andy Warholia.
• Marika Fingerroos
  Rakastaa miestään ja kertoo sen Seiskan kannessa: “Jani on tyhmä, köyhä ja huono sängyssä.”