Iina Kuustonen

Näyttelijä Iina Kuustonen hyppäsi roolia varten Svenskanin parvelta ja riisuutui televisiossa alasti. Vapaa-ajallaan hän on uinut haiden kanssa ja kokannut vankilan keittiössä. Mutta uskaltaako hän uhmata Mikko Kuustosta, isäänsä? Sitä hän ei kerro.

Seitsemän ja puolen metrin pudotus. Alla pelkkä teatterin lava ja joukko ihmisiä, jotka eivät tiedä, että Iina aikoo hypätä.

Neljä vuotta sitten Iina Kuustonen seisoi Svenska Teaternin parvella ja puristi tärisevin käsin viinilasia.

"Pelkään korkeita paikkoja", hän kertoo nyt muistellessaan 8 päivää ensi-iltaan -elokuvan kohtauksen kuvausta, jossa Kuustosen oli tarkoitus hypätä parvelta valjaiden varassa, viinilasi kädessä.

Pari vuotta myöhemmin Kuustonen pelkäsi yhä korkeita paikkoja, mutta tällä kertaa Turun Linnateatterissa kahdeksan metrin korkeudessa, ilman valjaita, Pieni merenneito -sirkusteatteriesityksessä.

"Minun täytyi opetella ilma-akrobatiaa, jossa kiivetään kangasta pitkin ja tehdään temppuja ilman valjaita. Sain opetusta muutaman kuukauden ja harjoittelin todella paljon varsinkin käsien puristuslihaksia. Esityksessä kiipesin kahdeksan metrin korkeuteen ja tein spagaatteja, tiputuksia ja roikuin pää alaspäin siellä ilmassa. Jos tempuissa olisi epäonnistunut, alla olisi odottanut vain pieni simpukan muotoinen patja."

Ja sitten tämän vuoden tammikuussa hän riisuutui koko Suomen saunavuoron aikaan alasti, lauantai-iltana televisiossa Putous-sketsiohjelmassa. Luulisi, että hän uskaltaisi mitä tahansa, mutta Cityn kuvauksissa Iina piti tiukasti vaatteistaan kiinni.

Esiinnyit Putouksen avausjaksossa yhdessä sketsissä alasti, ja iltapäivälehdet kiinnostuivat. Imarteliko se?

"No ei! Koko kohu on hassu, koska sketsin idea oli juuri parodioida sitä, kuinka seksillä myydään mitä tahansa. Mutta eiköhän viesti ole mennyt perille nyt kun se on tullut joka viikko ulos ruudusta. Eikä kohtauksessa näkynyt loppujen lopuksi yhtään enempää kuin rannalla bikineissä ollessa. Varmasti meistä näyttelijöistä kuka vain olisi suostunut siihen. En edes miettinyt suostumista, sillä se oli sketsi niin kuin muutkin. Kokonaisuudessaan Putoukseen osallistuminen on vaatinut rohkeutta, koska siinä täytyy olla valmis laittamaan itsensä likoon ja häpäisemään itsensä miljoonan ihmisen edessä. Tv on ankara media, ja kaikilla on mielipide komediasta."

Putouksessa sketsihahmosi oli Sui-Hing, thaimaalaisvaikutteinen hieroja. Mistä idea tuli?

"Olen reissannut paljon Thaimaassa ja asun Kalliossa, jossa on paljon thai-hierontapaikkoja. Mietin huumorimielessä, mitä itsestäni olisi hauskaa esittää. Asiat ratkeavat kohdallani usein viime tipassa, ja lopullinen ratkaisu tapahtuikin vain päivää ennen ensimmäistä suoraa lähetystä, vaikka roolihahmon asu oli jo valmiina. Vasta jälkeenpäin huomasin, että Sui-Hing on oikea thaimaalainen nimi ja Facebookissa on paljon sen nimisiä ihmisiä. Kukaan ei siis voi arvostella nimivalintaani!

Hahmosta on tullut sattumalta pikkutyttöjen lemppari sen vaatteiden takia. Sitä on kehuttu perhosen näköiseksi ja olen saanut siitä paljon piirustuksia. Joissain perheissä on kuulemma ollut maansuru hahmon tippumisen takia. Lapsia lukuun ottamatta ihmiset eivät ehkä vielä olleet valmiita Sui-Hingin positiivisuudelle, heh heh."

Aikaisemmat roolisi eivät ole olleet yhtä rakentavia. 8 päivää ensi-iltaan -leffassa terrorisoit Nooran roolissa toisen nuoren naisen työskentelyä ja ihmissuhdetta. Sanaton sopimus -tv-elokuvassa näyttelit Kristaa, joka ystävänsä kanssa vietteli opettajansa. Millainen olet oikeasti?

"Varmaan aika paljon tylsempi kuin monet roolihahmoistani. Ihmisillä menee aika helposti fakta ja fiktio sekaisin. Joskus, kun olen käynyt kaupassa, minun on ajateltu olevan samanlainen kusipää kuin esittämäni roolihahmo 8 päivää ensi-iltaan -elokuvassa. Oikeasti tykkään olla kotona, enkä vietellä muiden miehiä. Näyttelijät eivät yleensä jaksa keskittyä pitkiksi ajoiksi yhteen asiaan, ja se näkyy muun muassa harrastuksissani."

Harrastat intohimoisesti kutomista. Intohimoisesti?

"Olen nuorena harrastanut suunnilleen kaikkea mahdollista cheerleadauksesta ja tanssista tennikseen, kaikkea aina noin vuoden verran, mutta kutominen on pysynyt elämässäni koko ajan. Nykyään sen lisäksi harrastan joogaa ja kesäisin purjehdusta. Kutominen ei vaadi keskittymistä, ja käsillä tekeminen auttaa minua pysymään paikallani. Treeneissä ja kuvauksissa on paljon odottelua, joten se on pelastus. Kutominen toimii myös konkreettisena vastapainona näyttelijän työlle, koska siinä näkee työn tuloksen heti. Olen kutonut pari paitaa, mutta koska niitä on työvaiheessa hankala kuljettaa mukana, teen enemmän villasukkia. Olen tehnyt sukat varmaan kaikille kavereilleni, ja minua sanotaankin mummoksi."

Harrastat myös ei-mummomaisia juttuja, kuten laitesukellusta.

"Kävin sukelluskurssin, jolla käytiin läpi lähinnä kriisitilanteita ja sitä, miten niistä selviää. Olin kauhuissani. Löysin sukeltamisen ilon vasta paljon aloituskurssia myöhemmin ja nykyään koen sen rauhoittavana ja meditatiivisena harrastuksena. Yksi mieleenpainuvimmista sukelluksista on Thaimaasta. Jouluna 2008 olin sukeltamassa Koh Taolla. Olimme menneet liveabroadilla etsimään vedenalaisia vuoria, mutta opas eksyi. Olimme uineet monen sadan metrin päähän laivasta, kun huomasimme allamme uivan 8–10 haita. Oli pakko ottaa rauhallisesti, vaikka ne kiersivät ympyrää allamme ja saattoivat meidät laivalle asti."

Hui hai! Millaista roolia et haluaisi tehdä?

"Tyhjänpäiväistä. Tosin pienistäkin rooleista voi tehdä itselleen tärkeitä. Minusta olisi vaikeaa esittää roolia, jota en itse hyväksy, sillä oman roolihenkilön puolella on aina oltava. Olisi vaikeaa löytää ymmärrystä esimerkiksi rasistille."

Pelkäätkö negatiivista palautetta?

"En pelkää, mutta en sitä toivokaan. Olen oppinut, etten pysty miellyttämään kaikkia ja hyvä niin. En voi lähteä miettimään, mitä minusta ajatellaan, koska se on loputon tie. Pääasia on, että pystyn katsomaan itseäni peilistä ja seisomaan valintojeni takana. Luen aina kriitikkojen arvostelut töistäni, mutta keskustelupalstat jätän väliin. Putouksen alaston-sketsin jälkeen eräällä palstalla oli kommentoitu, että: ´Kun ei osata näytellä, otetaan vaatteet pois. Tiedän tällaisen näyttelijätyypin. Se lähinnä huvitti minua."

Esitit viime kesänä Pirkko&Åke-näytelmässä Pirkko Mannolaa. Onko naisnäyttelijöillä parasta ennen-päivämäärä?

"Oikeastaan tuntuu, että naisille on rooleja nuorena ja vanhana, mutta keski-ikäisille ei kirjoiteta niin paljon rooleja. Onneksi olen oma-aloitteinen ja keksin itse tekemistä. Nyt olen tehnyt monologikiertuetta, joka on toteutettu yhdessä Kansallisteatterin ja Diakonissalaitoksen kanssa."

Olet kiertänyt esittämässä monologia muun muassa asunnottomille alkoholisteille, kidutettujen kuntoutuskeskuksessa, vanhainkodissa, vankilassa ja päihdekuntoutuskeskuksessa.

