Juttu on toteutettu yhteistyössä DNA:n kanssa.
Leijalautailija Juuso Tilaéus on jokseenkin reikäpäinen jätkä. Hän lähti eilen tavoittelemaan Tallinnan ja Helsingin välin ylittämistä 100 minuutissa, ilman moottoreiden tuomaa apuvoimaa. Leijalaudallaan meren pintaa liitänyt Tilaéus onnistui ylittämään 80 kilometrin välin lopulta 121 minuutissa. Aika jäi tavoitteesta, mutta on maailmanennätysaika HKI-Tallinna-välin kulkemisessa ilman moottoria.
“Keskityin ainoastaan suoritukseen ja siihen, että selviän seuraavasta aallokosta ilman kaatumista. Muuhun ei pysty keskittymään. Muutaman kerran huomasin, että oli aikamoista kyytiä myös veneessä oleville. keinutti aika paljon. Luonnonvoimat ovat niin mahtavat, ettei osaa arvatakaan”, Tilaéus kertoi Citylle päivä suorituksen jälkeen.
Useimmiten leijalautailijat kikkailevat rannan tuntumassa. Pidemmälle merelle lähteminen tuo hommaan aivan uudet haasteet. Tuulten pitää olla juuri oikeanlaiset, leijan ja laudan täytyy olla tehtävään sopivat ja homma vaatii kovaa fyysistä kuntoa.
“Yksin avomerellä lautailu on ihan toinen juttu kuin rannikolla fiilistely. Siinä tulee jaloille ja selälle kova rasitus, kun vetoleija on selässä kiinni. Vauhti tulee painamalla kanttia vasten ja kun mennään äärimmilleen voimat kasvavat. Jo alussa jalat oli hapoilla ja lopuksi tuntui, ettei ne kanna enää ollenkaan”, Tilaéus kertoo.
Reissu tarjosi hänelle mahdollisuuden päästä testaamaan paitsi fyysistä myös henkistä kestävyyttä. Keskellä merta ei ehdi maisemia katselemaan, kun tuulen ja aallokon luoma vastus tuntuu.
“Olen lapsesta asti harrastanut kestävyysurheilua, joten taustat ovat kunnossa ja tähänkin tempaukseen liittyen oon treenannut kunnolla. Pystyyhän sitä kuka tahansa ajamaan leijalaudalla, mutta yhteen suuntaan pitkäkestoinen suoritus on eri juttu.”
Leijalautailu ei ole ihan joka pojan matkailukeino, jos esimerkiksi haluaa säästää lento- tai laivalipuissa.
“Ei kannata lähteä yrittämään. Matkustaminen leijalaudalla olisi periaatteessa mahdollista niille, jotka lajia harrastavat, mutta silti mukana pitäisi olla paljon osaamista ja ammattilaisia mukana turvaamassa. Tallinna-Helsinki-matkalla kriittistä ole se, että on itä-kaakkoistuuli, jotta päädytään Tallinnan edustalta Hernesaareen.”
Sopivia tuulia jouduttiin odottelemaan suunniteltua pidempään. Lokakuun puolella kelit ovat jo niin viileät, että Tallinnassa Tilaéus joutui hyppäämään vain kahdeksen asteiseen veteen.
“Lämpötila tekee aika paljon. Joutuu pukemaan neopreeniä päälle niin paljon, että se hidastaa suoritusta.”
Noin 40 kilometrin tuntivauhti on hurja keskinopeus. Leijalaudat pystyvät parhaimmillaan jopa sadan kilometrin tuntinopeuteen. Ennätyksen kellotti yhdysvaltalainen Rob Douglas vuonna 2010. Pisin yksittäinen matka, mikä leijalautalla on taittunut on Fransisco Lufinhan nimissä, kun hän lautaili 570 kilometriä Portosta Lagosiin Portugalissa viime syksynä.
Tilaéuksen tempaukset tuskin jäävät tähän.
“Kaikkia vaihtoehtoja pyörii mielessä, eiköhän me jotain keksitä. Pidän työkseni leijalautakursseja ja jälleenmyymme välineitä, joten tällaiset tempaukset tukevat hyvin sitäkin puolta.”
Leijalautailun suosio on kasvanut Suomessa viime vuosina, samoin kuin monen muunkin vesiurheilun.
“Aktiiviseen ydinporukkaan kuuluu noin 500 lautailijaa ja kokonaisuudessaan harrastajia on tuhansia. Välineet ovat kehittyneet niin paljon, että jokainen pystyy harrastamaan turvallisesti. Suosiota tulee lisäämään se, että laji on todennäköisesti olympialaji vuonna 2020.”