Kaikilla kulttuuri-ilmiöillä tulee hetki, jolloin häpeä väistyy nostalgian tieltä. Aikaa kuluu tarpeeksi, jotta nolo lakkaa olemasta hävettävää ja ruma kestämätöntä. Vuosien pehmeä sulo langettaa muistojen ylle lempeän suvaitsevan verhon, joka silittää päätä ja sanoo, että se oli silloin sellaista, ja hyvä niin. Se hetki on 1990-luvulle viimeistään nyt.
Rednex ja Ace of Base ovat coolimpia kuin koskaan. Nappiverkkarit, ruutupaidat ja tuttikorut kaivetaan naftaliinista ja vanhoja valokuvia ladataan Instagramiin kaikkien ihasteltavaksi. Neon 2:n roikkuvat tukat ja kirjaillut liivit löytyvät jokaisesta muotilehdestä.
Ysäri oli pitkään se aikakausi, jonka kukaan ei uskonut tulevan uudelleen muotiin. Jota kukaan ei uskonut kenenkään nostalgisoivan tai fiilistelevän. Toisin kävi. Ysäri elää nyt suurinta nousukauttaan, ihka oikean 90-luvun jälkeen.
Ihanan, kamalan 90-luvun viehätys piilee oikeassa ajassa. Ankeasta lamasta syntyi monipuolinen popkulttuuri, joka herkutteli nautinnoilla ja rikkoi rajoja. Tuore musiikki oli Suomessakin kaikkien saatavilla: musiikkitelevisio alkoi näkyä jokaisen kotisohvalta ja kaupalliset radiokanavat valjastettiin nuorisokulttuurin sanansaattajiksi. Nuorison musiikkiohjelmat löysivät tiensä paitsi Ylen kanaville, myös mainostelevisioon. Musiikkia paitsi kuunneltiin, myös katseltiin. Tyylejä ihannoitiin ja matkittiin.
Ysärimusiikin fiilistelijöitä on karkeasti arvioiden kahta tyyppiä: ensimmäisessä porukassa ovat ne kolmekymppiset, jotka muistelevat omaa nuoruuttaan. Sitä, kun KissFM valtasi radioaallot. Kun biisejä nauhoitettiin radiosta kasetille ja musakanavilta VHS-nauhoille. Kun CatCat lauloi Euroviisuissa ja jokaisen suomalaisen popbiisin kertosäkeessä sanottiin kansainvälisesti “beibi”. Toinen porukka on niitä tyyppejä, jotka ovat jämähtäneet 90-luvulle. Niitä, jotka eivät ole nuoruutensa jälkeen kuunnelleet aktiivisesti uutta musiikkia. Lisäksi ysäriä fiilistelevät nuoremmat polvet, jotka tykkäävät Aikakoneesta samalla tavalla kuin vanhemapansa Beatlesista: arvostan, vaikken ollut paikalla. Kaikille ryhmille uppoavat samat nostalgiset veisut, mutta hiukan eri syistä.
Ysärifiilistelyn alle jäävät eurodancen ulkopuoliset genret. Rokki, grunge ja hiphop elivät myös kulta-aikaansa 90-luvulla, mutta sitä on vaikea muistaa Dr. Albanin, DJ Bobon, E-Typen ja Snapin leiman takaa. Huipulla ysärillä olivat myös rokkinimet Nirvana, Red Hot Chili Peppers, Offspring ja R.E.M., poppiartistit Madonna, Oasis ja Alanis Morissette sekä räppi- ja r’n’b-skenen Busta Rhymes, Puff Daddy, Destiny’s Child sekä Beastie Boys. Toisaalta se, että ysäriä leimaavat sellaiset nimet kuten Spice Girls tai 2 Unlimited, ei ole ollenkaan huono. Ikoninsa kullakin vuosikymmenellä, ja suokaamme se niille.
Aikakausi tunnistetaan parhaiten tyyleistään ja musiikistaan, ja ne kulkevat yleensä käsi kädessä. Fiftaria, 70-lukua ja kasaria on retroilun nimissä elvytetty uudelleen jo kyllästymiseen asti. 1990-luku saattaa olla viimeinen originelli vuosikymmen kummassakin - vai osaako joku sanoa, miltä 2000-luvun muoti näytti? Ehkä kymmenen vuoden päästä.
5 kommenttia
jau1978
17.5.2015 17:01
Positiivisista asioista omalla kohdallani tulee ysärissä mieleen Radiomafian Tri.Patti ja Suomeen kunnolla rantautunut klubikulttuuri. Ja musiikkityyleistä tietysti ylipäätään underground techno ja trance. Eurodance ei kuulunut noihin positiivisiin juttuihin :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lemmy666
18.5.2015 05:00
Kyllä se kasari oli se aika järkyttävyydessään pukeutumisien kanssa että aika ihme että se tuli takaisin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
IamEva
19.5.2015 20:55
-90 oli niin hottia ;) Nykyaika on kieltoja kieltojen perään sekä mokat seuraavat 50 vuotta perässä.- 90 luvulla tehdyt mokat eivät jääneet elämään. Niistä pystyi jopa ottamaan ilon irti. Ysikyt oli vapaus jota nykynuoret aikuiset eivät edes voi kuvitella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kestinen
30.5.2015 02:21
"1990-luku saattaa olla viimeinen originelli vuosikymmen kummassakin - vai osaako joku sanoa, miltä 2000-luvun muoti näytti? Ehkä kymmenen vuoden päästä."
No osaan kyl sanoa jo nyt, nolkytluvulla teinivuoteni viettäneenä. Tosin koko 2000-luku on niin moniäänistä, että hankala kiteyttää ainakaan vielä tässä vaiheessa mihinkään yhteen tiettyyn "juttuun" (kuten eurodance ja spaissarit ysärin ilmentymänä, vaikka silloinkin oli liuta eri alakulttuureja ja menestyviä musagenrejä).
Alkuvuodet (Millennium ± pari vuotta) käytännössä ysärin jatkoa eli farkkutakkityttöjä, pojilla ylisuurten hiphopfarkkujen roikottamista ja Fubu-lippiksiä, kuunneltiin Bomfunk MCsiä ja toisaalta Darudea ja niitä pirikiikarihemmoja puuhelmikoruineen ja piikkitukkineen.
Sitten tuli suomihiphop-buumi (Fintelligens, Ezkimo, Rockin da North, Skandaali jne.) ja kuultiin suomenkielistä räppiä ekaa kertaa kymmeneen vuoteen, kun huumoriräppärit olivat pilanneet genren ysärin alkuvuosina. Tämän genren taas pudotti ikätoverini Pikku G ja pari vuotta nuorempi Raimssi joskus 2004 kieppeillä muutamaksi vuodeksi taas undergroundiin.
Joskus 2003 paikkeilla kaikki rupesivat kuuntelemaan raskaampaa rokkia ja metallimusaa, ja mm. HIM, Nightwish, Sentenced ja Children of Bodom keikkuivat top10-listoilla moneen otteeseen. Gootteja ja hevareita oli niihin aikoihin ainakin 80-luvulla syntyneiden parissa paljonkin. Koko homma huipentui 2006, kun Lordi voitti viisut, sen jälkeen massat eivät enää jaksaneet koko genreä ja se vaipui tosifanien jutuksi. Ehkä raskaampi rock ja metalli tulee kohta taas takaisin?
Nolkytluvun puolivälin kieppeillä myös anime tai oikeastaan koko Japani tuli tosi kovaksi muotivillitykseksi. Joka yläasteluokalla oli 2006 joku ernu (yleensä tyttö), joka kuunteli J-Rockia / J-Poppia, pukeutui raitapaitoihin ja muuten sellaiseen emo-tyylin ja pehmopunk-tyyliin. Tanssipelejä (DDR/Stepmania/ItG) pelattiin jo 2004 Animeconissa Jyväskylässä, pari vuotta myöhemmin se oli iso ilmiö, 2010 uudestaan hörhöporukan harrastus. Se juttu kesti yllättävän pitkään, mutta vaikuttaa nyt lopulta hiljalleen laantuneen pois mainstreamista (joskin anime-, manga- ja cosplayharrastajien coneja on vuosittain aivan törkeä määrä: Animecon, Desucon, Tracon, Tampere Kuplii jne.). Samaa tosin on yritetty Korean suhteen, mutta jotenkin tuntuu, että K-Pop(K-Rock on paljon pienempi ilmiö (Gangnam Stylestäkin huolimatta) kuin J-Pop/J-Rock ja todella vähissä ne paikat, jossa tarjoillaan kimchiä, sushibaareja taas tulee koko ajan lisää (ja niitä oli jo silloin 2004, samoin kuin ramenmestoja).
Niin ja ylipäätään ernut ja emot, se oli kanssa joku viime vuosikymmenen puolivälin ja loppupuolen juttu. Pesukarhun näköiset tytöt, eihän sellaisia enää olekaan?
Yksi vuosikymmenen leimallisimmista jutuista oli varmaankin pissikset. Musta tuntuu, ettei samanlaisia "miss sixtyt vesirajaan ja stringit korviin, halpaa sidukkaa ja kovaäänistä kiroiluwhinetystä"-pissiksiä enää taida olla. Silloiset pissikset ovat kasvaneet "aikuisiksi" (n. 25–30 v nuoria naisia) ja nykyisille teineille se kulttuuri taitaa olla vierasta ja jopa leimiä touhua.
Tietysti vuosikymmenen yks juttu oli internetin arkipäiväistyminen. Ekoina vuosina se oli jonkinlainen Shangri-La, johon pääsi modeemilla noin tunniksi päivässä surffaamaan (warettaan mp3:sia Napsterista, irkkaamaan luokkakaverien kanssa jne.) ja vapautta pääsi satunnaisesti maistamaan laneilla – vuosikymmenen lopussa laajakaista oli jo kaikilla ja kännykkänettikin monilla; Spotify, YouTube ja Facebook oli ehkä uusia, mutta jo arkipäiväisiä juttuja. Kotimaista IRC-Galleriaa unohtamatta, jonka heyday oli siinä 2005–2008. Vuosikymmen arkipäiväisti myös nörttien nettislangiin 90-luvulla kuuluneet lyhenteet ja synnytti meemikulttuurin. LOL, WTF ja OMG kuuluivat ainakin meidän luokkalaisten käyttämiin sanoihin jo 2000-luvun alkuvuosina ja tällä vuosikymmenellähän lyhenteitä on tullut vielä lisää, kuten YOLO :D
2000-vuosikymmenen ihan viimeiset vuodet on sen verran lähellä, etten osaa erottaa sieltä nyt mitään erityistä ilmiötä noiden nettijuttujen lisäksi. Suomiräpin uusi nousu toki, mutta esim. vaatejuttujen osalta ei oikein tule mitään yksittäisten fädien (Crocsit, meh) lisäksi mieleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Alwaysright
14.1.2016 21:06
Yleensäkin tuntuu että vuosikymmenen tyyli vaihtuu oikeasti vasta pari vuotta vuosikymmenen vaihdon jälkeen. 80-luku alkoi vasta joskus -82. Vastaavasti joku vuosi -91 oli vielä loppikaaren kasarimeininkiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin