Myrkkyskorpioneja makuuhuoneessa, jättiläishämähäkkejä eteisessä tai kilpikonna tv-tasolla?
Erikoiset lemmikit ovat hittitavaraa.
Ajatellaanpa vaikka Michael Jacksonin Bubbles-simpanssia. Omalaatuiset ötökät ovat alkaneet kansoittaa myös suomalaisia koteja. On etanoita, liskoja, käärmeitä, torakoita. Vuodesta 2000 eksoottisten eläinten määrä on kasvanut 300-400 prosenttia. Eksoottiset eläimet ovat tällä hetkellä lemmikkibisneksen ainoa kasvualue.
Kasvun suurin syy on vuoden 1996 muutos eläinsuojelulaissa. Sen turvin muitakin kuin Suomen luonnolle ominaisia lajeja sai tuoda maahan ilman erityistä lupaa. Ennen tätä elikot viettivät joko viikkoja karanteenissa tai matkustivat uuteen kotimaahan matkaajien taskuissa ja lentolaukuissa.
Eläinten tuontia kontrolloidaan CITES-sopimuksella. Osaa lajeista, esimerkiksi uhanalaisia, ei ole lupaa viedä maasta toiseen ollenkaan. Moni kilpikonna, hämähäkki ja gekko jää kuitenkin byrokratian kiemuroiden ulkopuolelle. Kalliolainen eläinliike kauppasi taannoin kaksi minikrokotiilia Turkuun. Nähtäväksi jää, kuka ostaa metrisen panssaripäämonnin kaupan valtavasta akvaariosta.
City tutustui nuoren kodin eläintarhoihin.
Hämä-hämä-häkki
Camillan terraarioissa elelee kolmetoista muunnosta erilaisista lintuhämähäkeistä. Karvajalkaiset kaverit ovat yllättävän helppohoitoisia.
Camilla latelee lemmikkiensä tieteellisiä nimiä kuin apteekin hyllyltä.
"Meillä on ollut hämyreitä noin puolitoista vuotta. Käärmeitä taas lähes kymmenen vuotta."
Hämähäkeillä on kahdeksan silmää, mutta siitä huolimatta ne ovat lähes sokeita. Lintuhämähäkkiuros elää noin kolmivuotiaaksi, naaras taas voi saavuttaa jopa neljänkymmenen vuoden iän.
"Hämähäkkejä on periaatteessa kolmenlaisia: on puu-, kaivautuja- ja maahämähäkkejä. Meilläkin on tällä hetkellä mieheni Kaitsun kanssa lemmikkikuoppa. Eräs laji elää poikasena maahan kaivautuneena, ja kun tuntee olonsa varmaksi, suostuu tulemaan ulos. Jätämme ruokaa kuopan reunalle, ja jossain vaiheessa se siitä aina katoaa", Camilla nauraa.
"Eivät hämähäkit erityisen fiksuja ole. Vaistojen varassa ne elävät, mutta kyllä ne oppivatkin. Esimerkiksi sen, mistä ruoka tulee."
Lajeja pariskunnalla on noin kymmenen: on avicularia metallicaa, blondia ja punapolvea.
"Blondit kasvavat läpimitaltaan jopa kolmikymmensenttisiksi", Camilla kertoo. "Pitää tosin muistaa, että hämähäkeillä läpimitta mitataan vasemmasta etujalasta oikeaan takajalkaan."
"Mikään meillä olevista lajeista ole tappavan myrkyllinen. Yleisimpien lajien myrkky vastaa voimakkuudeltaan ihmiselle muutamaa ampiaisenpistoa. Allergisia reaktioita puremasta voi kyllä seurata."
Pariskunta kasvattaa lemmikkiensä ruuat enimmäkseen itse. Hämähäkeille maistuvat madot, sirkat ja torakat. Viisasta ruuan luomuviljely onkin, sillä pian kolmetoista lukkia ei enää riitä. Camillalle ja Kaitsulle on tulossa perheenlisäystä kahdenkymmenen uuden hämähäkin muodossa, jotka saapuvat kuukauden kuluttua Saksasta.
"Niihin kuuluu myös laji, jonka puremasta ihminen voi mennä koomaankin", Camilla tähdentää.
Hämähäkeillä on myös omat nimensä.
Tällä hetkellä terraarioissa ryömivät Luxor, Ra ja Vegas. Sekä Kaitsun kauhuleffojen mukaan nimeämät Hannibal ja Claris.
Skorppimaniaa
Erika tietää mistä puhuu. Kotona Vantaalla kirmaa kolmesta neljäänkymmeneen skorpionia. "En osaa sanoa tarkkaa lukua, sillä osa niistä on poikasia ja vielä tarkasti emonsa huomissa. Emot kun huolehtivat poikasistaan syntymän jälkeen tarkasti, ja lisääkin on tulossa."
Kolme Erikan skorpioneista on myrkyllisimmästä päästä. Niiden pistosta ihminen tuskin selviää hengissä.
"Jopa lievemmästä päästä myrkyllisen skorpionin pisto voi tappaa ihmisen, kuten ampiaisenkin pisto. Kaikki eivät kestä kaikkea."
"Hankin ensimmäisen skorpionin kun viljakäärmeeni kasvoi ulos terraariostaan. Päätin hankkia sinne jotain pientä, ja näin eläinkaupassa skorpionin. Hain netistä lisää tietoa ja huomasin, että nämähän ovat ihan täydellisiä elukoita", Erika kertoo ensimmäisensä hankinnasta kesällä 2002.
"Skorpioneja on ollut olemassa noin kaksisataa miljoonaa vuotta", biologiaa opiskeleva Erika kertoo.
"Ne ovat loistavia sopeutumaan vaihteleviin elinympäristöihin. Tiesitkö muuten, että skorpionipoikaset synkronoivat liikkeensä, jos ne ovat uhattuna. Tällöin saalistaja ei näe kuin liikkuvan mustan massan, eikä tiedä mihin ötökkään iskeä."
"Saalistaessakin jos yksi skorpioni saa ruokaa, siitä riittää yleensä muillekin."
Kaikki skorpionilajit, Erikankaan, eivät tosin elä ryhmissä. Hänen kotoaan löytyy niin keisari-skorpioneja, keltaisia paksuhäntäskorpioneja, aasialaisia sihiseviä skorpioneja ja kuudesta seitsemään lajia, joilla ei edes ole suomenkielisiä nimiä.
Ovatko skorpionit fiksuja vai eivät?
"En osaa arvioida niiden tajunnan tasoa ihmisen ja vihanneksen välillä. Tuskin ne oppivat omistajaansa tuntemaan, mutta osaavat ne käyttäytyä kuten hengissä pysyminen edellyttää. Jos pidän niitä esimerkiksi purkissa ja raottelen purkin kantta pari kertaa, ne kyllä tajuavat, mitä kautta pääsee ulos."
"Skorpionit viestivät feromonein, mutta en usko että ne tiedostavat omaa kommunikointiaan siten että ’vau, mä voin nyt keskustella tuon toisen kanssa’."
Mitä jos tällainen myrkkyelikko pääsisi karkuun?
"Vaikka skorpit ovatkin kömpelörakenteisia, ne pystyvät kiipeämään pintoja pitkin kynsillään. Pidän kaikkia skorppeja yhdessä huoneessa, joten luultavasti löisin oven kiinni ja odottaisin pimeän tuloa. Pimeässä etsisin eläimen mustan valon lampulla."
"Skorpionin kuori hohtaa sellaisessa valossa. Olenkin miettinyt, että kuolleesta skorpista tai sen kuoresta saisi todella hienon bilekorun kaulaan", Erika tuumii.
"Skorpin peräaukko sijaitsee hännän päässä. Satuin saamaan loistavan kuvan, jossa keskiruumiin takaosa näkyy kauniina ja pyöreänä. Siitä syntyi lentävä lause ’skorpionin peppu on söpöin peppu’", Erika nauraa.
Mies käärmeissään
Matiaksen kotona elää avopuolison lisäksi noin viisikymmentä käärmettä.
"Niillä on muisti, mutta vaistot vaikuttavat käyttäytymiseen enemmän. Jos tietää, miten yksi laji käyttäytyy, todennäköisesti toisen saman lajin yksilön kanssa ei tule suurempia yllätyksiä."
Ohjelmoijana työskentelevä Matias tutustui käärmeisiin avopuolisonsa Niinan kautta kolmisen vuotta sitten. Reilut kolmekymmentä katraasta edustavat viljakäärmeiden lajia.
Lisäksi pariskunnalla on kaksi kuningaspythonia, kaksi vihreää puupythonia ja seitsemän eri yksilöä, joille ei ole suomenkielisiä nimiä.
“Yhden lajin, jonka edustajia meillä on neljä, olemme nimenneet siniviehkoksi. Toinen on japaninrottakäärme. Harvinaisemmat ovat Niinan alaa. Minä olen keskittynyt viljakäärmeisiin."
Pariskunnan kolmiosta yksi huone on pyhitetty kokonaan herpeille eli matelijoille. Parilla on myös liskoja, kilpikonnia ja hämähäkkejä. Mutta mikä saa ihmisen täyttämään osan kotiaan kiemurtelevilla otuksilla?
"Minä leikin genetiikalla. Genetiikan opiskelu ja sen parissa työskentely olivat yksi tulevaisuuden unelmistani. Allergiani takia en voinut kuitenkaan sille alalle lähteä."
Niinpä Matias toteuttaa itseään viljakäärmeiden kanssa. Kaikkiaan värimuunnoksia on olemassa ainakin kuutisenkymmentä: harmaista ja tummanharmaista kauniin punaisiin ja keltaisiin.
"Variaatioita pitää olla valmiiksi. Geenien tulee olla olemassa, ja ne tulee tuntea. Hiirten ja banaanikärpästen lisäksi viljakäärme on sellainen laji, jonka perimä tunnetaan hyvin."
Näitä hoikkia, noin metrin mittaisiksi kasvavia käärmeitä on pidetty lemmikkeinä jo kolmisenkymmentä vuotta. Helppohoitoisia ne ainakin ovat.
"Olisiko minulla niitä niin paljon, jos ne vaikeita olisivat. Viljakäärmeiden hoitoon minulta kuluu viikossa ehkä viidestä kuuteen tuntia. Eli ei kauaa. Ruokintakin tarvitsee hoitaa vain kerran viikossa."
Matias ja Niina kutsuvat lemmikkejään nimillä.
"Useimmiten ne syntyvät värimuunnosten mukaan. On Amber-uros, Miami-naaras, ja Petteri. Petteri tulee englannin kielen pewter-sanasta, joka tarkoittaa tinaa."
Konnankoukkuja
Hänen kotonaan kulkee vapaana kolme nelivarvaskilpikonnaa. Ne ovat kasviksia syöviä maakilpikonnia, jotka voivat oikeissa olosuhteissa elää jopa satavuotiaiksi. Marian konnat ovat vasta "parhaassa teini-iässä", eli noin 15–20-vuotiaita. Yksi niistä on koiras.
"Teini-iän tietää koiraan lisääntymisinnosta. Pidin sitä terraariossa, ja himot olivat niin kovat, että se piiritti yhtä terraariokiveä niin että häntä oli lopulta verillä."
Niinpä Maria päätti hankkia Vallu-koiraalle seuralaisen. Ja sittemmin myös toisen. Poikasia ei ole vielä siunaantunut, vaikka yritys on kova.
"Neidit ovat välillä suostuvaisia, mutta suurempaa naarasta ei juuri huvita: se ottaa pari askelta taaksepäin, jolloin Vallu putoaa sen selästä pois. Näin neiti pääsee karkuun", Maria naureskelee.
Projektipäällikkönä työskentelevä Maria on allergikko: siinä pääsyy kilpikonniin lemmikkeinä.
"Alun perin merikilpikonnat olivat mielestäni ihkuja. Mutta valtamerta ei oikein saa lavastettua 63 neliön kerrostalokaksioon. Kaverillani oli näitä nelivarvaskonnia, ja kuolasin sellaista hänen luonaan ennen kuin hankin oman."
Marian konnat osaavat niin mököttää kuin ärhennelläkin.
"Vallu kiukuttelee pureskelemalla ihmisten varpaita. Tiskatessani astioita konnat kiipeilevät jalkojeni päälle, luulevat kai että teen niille ruokaa. Hätistelen ne pois, ja kun otan askeleen taaksepäin, elukka onkin jalan takana ja lennähtää taaksepäin. Tällaisen tapauksen jälkeen konna saattaa mennä kilpensä suojaan mököttämään noin viideksi minuutiksi."
Talvisin Afganistanin alueelta peräisin olevat kilpikonnat vaipuvat horrokseen, ovathan ne vaihtolämpöisiä. Maria kertoo pitäneensä talvella 2002 lemmikkinsä täysin talviunilla. Luonnonmukaisesti elellen konnan eliniänodote pysyy korkealla.
Konnat ovat pienistä aivoistaan huolimatta kekseliäitä.
"Ne muistavat pakoreitit. Pidämme niitä päiväsaikaan kylpyhuoneessa, jonka oven edustan olemme laudoittaneet. Laudat on tuettu kaappiin. Kilpurit osaavat ryömiä kaapin alle ja töniä laudat pois paikoiltaan."
Hinnasto
- Lintuhämähäkki (mm. tarantella) n. 35 e
- Viljakäärme, normaalivärinen (kuristajakäärme) 85 e
- Leopardigekko 90 e
- Hondurasin maitokäärme (kuristajakäärme) 220 e
- Afrikkalainen kääpiösiili 360 e
- Preeriakoira, myydään vain kaksin kappalein 500 e
- Kauluslisko 505 e
Lähde: Eläinkauppa Paratiisilintu, josta saa muita listan eläimiä paitsi preeriakoiria ja afrikkalaisia kääpiösiilejä.
19 kommenttia
Ell3sDii
9.4.2004 10:05
Mukavaa kuullu vaihteeksi erillaisesta eliöstöstä,kun itse olen myös kypsynyt näihin basic kotieläimiin.Käärmeet,skorpit ja hämpit tarjoaa ainakin minulle paljon enemmän erillaista "riemua" kuin kissat tai koirat.
Íhan asíallinen juttu kaikkien kannalta.[SIGNATURE]
_______________________
Pelimies on erimies,mutta valmentajia on vain yksi.
[/SIGNATURE]
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kwydjibo
9.4.2004 12:47
Aika sensaatiohakuinen juttuhan tuo oli, eikä paljoa kerro harrastuksen oikeasta laidasta.
Erikoisista lemmikeistä povataan jonkunlaista sensaatiota, kun se kylmä totuus on paskan lapiointia ja vaikkei päivittäistä niin kummiskin asiantuntevaa hoitoa.
Ja jos maailmankuvasi on niin ahdas ettet saa tietoa maailman tapahtumista muualta kuin City-lehdestä kannattaisi ehkä hieman laajentaa horisonttiaan.
On sitäpaitsi turha puhua "tavallisiin" kotieläimiin kypsymisestä sillä asiat joita terraarioeläinten harrastamisesta haetaan ovat täysin erilaisia kuin esimerkiksi kissojen ja koirien pitämisestä. Kukaan terraarioeläimiä todellisesti harrastava tietää ettei näitä asioita tehdä sentakia että halutaan tehdä vaikutus naapuriin tai kavereihin ja että matelijoita, sammakkoeläimiä ja selkärangattomia on täysin turha verrata "norminisäkkäisiin".
Ei tuossakaan tekstissä kaikki faktat kohdallaan ole ja on vaikea uskoa että kyse olisi harrastajien tiedottomuudesta. Asioiden väärinjäsentely ja riittämätön asian taustoihin perehtyminen aiheuttaa ontuvuutta tekstissä ja erilaisten asianlaitojen esiintuomisen puuttuvuutta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SusanMariia
9.4.2004 19:46
Täytyy sanoa, että nimimerkin kwydjibo kommentissa oli perää. Itselläni on 5 vuotias Rottakäärme ja olen erittäin tyytyväinen kiireisenä ihmisenä tämän eläimen helppohoitoisuuteen. Esim. koira rajottaisi niin paljon menemisiäni, etten voi sellaista ajatellakkaan. Tosin ei minua kiinnostakaan koirat...
Sitä rupesin ihmettelemään, että eikö yli 50 käärmettä mene jo vähän sairaanloiseksi?? Oma huone eläimille jne. Tai jokin skorpioni, jota et voi (ilmeisesti) edes pidellä?? Oma käärmeeni nauttii paitani alla pyörimisestä ja soffalla kanssani lököilystä. Lisäksi se saa aina pyöriä vapaana asunnossani kun olen kotona ja nauttii elostaan. Kun on vain yksi, on helppo katsoa perään, ettei taulut tipu ja kirjat sotkeennu ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kwydjibo
9.4.2004 21:45
[LAINAUS]Sarina_ kirjoitti 09.04.2004 klo 19:46:
Täytyy sanoa, että nimimerkin kwydjibo kommentissa oli perää. Itselläni on 5 vuotias Rottakäärme ja olen erittäin tyytyväinen kiireisenä ihmisenä tämän eläimen helppohoitoisuuteen. Esim. koira rajottaisi niin paljon menemisiäni, etten voi sellaista ajatellakkaan. Tosin ei minua kiinnostakaan koirat...
Sitä rupesin ihmettelemään, että eikö yli 50 käärmettä mene jo vähän sairaanloiseksi?? Oma huone eläimille jne. Tai jokin skorpioni, jota et voi (ilmeisesti) edes pidellä?? Oma käärmeeni nauttii paitani alla pyörimisestä ja soffalla kanssani lököilystä. Lisäksi se saa aina pyöriä vapaana asunnossani kun olen kotona ja nauttii elostaan. Kun on vain yksi, on helppo katsoa perään, ettei taulut tipu ja kirjat sotkeennu ;)[/LAINAUS]
Käärmeitä kasvatettaessa 50 käärmettä ei ole määrä eikä mikään. Erilaisia värimuotoja esiinjalostettaessa yhdellä tai kahdella lisääntymisparilla ei tee mitään jos tähtäin on korkealla.
Mistä tiedät että käärmeesi nauttii vapaana olemisestaan? Terraarioerläinten pitämisessä pointti on juuri se että eläimelle luodaan terraarioon sen luonnonvaraista eloämistä vastaavat olosuhteet eikä näperrellä sitä liikaa, vähä-älyisinä eläiminä en voi uskoa niiden "nauttivan" ihmisen seurasta. Ne oppivat sietämään käsittelyä mutta koska ei voi tarkkuudella sanoa että käärme suoranaisesti nauttisi käsittelystä on turha väittää mitään tällaista. Terraarioissa visusti pysyttelevät eläimet aiheuttavat myös potentiaalisesti vähemmän huolenaihetta esim. naapureille tai vieraille kuin vapaava möngertävät. Esimerkiksi suurikokoisia iguaaneja pidetään usein vapaina huoneistoissa, mutta sademetsän eläiminä vaativat huomattavasti kosteamman ilmaston kuin tavallinen huone-ilma sallii.
Skorpioneilla on sama asia, niitä pidetään vain ja ainoastaan koska halutaan tarkkailla eläimen elämistä niin luonnonmukaisissa oloissa kuin mahdollista. Ei niitä ole tarkoitettukkaan näprättäviksi, vääränlaisessa käsittelyssä kuolevat tai vammautuvat helposti. "Alkeellisemmat" eläimet eivät ole käytökseltään yhtä manipuloitavissa kuin esimerkiksi nisäkkäät. Kyllähän terraarioeläimetkin tiettyjä asioita "oppivat", kuten sen, mistä ruoka tulee, mutta tätä ei kannata samaistaa harmaata aivoainetta pääasiallisesti käyttävien eläinten oppimiseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kwydjibo
9.4.2004 21:48
Huomautuksena vielä, että esimerkiksi myrkyllisiä käärmeitä tai selkärangattomia harrrastaettaessa oma huone eläimille on turvatoimien maksimointia, koska jos eläin pääsee karkuun terraariostaan tietyssä suljetussa huoneessa turvallisuus on taattu. Eläin ei ole voinut poistua kys. huoneesta eikä aiheuta mahdollista vaaratilannetta asiantuntevan ihmisen sitä etsiessä.
Talvilepojen sun muiden kannalta oma huone terraarioeläimille on helpohko, sillä silloin voi alentaa lämpötilaa sopivasti esimerkiksi kaikille eikä tarvitse itse nököttää jääkylmässä huoneessa miljoonan peiton alla ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
anina
10.4.2004 18:17
kwydjibo on aivan oikeassa. Eivät kääärmeet tai hämähäkit tai muut nauti millään tavalla rapsuttelusta ja koskettelusta.
Vastaa kommenttiinNäitä eläimiä ei voi mielestäni millään tavalla verrata kissaan tai koiraan. Ennemminkin vaikka huonekasviin (?!).
Miksi ihmeessä kaikkia eläimiä pitäisi aina päästä käsittelemään? Jos jotain läheisyyttä kaipaa, niin siihen kelpaa ihminen tai muu nisäkäs joka siitä jollain tavalla osaa iloita. Eihän käärme tai skorpioni luonnossakaan ihmisiä halaile?
Eli jos haluaa käsiteltävän lemmikin, hankkii sitten vaikka sen kissan.
Vastaa kommenttiin
Sairasta
12.4.2004 00:04
Täytyy ihmisellä viirata aika pahasti päässä, jos ottaa lemmikiksi käärmeen!! Tai ainakin tässä tämän yhden tyypin tapauksessa, jolla oli yli 50 käärmettä ja oma huone pyhitettynä käärmeille!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SusanMariia
12.4.2004 11:08
Hups! sen verran voisin ehkä lisätä kommenttiini, että en näprää käärmettäni. Sillä vaan on kova vimma päästä aina läheisyyteeni kun olen kotona. Ehkä aiheutan sille vammoja antaessani sen olla vapaana ja harrastaa Tanzan-leikkejään pitkin kirjahyllyä, mutta en raaski sitä kiinni pitää kun se oottaa lasin takana reippailukierrostaan.
Moni ystäväni, jotka ovat hieman enemmän tietoisia näistä eläimistä, ovat käyneet ihmettelemässä epätavallisen luonteen omaavaa elukkaani. Minä kun en näistä niin tiedä...kovasti koitan kyllä sivistää itseäni ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kwydjibo
12.4.2004 15:33
[LAINAUS]Sarina_ kirjoitti 12.04.2004 klo 11:08:
Hups! sen verran voisin ehkä lisätä kommenttiini, että en näprää käärmettäni. Sillä vaan on kova vimma päästä aina läheisyyteeni kun olen kotona. Ehkä aiheutan sille vammoja antaessani sen olla vapaana ja harrastaa Tanzan-leikkejään pitkin kirjahyllyä, mutta en raaski sitä kiinni pitää kun se oottaa lasin takana reippailukierrostaan.
Moni ystäväni, jotka ovat hieman enemmän tietoisia näistä eläimistä, ovat käyneet ihmettelemässä epätavallisen luonteen omaavaa elukkaani. Minä kun en näistä niin tiedä...kovasti koitan kyllä sivistää itseäni ;)[/LAINAUS]
Kaikki terraarioeläimet pyrkivät ulos terraariostaan huolimatta siitä haluavatko ne reippailemaan vaiko ei. Ne eivät tajua lasin rajoittavan niiden liikehdintää ja yrittävät tulla sen läpi.
Tosin, jos terraario on pienikokoinen eläimiä on hyvä ulkoiluttaa kunhan ne eivät itse siitä kärsi.
www.herppi.net - lisää terraarioeläimistä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
macu
12.4.2004 15:44
Mitä kummallista on yhden huoneen uhraamisessa eläinharrastukselle?
Vastaa kommenttiinOnhan monissa talouksissa tietokoneellekin pyhitetty oma huone ja se on sentään vain kone...
Vastaa kommenttiin
-sk-
12.4.2004 19:01
Aiemmin tuossa puhuttiin terraarioeläinten "ulkoiluttamisesta" huoneistossa. *Mikäli on pieni terraario niin kannattaa päästää jalotteleen ja jotain*. Kun hankkii tällaisen eläimen tulee sille hankkia myös oikean kokoinen terraario, turha huoneistossa irti hilluminen ei kuulu näitten eläinten kanssa harrastamiseen.
Toinen juttu on se ettei matelijat kyllä "halua" olla lähellä muusta syystä kun että ihminen on tasalämpöisenä sangen mukava lämmittelypaikka.Ne eivät kiinny millään muotoa omistajaansa ja ovat sitä tyytyväisempiä mitä enemmän saavat olla omissa oloissaan. 10v noitten kanssa puuhailleena voin olla aika varma asiasta josta puhun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sarina_1
12.4.2004 19:09
Niin mä olenkin ajatellut, että aina välistä päästän sitä ulkoilemaan. Menee se sitten itse häkkiin kun on lenkkinsä heittänyt.
Tämä keskustelu on ollut ainakin minulle hyväksi, joka en edes halunnut käärmettä, mutta pakosti se luokseni muutti. On sillä olot jne sellaiset kuin pitäisi, mutta olen niin pihalla edelleen aiheesta ja opettelen kokoajan lisää. Jos tuon sitten jossain vaiheessa saisi myytyä... tai annettua jollekin.
Minulle voisi myös lähettää sähköpostia! Olisi tosi kiva jotella jonkun tietoisemman kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matias_Griese
12.4.2004 19:25
Täytyy myöntää, että artikkeli oli turhan sensaatiohakuinen. Mutta pitää muistaa, että lehtien kirjoitukset kuvaavat aina kirjoittajan ja lehden näkemystä asiasta -- täysin totuudenmukaisia niistä tuskin saa koskaan.
