Kansanedustaja Osmo Soininvaara on Vihreän Liiton älykkö ja yksityisajattelija, joka toisinaan joutuu punnitsemaan, miten paljon oman ryhmän mielipiteitä voi vastustaa. Parhaiten hän viihtyisikin "vapaana säveltäjänä". Soininvaara on boheemi työnarkomaani: hän kammoaa etukäteen tiukasti aikataulutettua elämää. Työnarkomaniaansa hän yrittää tappaa fillaroimalla. Millaisen apulaiskaupunginjohtajan stadi saisi hänestä?
FILE: Osmo
Osmo Soininvaara syntyi 44 vuotta sitten helsinkiläiseen virkamiesperheeseen. Hän kirjoitti kuusi laudaturia Munkkiniemen yhteiskoulusta ja hakeutui yliopistoon, jossa opintojensa jälkeen työskenteli tilastotieteen assistenttina ja lehtorina. Soininvaara on kuulunut vihreisiin vuodesta 1976 lähtien. Hän on eduskunnassa toista kauttaan vihreiden kansanedustajana.
Osmo Soininvaara on naimissa, perheessä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Ekoelämää täydellisimmillään perhe ei vietä, sillä Soininvaaran mielestä pintailmiöiden kanssa ei pääse pitkälle. Soininvaaran lempiharrastus on pyöräily. Hän rakastaa myös hyviä viinejä ja gourmet-ruokaa. Soininvaaran suosikkiravintoloita ovat m m. Bistro, Wellamo ja Kanavaranta.
Pieni vihreä mies kiipeää ketterästi eduskuntatalon rappuja ylös. On kiire. Takana on jo pitkä työpäivä, vielä pitäisi antaa haastattelu, hakea lapset tarhasta ja palata työpöydän ääreen tekemään kalvoja seuraavan päivän esitelmää varten. Mikäli Osmo Soininvaaran, 44, kaikki työpäivät ovat samankaltaisia, hän voi kuitata kansanedustajan palkkansa hyvällä omallatunnolla. Soininvaaran seurassa ei tee mieli briljeerata pintatiedolla. Lempeän oloinen mies tuskin nolaisi vastapuolta, mutta hänellä on häkellyttävä tapa nauraa sisäänpäin. Hän ei kuitenkaan tyydy monen muun poliitikon tapaan tiputtelemaan tyhjiä lauseita lehtiön täytteeksi, vaan punnitsee sanottavansa.
Soininvaarasta puuttuvat kaikki liukkaan seuramiehen elkeet, mutta mitä kauemmin hänen kanssaan keskustelee, sitä houkuttelevammalta tuntuu ajatus illanistujaisista Soininvaaran seurassa kera hyvän kuivan valkoviinin.
Paheita? Onko niitä? Osmo Soininvaara jää hämmästynerenä miettimään kysymystä, "Ei kai hyvistä viineistä nauttimista voi pitää paheena? En nyt keksi mitään."
Älykön maine
Millainen perhetausta sinulla on?
"Olen syntynyt virkamiesperheessä, isäni oli Finnairin talousjohtaja. Asuimme Munkkiniemessä, mutta olimme erillämme kulttuurista, j oka munkkiniemeläisyyteen yleensä liitetään. Lapsuuden muista niukkana, jopa köyhänä aikana. Lopulta perheemme oli hyvin toimeentuleva, mutta siitä huolimatta meidän perheessämme ei tuhlattu rahaa. Opin säästäväiseksi pienestä pitäen."
Mihin itse tuhlaat rahaa?
"Saatan syödä hyvin jossakin gourmet-ravintolassa."
Millainen koulupoika olit
"Olin matematiikassa hyvä, kielten opiskelu tuotti enemmän vaikeuksia. Koulussa olin yhteiskunnallisen kerhon puheenjohtaja. Minulla on ollut kouluajoista asti älykön maine, mutta ei se ole mitenkään elämääni haitannut."
Millaisia ammattihaaveita sinulla oli?
"Ei oikeastaan minkäänlaisia eikä kotoa myöskään asetettu tässä suhteessa mitään paineita. Ajattelin uraa yliopistossa. Työskentelin kin Helsingin yliopistossa tilastotieteen lehtorina ja laitoksen assistenttina."
Oletko koskaan ottanut nyrkkejä avuksesi kiistatilanteissa?
"En ole tapellut sitten alakoukuaikojen. Ehkä se on osittain itsesuojeluvaistoakin, koska olen näin pienikokoinen."
Oletko ollut Mensan testeissä?
"En, enkä usko, että pärjäisinkään missään mekanistisissa kokeissa. Sen sijaan ajattelen ymmärtäväni yhteiskunnallisten järjestelmien toimivuutta tai toimimattomuutta."
Miten määrittelet tyhmyyden?
"Tyhmyyttä on kahdenlaista. Aitoa lahjattomuutta tai ajattelun urautuneisuutta. Myös älykäs ihminen voi olla tyhmä, jos hänen näköalansa on kapea. Konservatismi on lahjattomuutta.
Oletko kunnianhimoinen?
"Kyllä ja ei. Esimerkiksi tietokonepelin voittaminen on minulle suuri haaste. Haluan myös mielelläni voittaa sellaisten ihmisten arvostuksen, joita itse arvostan. Uran suhteen en ole kunnianhimoinen. Minulla ei ole minkäänlaisia uratavoitteita, enkä sen vuoksi ole valmis uhraamaan mitään elämässäni. Poliittinen itsekkyys esimerkiksi on minulle vierasta."
Eduskunnasta putoaminen nolotti
Miten tulit lähteneeksi mukaan politiikkaan?
"Liukumalla. Olin muutaman vuoden Liberaalisessa kansanpuolueessa, mutta huomasin, ettei siitä toiminnasta tule mitään. Liityin Biafra-toimikuntaan, toimin Enemmistö ry:ssä ja Helsinki ry:ssä, jonka pohjalta Helsingin Vihreät osittain perustettiin.
Pääsit eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1987. Suraavissa vaaleissa tipahdit. Miltä se tuntui?
"Nolotti ja harmitti vähän aikaa, vaikka olinkin varautunut siihen, että Heidi Hautalalla ja Pekka Haavistolla on isompi kannatus. Mutta minä putosinkin kuudenneksi, se tuntui nololta. Toisaalta olin tyytyväinen niihin nerljään vuoteen, jotka olin eduskunnasta poissa. Viihdyin tutkijana, vapaan säveltäjän roolissa, jossa en ollut kenellekään vastuussa mielipiteistäni. Minulle ryhmäkuri merkitsee sitä, että on otettava huomioon ryhmän mielipiteet ja mietittävä, kuinka paljon niitä voi vastustaa."
Haluaisitko ministeriksi?
"Nykyisellään ministerit ovat sähköjäniksiä, joiden aikataulu on suunniteltu viidentoista minuutin tarkkuudella. Ministereitä käytetään siltarumpujen avajaisissa ja muissa vastaavissa kissanristiäisissä ihan kuin heillä ei olisi mitään parempaa tekemistä. En silti väitä, että kieltäytyisin ministeriydestä, jos sitä tarjottaisiin."
Mikä politiikassa tökkii sinua?
"Epärehellinen populismi, jossa monimutkaisia asioita yritetään valheellisesti yksinkertaistaa oman edun takia. Se on moraalittominta, mitä poliitikko voi tehdä."
Modernia citykulttuuria
Sinua on ehdotettu uudeksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Millaisen johtajan stadi saisi sinusta?
"Itse asema ei minua kiinnosta, enkä mitenkään erityisesti pyri tuohon tehtävään, mutta olisihan se tavattoman haasteellinen työ. Toisaalta minua kauhistuttaa ajatus siitä, että elämä olisi suunniteltu seitsemäksi vuodeksi eteenpäin.
Apulaiskaupunginjohtajana minua kiinnostaisi modernin citykulttuurin edistäminen sekä vihreiden arvojen rationaalinen eteenpäin viem inen kaupunkisuunnittelussa. Toimivan ratkaisun löytäminen konservatiivisten arvojen ja vulgäärivihreiden arvojen välillä on vaikeaa. Kaupungissa pitäisi olla hyvä asua. Kaupunkikeskustan elinvoimaisuus on myös tärkeä asia. Keskustan pitäisi olla kaupunkilaisten yhteinen olohuone.
Liikennejärjestelyt ovat tässä suhteessa merkittävä tekijä: pitäisi löytää kompromissi keskustan liiallisen liikenteen ja sen täydellisen sulkemisen välillä. keskusta näivettyy, jos se kokonaan suljetaan liikenteeltä."
Mitä tekisit juhlaviikoille?
"Helsingin Juhlaviikkoja tarvitaan. Tämänvuotinen kymmenen miljoonan markan tappio on anteeksiantamaton, mutta siitä on myös nostettu kohtuuton kohu. Pahempiakin munauksia on tehty.
Olitko itse etukäteen tietoinen viimekesäisestä Juhlaviikkosotkusta?
"Tiesin, että Juhlaviikkojen järjestelyissä otetaan riski. Ellen sitä olisi tiennyt, olisin voinut syyttää vain itseäni, sillä olin kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja."
Miten rentoudut?
"Pyöräily on lempiharrastukseni: silloin olen yksin itseni kanssa ja yritän tappaa työnarkomanian itsessäni. Istun myös mielelläni iltaa ystävien seurassa. Nautin hyvästä viinistä: jos takana on helvetillisen raskas viikko, on alkoholilla mielestäni myönteinen vaikutus. Minulla on varaa olla päissäni julkisellakin paikalla, mutta mieluummin olen ystävien seurassa kotona, sillä en välttämättä halua vapaa-aikoinani keskustella kaikkien kanssa."
Millainen on huumorintajusi?
"Lehtijuttujen mukaan sarkasmi on minun huumorini laji. Huumorin suhteen minulla on joskus vaikeuksia eduskunnassa. Minut melkein hirtettiin, kun ehdotin, että rullasuksihiihtäjille pitäisi saada talviharjoitteluhalleja."
Milloin olet onnellisin?
"Esimerkiksi ulkosaaristossa auringonlaskun aikaan lasillinen valkoviiniä kädessäni. Nautin myös onnistumisen tunteesta työssäni."