Terveys- ja ravintotuotteiden markkinointi on melkoinen villi länsi ja tuotelupaukset usein poskettomia tai jopa laittomia.
Jan Holmberg käy Tehy-lehden Mainio-blogissa läpi omaa tutkimusmatkaansa terveystuotteiden markkinointiin. Holmbergin tarkoituksena oli katsoa, millaisia väitteitä terveystuotteista esitetään ja kertoa, mikä niissä on ongelmana.
“Mainoksissa kerrottiin mullistavista ja erityisominaisuuksia sisältävistä läpimurtotuotteista. Väitteiden paikkansapitävyyden tarkastaminen osoittautui varsin haasteelliseksi. Eksyminen tietyille tuotetta ylistäville keskustelupalstoille ja arviointisivuille oli tiedollisessa mielessä virhe. Kriittinen keskusteluyritys meni varsin nopeasti keskustelijoilla tunteisiin.”
Suomen tiedetoimittajain liiton lehdessä käydään läpi samaa aihetta. Terveystuotteita tutkineiden toimittajien kokemuksista kertovassa jutussa selviää, miten huuhaa-aiheisiin tarttuminen oli saanut jutun kohteiksi joutuneet tahot puolustuskannalle, oli kyse sitten masinoidusta some-vyörytyksestä tai haastattelupyyntöjen pallottelusta eteenpäin vaikeita kysymyksiä vältellen.
Terveystuotteita mainostetaan aggressiivisesti. Holmbergin mukaan se, että markkinointiin riittää rahaa tarkoittaa, että tuotteet käyvät kaupaksi. Sama todetaan myös viime vuotisessa Kauppalehden uutisessa, jonka mukaan terveystuotteiden verkkokauppa on kasvussa.
Haastavaksi tilanteen tekee se, että verkon kautta tehtyjä ostoksia tehdään paljon ulkomailta, jonne valvontaa on vaikeampi ylettää. Joillekin tulee täysin yllätyksenä, että .fi-päätteisestä, ainakin välttävää suomenkieltä sisältävältä saitilta tilattu tuote tuleekin jostain ihan muualta kuin kotimaasta.
Toinen haaste on se, että terveystuotteita myydään usein verkostomarkkinoinnin keinoin, jolloin hajanainen myyntiverkosto voi vedota saaneensa lupaukset valmistajalta, kun taas valmistaja voi vedota siihen, ettei pysty millään valvomaan erilaisia tapoja, joilla tuotteita markkinoidaan.
4 esimerkkiä huuhaasta
Holmberg listaa neljä erilaista huuhaaksi nimeämäänsä väitettä terveystuotteista.
1. Ensimmäinen esimerkki on kapselina syötävä laihdutustuote, joka lupaa polttaa rasvaa kehon tietyltä alueelta. Holmberg toteaa, ettei rasvan polttaminen rajatulta kehon alueelta pillereitä popsimalla ole mahdollista. Syömisen vähentäminen ja liikunta puolestaan toimivat rasvan poistossa.
2. Toisessa kohdassa mausteisesta hedelmästä tehdyn jauheen väitettiin tuovan apua sydänkohtauksen kanssa painivalle. Muutama pisara kielen alle kuulemma toimi parannuskeinona sydänkohtaukseen. Tosi asiassa sydänpotilas tarvitsee asetyylisalisyylihappoa, verenpainelääkitystä, veren kolesterolia alentavaa lääkitystä ja oirelääkkeenä nitraattia. Sydänkohtaus vaatii aina sairaalahoitoa.
3. Esimerkkinä virallisen hyväksynnän saaneesta huuhaasta Holmberg käyttää “rasvattomia tuotteita”, jotka kuitenkin sisältävät rasvaa. Rasvattomaksi voidaan EU-komission mukaan nimetä tuote, joka pitää sisällään alle 0,5 grammaa rasvaa jokaista sataa grammaa kohden.
4. Ravintolisiä saa myydä, mutta ne luetaan elintarvikkeiksi. Siksi ravintolisää ei saa mainostaa esimerkiksi nivelkipuja vähentävänä. Elintarvikelain mukaan elintarvikkeella ei saa esittää olevan sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia.