Heidi Hautala

Hän on kasvissyöjä, joka sanoo poronlihaa prosessoiduksi heinäksi. Hän on myös yhden konkurssin tehnyt yrittäjä, ex-aktivisti, ex-alastonmalli sekä ikuinen idealisti, maailman pahuutta vastaan taisteleva hyviläinen. Cityn Tour Mäntyniemi starttaa, hyvät naiset ja herrat: Heidi Hautala.

En kuitenkaan näe päiväunia siitä, että olen isona presidenttiehdokas”, sanoi Heidi Hautala Ilta-Sanomille vuonna 1992.

Nyt hän on jo iso – ja presidenttiehdokas.

Hautala on pyöräillyt työhuoneelleen eduskunnan lisärakennukseen. Tietenkin. Vihreän liiton perustajiin kuuluva, jäsenistönsä keskuudessa huikean suosittu Hautala on Vihreä liitto, jonka keskeisimpiä viholliskoneita on saastuttava yksityisauto.

Pahilaisia riittää keskeneräisessä maailmassa. Vihreät vastustavat myös geeniruokaa, tehoviljelyä, globalisaatiota, eläinkuljetuksia, ulkomainontakieltoja, köyhyyttä ja kaikkea muuta vähänkin epistä.

Nalle Puh -pehmon työhuoneensa oveen ripustanut Hautala sanoo, ettei hän ainakaan pidä itseään muita parempana ihmisenä.

Lähes meikitön, farkkuihin ja mokkakenkiin – siis eläimennahkaan – pukeutunut Hautala onkin puheissaan rauhoittavan liberaali.

Vaikka hänen tiensä poliitiikkaan kulki vatsan kautta, hän kieltäytyy kaivelemasta rikkaa Mäkkärillä syövien vääräuskoisten silmästä, kosa toisten ihmisten vahtiminen on “rasittavaa.”

Paitsi jos kyse on linnan juhlista: “Naispoliitikoilta toivoisin, ettei mentäisi täysillä mukaan karnevaali-ilmiöön, joka huipentuu jokavuotisissa itsenäisyyspäivän juhlissa. --- Kuvat linnan juhlista ovat poliitikolle suoranaista itsensä myymistä, johon palkataan avuksi kalleimmat muotigurut”, Hautala motkotti Seura-lehdessä vihreiden “kumisaappaat jalassa vaikka Linnaan” -perinnettä kunnoittaen.

Itselleen hän sallii myyntityön oraanpurijoiden porkkanannostotalkoissa ja vastaavissa tilaisuuksissa, joissa ei tarvitse vaatteilla koreilla.

Hautala väittää ostavansa vaatteita kirpputorilta, mutta haastattelun jälkeen hän vaihtaa ylleen kuvausvaatteet, joita hän kantaa laadukasta italialaismuotia myyvän Marellan paperikassissa.

Kehitysavun puolesta aikanaan nälkälakkoilleen Hautalan mielenkiintoisimmat ajatukset koskevat ylikansallista demokratiaa ja isoja ympäristönsuojeluasioita. Ympäristökysymyksissä vihreillä on hallussaan mielikuvamonopoli, jota Hautala aikoo kampanjassaan hyödyntää.

Hautala on myös ainoa ehdokas, joka on uskaltanut ottaa kantaa Venäjän ihmisoikeustilanteeseen. Tässä hän erottuu Halosesta, jonka kanssa Hautalalla on muuten paljon yhteistä.

Hautala on Halosen tapaan maailmanparantaja, mutta miellyttävän pragmaattisella tavalla: Kun hän valaistui kasvissyöjäksi, hän perusti kasvisravintolan. Kun hän halusi osoittaa kierrätyspaperin olevan varteenotettava bisnes (se ei ollut), hän perusti alan yrityksen.

“Tykkään keksiä ratkaisuja ongelmiin”, Hautala kuittaa.

Hän on kertonut antavansa kiukkuista palautetta ylihinnoitelluista kahvilatuotteista “vaikka tarjottimen joutuu kantamaan itse” ja vahingossa marketista ostamistaan pilaantuneista hedelmistä. Kun hän mainitsee isot asuntolainansa jo kolmannen kerran haastattelun aikana, tulee mieleen että Hautalan harmistus ei ole ainoastaan vähempiosaisten oikeuksista huolehtimista, vaan henkilökohtaista nuukuutta.

Mutta, henkilökohtainen on poliittista. Hetkeä ennen jutun taittoon lähtemistä Hautala meilaa:

“Siitä kierrätyksestä: kun pyöräily ei ole varsinaista kierrätystä, voisitko mainita että pyrin säästämään aanelosia tulostamalla kaksi arkkia per sivu ja käyttämällä arkit toiselta puolelta uudestaan! Hyvä vihje kaikille “paperittoman” toimiston paperin suurkuluttajille.”

Kiitos. Ja nyt asiaan.

Sinusta ei tule presidenttiä, vai mitä?

“Jos galluppeihin uskoisi, niin eihän kellään muulla olisi mitään tsäänssiä, vaalit olisivat aivan turhat. Eduskunta voisi vain kansakunnan turvallisuuden nimissä säätää poikkeuslain kuten vuonna -73 Kekkosta varten. Kuka sellaista haluaisi? Oikeassa elämässä äänestäjät päättävät presidentistä äänestyspäivänä. Se on demokratiaa.”

Sait viime vaaleissa reilut kolme prosenttia äänistä. Ehdokkuudestasi on käytetty termiä “uhrautua”. Miksi suostuit uudestaan samaan leikkiin kuin kuusi vuotta sitten?

“En itse ajattele uhrautuvani. Ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä olo 3,3 prosentista huolimatta. Tosin ajattelin, etten voi lähteä ehdokkaaksi enää toista kertaa – on asioita, jotka voi tehdä vain kerran elämässään. Sain kuitenkin puolueen jäsenäänestyksessä niin paljon kannatusta, etten olisi mitenkään voinut enää siinä vaiheessa sanoa, että aprillia, en ollutkaan tosissani.”

Aloitetaan näillä helpoilla kysymyksillä. Miten kukistaisit työttömyyden?

“Ihmisiä pitäisi rohkaista yrittämään enemmän. Konkurssin tehnyttä yrittäjää ei myöskään pitäisi leimata epäonnistuneeksi ihmiseksi ja konkurssia häpeäksi. Olen itsekin tehnyt konkurssin. Minulla oli uusiopaperia valmistava firma, joka meni nurin. Se oli hyvä perehdytys yrittäjyyteen. Osaamisretoriikasta pitäisi päästä siihen, että koulutuksesta pidetään huolta kaikilla tasoilla. Nyt tarvitaan ammattiosaajia, joten olisi aika arvostaa heitä muutenkin kuin sunnuntaipuheissa. Työelämän henki on hyvin tärkeä asia. Suruttoman ulkoistamisen, irtisanomisen ja heikon johtamisen hinta on kova.”

Testamenttaatko äänesi toisella kierroksella Haloselle?

“Se olisi vanhatestamentillista, ja siksi en sitä harrasta. Uskon ihmisten arvostelukykyyn.”

Olit ennen poliittista uraasi niin sanottu aktivisti.

“Joo. Kolmekymmentä vuotta sitten jaoin Kolmen sepän patsaalla itsetekemiäni lennäkkejä, joissa kysyttiin: “Onko joulukinkkusi syönyt nälkäisiä lapsia?” Halusin luoda porvareille pikkuisen huonoa omatuntoa joulun ähkykulutuksesta. Olin tajunnut, että jos me länsimaiset ihmiset vähentäisimme lihan ja maitotuotteiden syömistä, luonnonvaroja säästyisi, eikä eläimiä varten tarvitsisi viljellä soijapapuja tai syöttää niille kalajauhoa. Koko kiinnostukseni politiikkaan lähti ruuan kautta. Sen kautta tajusin, että ylikansalliset yhtiöt hallitsevat sitä mitä syömme.”

Mikseivät aktivistit lähde politiikkaan mukaan, jos he haluavat tosissaan muuttaa maailmaa? Eduskunnassa vaikuttaminen olisi tehokkaampaa kuin marssiminen.

“Marssiminenkin on politiikkaa. Minusta politiikkaa ei pitäisi monopolisoida vain poliitikoille. Kansalaistoiminnalle pitäisi antaa arvoa eikä tuomita ja kysellä, ketä he oikein edustavat.

Olen pienuudenhullu, uskon ruohonjuuritasoiseen vaikuttamiseen – tyyliin kerää roska päivässä.”

Oletko edelleen tiukkis lihansyönnin suhteen?

“En! Nauratti, kun minulta kysyttiin juuri radio-ohjelman nauhoituksessa, söisinkö prosessoitua heinää. Kysymyksellä viitattiin ystäväni kertomukseen, jossa hän paljasti minun sanoneen, että voin hyvin syödä poroa, koska sehän on vain prosessoitua heinää.”

Et siis pakottanut poikaasi kasvissyöjäksi?

“Ei! En pakota ketään mihinkään. Uskon ihmisten omaan harkintakykyyn.”

Milloin kävit viimeksi McDonaldsilla?

“En kyllä oikeasti käy Mäkkärillä, koska en pitä siitä ruuasta. Jos haluan pikaruokaa, niin ostan Rosson ruispitsan”

Myönnä pois, olet kuitenkin joskus käynyt Mäkkärillä.

“Ironista kyllä, synnyinkotini Oulun Rotuaarilla on nykyään McDonalds. Yritin järjestää siellä vaalitilaisuuden, jossa olisi varmasti ollut pakko tarjota jotain ruiskasviskalahampurilaisia. Henkilökunta ei kuitenkaan päästänyt minua sinne, vaikka käsittääkseni siellä saa järjestää esimerkiksi synttäreitä kuka vain. Minä vietin samassa lukaalissa jo 2-vuotissynttärini.”

Poliitikot saavat työstään lähes pelkästään negatiivista palautetta. Ette osaa tehdä kansan mielestä mitään oikein. Miltä se tuntuu?

“Mielikuva poliitikon työstä on se, että täällä istutaan ja tuhlataan kansalaisten rahoja. Se tavallaan kuuluu asiaan. Kyllähän yksittäisillä edustajilla ja instituutiolla on todistustaakka perustella olemassaolonsa ja se, mihin meitä tarvitaan.”

Olet feministi, eläinsuojelija ja vihreä. Saatko paljon häirikköpostia?

“Palautteen määrä on moninkertaistunut sähköpostin yleistymisen myötä, mikä on hyvä asia. Kansalaisilta tulee hapanta palautetta, jossa kysellään miksi vain istumme emmekä tee todellisille ongelmille mitään. Mutta tulee sellaistakin, että hyvä idis, kehitelkää sitä eteenpäin. 90 prosenttia palautteesta on rakentavaa. Muutamia uhkauksiksi laskettavia postejakin on tullut. Ne tekevät lähinnä surulliseksi, koska niiden lähettäjät eivät vaikuta ihmisinä terveiltä.”

Miten pienuudenhullu ihminen kierrättää?

“Lajittelen jätteet huolellisesti ja ostan tavaraa kirppiksiltä. Kuljen työmatkat pyörällä, minulla ei ole autoa. Tosin se on minulle helppoa, koska asun kantakaupungissa, ja pyörällä nyt vain on helppo liikkua paikasta toiseen.”

Käyt säännöllisesti tapaamassa miesystävääsi, joka asuu Berliinissä. Lentäminen on paha ekosynti. Miten selität sen itsellesi?

“Olen alkanut maksaa Maan ystäville lentoveroa.”

Te vihreät jaksatte kyllä olla aina huolissanne jostain. Miks kaikki kaunis on niin naiivia? Onko uuvuttavaa olla aina hyvä ihminen?

“Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi olla idealisti, eli uskoa omiin mahdollisuuksiinsa kehittyä eettisenä olentona ja tehdä muiden elämästä parempaa. Ympäristönsuojelu on nykyään aika kovassa kurssissa bisneksen parissa. Siitä on helpompi puhua yritysten kuin poliitikkojen kanssa. En pidä itseäni parempana ihmisenä, joten tämä ei ole mitenkään uuvuttavaa.”

Missä menee tekopyhyyden raja? Vihreät ovat aina innokkaana neuvomassa muita miten pitäisi elää, vaikka he eivät itsekään elä ekomielessä nuhteetonta elämää.

“Vihreät ovat aikapäiviä sitten lakanneet huolehtimasta toisten moraalista, mutta oleellisinta on mielestäni se, ettei anna itsestään toisenlaista kuvaa kuin todellisuudessa on. Olen liberaali ja pystyn sietämään toisenlaista ajattelua. Tiedätkö muuten mikä on Jumalan ja Bonon ero? Jumala ei kuvittele olevansa Bono.”

Eläimet vai ihmiset?

“Ihmiset! Jos asuisisin maalla, ottaisin korkeintaan kissan. Tai en sittenkään, koska se voisi raapia sohvakalustoni pilalle. Olen silti eläinsuojelija.”

Mitä ajattelet turkistarhaiskuista?

“Keskuudessamme on liikaa ihmisiä, jotka uskovat olevansa kaikkien muiden ja lain yläpuolella omine vakaumuksineen. En hyväksy turkistarhaiskuja. Jos hyväksyisin, millähän filosofisilla perusteilla tuomitsisin väkivaltaisen iskun ulkomaalaisen omistamaan ravintolaan? Tarkoitus ei pyhitä keinoja.”

Millainen on suhteesi uskontoon?

“Olen aikanaan perehtynyt itämaisiin uskontoihin sellaisella intensiteetillä, että sain niistä yliannostuksen. Nykyisin olen lähinnä agnostikko ja kiinnostunut yleisesti filosofioista. Jälleensyntymä on ihan hyvä näky, mutta en laske sen varaan. On mahdollista, että kuolemme vain pois ja siinä koko juttu.”

Entä graffitintekijöiden saamiin rangaistuksiin?

“Inhoan henkilökohtaisesti töhrimistä, mutta joku suhteellisuudentaju pitää olla.

Kaupunkikuvan saastuttaminen agressiivisella kaupallisella mainonnalla ei saisi olla kaupungin suojeluksessa samalla kun töhrijöitä varjostetaan niin kauan, että vahingonkorvaukset ovat jo ylivoimaiset maksaa ja sen jälkeenhän millään ei voi enää olla mitään väliä. Suorastaan orwellmaisena pidin taideopiskelijoiden taannoista pidätystä sympaattisesta tarrakampanjasta, jolla viljeltiin myönteisiä tunteita ihmisten välille. Ruohonjuuritason viestinnälle pitää luoda paikkoja kaupunkitilassa. Kun itse harrastin erilaista ilmoittelua, puhelinkaapit olivat sellainen kohde, jota virkavaltakin sieti.”

Sinut tunnetaan nuukurina, joka paheksuu poliitikkojen isoja palkkioita. Erityisesti Euroopan parlamentissa herätit huomiota kritisoimalla euroedustajien älytöntä kulukorvausjärjestelmää. Paljonko tienaat kuussa?

“Noin viisi tuhatta euroa, joka on hirveän paljon. Maksan siitä asuntolainaa, joka vie paljon päältä pois, mutta silti se on iso määrä rahaa. En usko, että eduskuntaan pyrkisi yhtään pätevämpiä tyyppejä, vaikka liksat olisivat paremmat. Harva tekee poliitikon työtä vain rahasta.”

Mihin tuhlaat?

“Asun mukavasti keskustassa. Koti on minulle hyvin tärkeä paikka, siksi haluan satsata siihen. Suosin sisustushankinnoissa laatua, joka automaattisesti maksaa. En halua ostaa huonekaluja, jotka ovat kymmenen vuoden päästä romuna.”

Tarja Turunen vai Tuomas Holopainen?

“Siinä on varmaan vähän samanlainen tilanne kuin avioerossa: sana sanaa vastaan. Kun luin kuvausta heidän kiertueensa viimeisistä keikoista, aloin ajatella, että ehkä ne pojat juhlivat Tarjan makuun vähän liikaa, ja sitten he ikään kuin tämänkin takia kasvoivat erilleen.”

Luetko juorulehtiä?

“En kyllä lue. Itse asiassa äsken kun puhelin soi, niin siellä soitettiin 7 Päivää -lehdestä jotain kommenttia julkkikset kertovat -palstalle.”

Harmittaako, että menit avautumaan kannabiksenkäytöstä?

“Ei se varsinaisesti harmita, mutta olen alkanut ajatella, että ihmisten olisi hyvä tulla toimeen ilman kemiallisten aineiden vaikutusta. Päihteet aiheuttavat niin paljon ongelmia yhteiskunnassamme.”

“Opin kannabiskohusta myös sen, että politiikassa ei tunneta armoa. Jos sinua vastaan voidaan käyttää jotain asetta, sitä myös käytetään.”

Milloin olit viimeksi juovuksissa?

“Kymmenen vuotta sitten uudenvuodenyönä, jolloin oksensin ratikkaan. Juon kyllä mielelläni muutaman lasin viiniä, mutta en pidä humalaisesta olotilasta. Jos huomaan, että vaikutus alkaa tuntua liikaa, keitän kahvia ja lähden kotiin.”

Mitä yöpöydälläsi on?

“Kasa ihania sisustuslehtiä, paksu oikeudellinen opus EU:n

perustuslaista ja pekingiläinen posliinirasia.”

Äänestätkö itseäsi?

“Viime presidentinvaaleissa äänestin. Miksi olisin ehdokkaana, jos en pitäisi itseäni muita parempana ehdokkaana?”

Satanen vetoa, ettei sinusta tule presidenttiä.

“Sillä ehdolla, että raha käytetään johonkin hyväntekeväisyyteen.”

Hautalan blogi osoitteessa www.heidi2006.fi

FILE: Heidi Hautala

• Ikä: 50 v
• Perhe: poika, miesystävä
• Ravintola: Bar 9
• Kirja: Yksinäisen miehen juna
• Levy: Chopin
• Vaatemerkki: Globe Hope
• Lehti: European Voice
• Juoma: St. Emilionin punkut
• Google-osumia: 122 000 kpl

Ote vaalikirjasta

“Näin Heidi esittelisi ruokakulttuuriamme Berlusconille ja Chiracille, jotka arvostelivat ruokakulttuuriamme.”

Maa-artisokka -väinönputkikeitto

• ½ kg maa-artisokkaa
• 3 väinönputken vartta lehtineen
• ¼ l vettä
• 1 dl kermaa
• suolaa
• nippu ruohosipulia

Kuori ja paloittele maa-artisokat sekä väinönputket ja lehdet. Laita ne kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes maa-artisokka pehmenee. Ota keitos liedeltä, lisää joukkoon kerma ja soseuta sauvasekoittimella. Koristele annokset ruohosipulilla.

Uraputki

• 1974 Perustaa kasvisravintolan
• 1976 Uuden Ajan Aura -lehden toimittajaksi
• 1980 Alkaa opettaa kasvisruokakursseilla
• 1982 Suomi-lehden toimittajaksi
• 1987 Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen, Vihreän Liiton pj:ksi
• 1991 Eduskuntaan
• 1995 Euroopan parlamentin jäseneksi
• 2000 Presidentinvaaliehdokas