Matelijoita otetaan lemmiksiksi aivan muista syistä kuin erikoisuutensa tai leuhkimisen takia. Monille allergisille matelijat ovat ainoa mahdollisuus saada oma lemmikkieläin. Toisaalta matelijoiden hoito poikkeaa jonkin verran perinteisempien kissan ja koiran hoidosta, sillä ne eivät kaipaa huomiota ja viihtyvät parhaiten omassa terraariossaan, kunhan olosuhteet ovat kunnossa.
Olin aikaisemmin sitä mieltä, etteivät esimerkiksi käärmeet sovi lemmikeiksi. Mutta tutustuttuani paremmin viljakäärmeeseen, jota on jalostettu lemmikiksi vuosikymmeniä, oli minun lopulta pakko myöntää olleeni väärässä. Kilpikonnat, liskot ja käärmeet ovat viehättäviä eläimiä siinä missä kissat ja koiratkin. Ne ovat outoja ja pelottavia vain siksi, että emme tunne niitä riittävän hyvin.
Yhä useammat nuoret hankkivat itsellensä lemmikiksi matelijan. Esimerkiksi suurin osa viljakäärmeen ostajista on 16-25 -vuotiaita opiskelijatyttöjä. Useimmat aloittelevatkaan harrastajat eivät tyydy vain yhteen eläimeen, vaan helppohoitoisia käärmeitä kertyy helposti useampikin. Samalla innostuneimpien harrastajien mielenkiinto kasvaa myös muihin lajeihin, ja toisaalta isommatkaan eläinkatraat eivät ole harvinaisia, kuten Camillan (pian) reilun 30 tarantellan, Erikan 30-40 skorpioonin ja meillä kotona asustavan noin 50 käärmeen laumat osoittavat. Kaikilla haastatelluista on kotonaan myös muita eläimiä, esimerkiksi käärmeitä.
Toisaalta ei tämä ole ainoa harrastus, jossa huone jos toinenkin on varattu eläimiä varten. Tunnen ihmisiä, joilla on paljon kissoja, koiria, hiiriä, rottia ja niihin verrattuna matelijat vievät huomattavan vähän aikaa ja tilaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tee Hoo
13.4.2004 08:37
kuinka moni oikeasti uhanalainen laji mahtaakaan kärsiä tästä lemmikkieläinvillityksestä.. luonnossa, omassa elinympäristössään moni elukka on viehkompaa katseltavaa kuin terraariossa tai olohuoneessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kwydjibo
14.4.2004 22:48
[LAINAUS]Mr_T-kirjain kirjoitti 13.04.2004 klo 08:37:
kuinka moni oikeasti uhanalainen laji mahtaakaan kärsiä tästä lemmikkieläinvillityksestä.. luonnossa, omassa elinympäristössään moni elukka on viehkompaa katseltavaa kuin terraariossa tai olohuoneessa.[/LAINAUS]
Siellä luonnossahan ne hengissä pysyvät eikä kukaan ihminen niitä tai niiden elinympäristöjä uhkaa, right?-)
Tämä mikään villitys ole. Ei ehkä ihan niitä vanhimpia eläimiin liittyviä harrastuksia mutta eipä tämä mikään pari vuotta sitten tyhjästä esiin putkahtanut harrastus ole.
Terraarioharrastuksen myötä monen matelija- ja sammakkoeläinlajin elintavoista ja lisääntymisestä on saatu tietoa jota ei luonnosta tutkimalla helpolla löydä. On myös otettava huomioon, että harrastajien myötä tieto näistä eläimistä kasvaa ja mahdollisten uusien havaintojen tekeminen ei jää vain eläintarhojen harteille. Osaava harrastaja voi jo omalla lisäännyttämispanoksellaan edesauttaa mahdollisesti vaarassa olevien lajien säilymistä.
Saattaapi olla olemassa lajeja joita ei tavata muualta kuin enää vankeudesta elinympäristöjensä tuhouduttua liikaa.
On turhaa puhua siitä miten eläinten pitäisi antaa elää omassa elinympäristössään kun maan, maanosan tai jopa maailmanlaajuista terraarioeläintenpitokieltoa olisi mahdoton panna täytäntöön saatikka valvoa. Emme me niitä ainoita terraarioharrastajia tässä maailmassa ole.