"Laitoskiertueella laitoin rohkeu-teni koetukselle, koska olin yksin lavalla ilman apuja. Pelkäsin miten itse reagoin, koska yleisö saattaa käyttäytyä eri tavalla kuin teatterissa normaalisti. Jotkut yleisöstä esimerkiksi nukkuivat, ja yksi mummo kysyi, tiedänkö ollenkaan, mitä puhun. Kävin kaikissa paikoissa etukäteen tutustumassa ja vankilan päihdekuntoutusosastolla kokkasin tutustumiskerralla vankien kanssa. Aluksi pelkäsin vähän, koska keittiössä oli veitsiä, mutta tilanne kääntyikin aivan päinvastoin ja pojat pitivät minusta hyvää huolta. Monologi kertoo naisesta, joka käy läpi muistojaan, ja se käsittelee vahvasti itsetuntoa. Näyttelijänä on katseiden ja arvostelun alla, ja siksi näyttelijöillä on yleensä huono itsetunto, tai ainakin he joutuvat käsittelemään sitä paljon. Koetan olla ottamatta arvostelua itseeni."

Näyttelijöillä on siis yleensä melko huono itsetunto. Entä huumorintaju?

"Itselle nauramisen taito on selviytymiskeino tässä työssä. Jos ottaa itsensä liian vakavasti, tätä hommaa on turha tehdä. Itselläni on huumorintajua tarpeeksi. Tajuan nauraa oikeissa kohdissa, tosin joskus vitsit pitää selittää minulle. Minua on myös helppo höynäyttää, sillä olen todella hyväuskoinen. Tilannekomiikasta ja itselleen nauramisesta täytyy tykätä, koska muuten ei pystyisi häpäisemään itseään miljoonan ihmisen edessä. Nyt Putousta tehtäessä keskityn vapaa-ajalla voimien keräämiseen ja muuhun kuin huumoriin."

Mille nauroit viimeeksi?

"Putouksen sketsien harjoituksissa. Kavereiden kanssa on hauskaa tehdä töitä ja mokista syntyy parhaat jutut. Musta huumori uppoaa minuun ja parasta on, kun sillä rikotaan rajoja. Mielestäni täytyy voida nauraa niillekin asioille, joille ei muka saisi. Uskon, että mitä rankempi työ on, sitä rankempaa huumoria se tuottaa."

Siskosi on myös näyttelijä, ja isäsi on muusikko Mikko Kuustonen. Ärsyttääkö, kun isäsi mainitaan lähes jokaisessa sinusta kertovassa jutussa?

"Ei ärsytä, ja nykyään se mainitaan yhä harvemmin. Mutta tietysti se on fakta, joka nousee esille. Olen ylpeä isästäni, mutta silti on hyvä, ettemme ole samalla alalla, niin kumpikaan ei voi opettaa toistaan, vaan oma tie on kuljettava. On hauska huomata, että nykyään isän työkaverit ovat minun työkavereitani. Isän julkisuudesta ei ole ollut hyötyä, vaan ennemminkin olen joutunut todistamaan kahteen kertaan osaavani. Armopaloja ei ole tullut."

Olet valmistumassa Teatterikorkeakoulusta keväällä.

"Minulla on vielä lopputyön tekeminen kesken. Sitä on kirjoitettuna nyt neljä sivua, aiheesta ’Miksi näyttelen’. Teatterikorkeakoulun hakuprosessi on monivaiheinen ja käsittää kirjallisia töitä, sooloesityksiä ja ryhmätehtäviä. Viimeisessä vaiheessa teimme neljän hengen ryhmätyöt. Ihmettelen vieläkin, että ryhmästämme kaikki pääsivät sisään, sillä teimme todella huonon pienoisnäytelmän, jossa oli siamilaiset kaksoset yhteisissä verkkareissa."

Teillä on opiskelukavereidesi kanssa Riskiryhmä-improvisaatio-teatteriryhmä.

"Perustimme ryhmän kolmisen vuotta sitten ja treenaamme viikoittain. Esitykset ovat aina improvisaatiota, eikä niissä ole mitään sovittua. Olemme esiintyneet erilaisissa tapahtumissa, baareissa ja klubeilla. Muistan ensimmäisen keikkamme erään firman pikkujouluissa, kun minulta kysyttiin, olemmeko tehneet paljon keikkoja, ja vastasin, että olemme. Esitys oli kuitenkin menestys, ja myönsin sen jälkeen, että keikka oli ensimmäisemme."

Uusi Iloinen Teatteri, UIT Arenassa, ensi-ilta 6.4.