"Yhtenä sunnuntai-aamuna makailin sängyssä ja mietin, että kaikki on niin hyvin täällä Suomessa. Nyt olisi itse asiassa hyvä aika lähteä", Lotta Nieminen, 26, kertoo.
Tuolloin, vuonna 2010, Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneella Niemisellä oli vakituinen työ Trendi-lehden graafikkona, ystäviä ja mukava koti Helsingissä. Mutta Nieminen halusi New Yorkiin.
Hän oli kahden viikon päästä lähdössä kaupunkiin vastaanottamaan arvostettua Print Magazinen palkintoa ja päätti samalla reissulla etsiä sieltä harjoittelupaikan. Hän haki viiteen newyorkilaiseen suunnittelutoimistoon, joita eniten ihaili.
"Ajattelin, että olen suuruudenhullu ja haen näihin. Pieni minä."
Viidestä suunnittelutoimistosta viisi halusi tavata ihmeellisen suomalaisen. Haastattelun jälkeen kaikki viisi tarjosivat harjoittelupaikkaa. Nieminen valitsi Pentagramin ja aloitti siellä syksyllä 2010.
Nieminen vertaa uraansa palikkatorniin. Kun yksi torni on saatu valmiiksi, hän haluaa kaataa sen ja alkaa rakentaa uutta ja hienompaa.
Niemiselle vihjailtiin, että Pentagramilla vapautuu pian vakipaikka. Hän halusi kuitenkin kokeilla jälleen jotain muuta.
"Tapahtui onnenkantamoinen", Nieminen sanoo. Lokakuussa hän voitti arvostetun palkinnon, tällä kertaa nimeltään Art Directors Club Young Guns.
"En tajunnut, mitä palkinto merkitsi, ennen kuin aloin saada sähköposteja", Nieminen kertoo. Apple, New York Times, Teen Vogue ja monet muut kutsuivat Niemisen työhaastatteluun.
Yksi yrityksistä oli RoAndCo, joka oli muotialan brändäykseen erikoistunut suunnittelutoimisto.
"Halusin tehdä jotain muuta kuin lehtiä. Olin fiilistellyt jo TaiKin aikoina kyseisen toimiston töitä", Nieminen sanoo.
Hän valitsi RoAndCon, mutta teki samaan aikaan töitä freelancerina.
"Päivätyön ansiosta sain valita omat keikkani. Projektien täytyi olla mielenkiintoisia, jotta olisin kymmentuntisen työpäivän jälkeen kello 21 taas työvalmis", Nieminen sanoo.
Kaksi kuukautta sitten Nieminen toteutti jälleen yhden haaveensa ja ryhtyi freelanceriksi.
Nieminen ei ole aina ollut määrätietoinen.
"Olen kolmannen polven taikkilainen. Äitini on kuvataiteilija ja isoäitini opiskeli koristemaalausta. Se oli minulle aluksi suuri ahdistuksen aihe, että teenkö tämän vain sen takia, kun kaikki muutkin tekivät."
Hän harkitsi ryhtymistä lääkäriksi tai asianajajaksi. Lukioaikoina hän halusi tulla Suomen kuuluisimmaksi naiselokuvaohjaajaksi.
Uniexpo-opiskelumessuilla Nieminen pyysi TaiKin esittelijää kertomaan elokuvaohjauksen linjasta. Esittelijä ei osannut kertoa siitä, mutta alkoi kertoa graafisesta suunnittelusta.
"Palaset loksahtivat paikoilleen. Tajusin, että graafinen suunnittelu oli juuri niitä asioita, joista olin aina ollut kiinnostunut. Jälkikäteen ajateltuna elokuvissakin minua innosti eniten alku- ja lopputekstien suunnittelu."
Nieminen pääsi suoraan lukiosta opiskelemaan graafista suunnittelua Taideteolliseen korkeakouluun, nykyiseen Aalto-yliopistoon. Eikä ihme, olihan häntä valmennettu lapsesta saakka. Kun Nieminen ja hänen kaksi nuorempaa siskoaan pienenä tulivat koulusta, äiti oli teroittanut kynät ja pannut piirustuslehtiöt pöydälle. Siinä tytöt saattoivat istua hiljaa ja piirtää tunteja koulun jälkeen.
"Kuulostaa varmaan aika autistiselta. Mutta meitä ei ikinä pakotettu, kannustettiin vaan", Nieminen sanoo.
Niemisen äidin, taidemaalari Raijan Malkan mukaan Niemisen valloittavat, pikkutarkat kuvitukset muistuttavat niitä, joita hän teki lapsena. Kuvituksissa on edelleen paljon koteja ja kaupunkimaisemia, mutta nykyään hän tekee ne tietokoneella. Nieminen on myös skannannut eri tekstuureita, joista hän sommittelee työnsä.
Itsenäisenä yrittäjänä Nieminen on suunnitellut muun muassa kuvituksia Hermèsin näyteikkunoihin, viinipullon etiketin, animaation Toronton lentokentälle sekä lastenkirjan kuvitusta. Toukokuussa hän voitti Suomessa graafisen alan Vuoden junior -palkinnon.
"Tilauksia on tullut sen verran, ettei ole vielä tarvinnut paljon mainostaa itseään", hän sanoo.
New Yorkissa Nieminen pitää erityisesti siitä, että ihmiset ja suunnittelijat tuntevat itsensä hyvässä mielessä pieneksi, koska hyviä tyyppejä on niin paljon.
"Olen tällainen kliseekone, mutta ne ihmiset, joiden kanssa teen töitä, inspiroivat minua eniten."