Koska näitä asioita tapahtuu halusit sinä tai et, kannattaisi asennoitua asiaan niin, että on edes hyvä että yritämme ymmärtää ja kerätä tietoa näistä sensijaan että pitäisimme niitä miten sattuu ja antaisimme niiden kuolla sitten kun kuolevat mihin ikinä kuolevatkaan koska emme vaan tiedä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
bilgguska
16.4.2004 21:39
Olen juuri yksi monesta "nuoresta opiskelijatytöstä", joka on valinnut lemmikikseen viljakäärmeen.
Aikasempaa kokemusta käärmeistä on n. 3 ja ½ metrisestä "Tiikeripythonista" eli Burman pythonista (Python molurus bivittatus) ja muuta en voi sanoa, kuin että tämä on juuri itselleni se oikea harrastus.
Olen omistanut niin kissoja, kaneja, koiran kuin undulaattejakin, ovathan ne mukavia joo, mutta näissä matelijoissa on sitä jotain.
Tällähetkellä omistamme avokkini kanssa 4 tuliliskoa (cynops orientalis), viljakäärmeen (elaphe guttata guttata) sekä 4 akvaariota.. tulossa on myös leopardigekko (eublepharis macularius).. joten olemme täysin herppeihin hurahtaneita! :)
Harrastuksesta ja yleensä matelijoista tietämättömistä saattaa kuullostaa hirveältä iso käärme tai myrkyllinen skorpiooni.. mutta ne, ketkä niistä oikeasti ovat kiinnostuneita ja havainneet kyseiset otukset juuri siksi joksikin, itseään kiinnostavaksi harrastukseksi ja elämäntavaksi, ymmärtävät, että siinähän se skorppari menee, missä muutama käärmekkin, tai miksei vaikka sammakko. Joidenkin on mahdotonta ottaa kissaa tai koiraa, itsekin olen allergikko. Päädyin matelijoihin, koska ne ovat juuri erikoisempia, eivät niin tunnettuja, hyvin kiehtovia ja erityisen yksilöllisiä eläimiä! En ottanut käärmettäni, jotta voisin esitellä sitä kavereille, vaan siksi, että olen kiinnostunut siitä, miten kyseinen laji elää terraarioissa, miten se kasvaa, milloin se on valmis jatkamaan sukuaan jne.
Olen aina ollut kiinnostunut niin koirista, kissoista, hevosista kuin mistä tahansa muistakin eläimistä.. vain ja ainoastaan matelijat ovat iskeneet niin lujaa tuonne takaraivoon, etten muita eläinkunnan edustajia oikein kelpuuttaisikaan.. ne ovat jo niin "normaaleja" ;) En sano, kissa on varsin mukava lemmikki, kuten marsukin.. mutta matelijoissa on sitä jotain.. kyllä sen huomaa, kun ensimmäisen oman käärmeensä on saanut, sitä on päässyt tarkastelemaan, sen ensimmäistä pakastehiirtä on sulatellut ja nähnyt sen kuristavan ruokansa, aivan kuin luonnossakin.. ja tällöin tietää, että on tosiaan saavuttanu jotain hieman erikoisempaa..
Ja niille, jotka pitävät matelijoita luonnottomina lemmikkeinä; onhan se kissakin vasten tahtoaan otettu luonnosta ja istutettu ihmisten keskuuteen, samoin mikä tahansa eläin. Matelijat ovat vain hieman uudempaa "tuotia", mutta uskon, että ne saavuttavat ansaitsemansa suosion ajan kuluessa.. enkä pistä pahakseni, vaikka harrastus onkin hieman "porukan sisäistä", mukavahan se on hyvällä porukalla kokoontua ja kertoilla, miten viimeinen nahanluonti sujui, tai miten tuliliskot ovat alkaneet kutemaan jne.
Hyvää kevättä kaikille ja toivottavasti joku ennakkoluuloinenkin uskaltautuu tähän harrastukseen tutustumaan :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jenny-79
19.4.2004 05:28
Ihan asiallista, eika mitenkaan sairasta.
Vastaa kommenttiinItse lemmikkielainliikkeessa (perheyritys) tyoskennelleena olen elainrakas, kotona oli aina lemmikkeja; koira, kani, akvaarioita, mita milloinkin, mutta niita "tavislemmikkeja".
Opiskelujen alettua otin itselleni koiran, josta jouduin luopumaan allergisoiduttuani sille. Kissa ei tulisi kuuloonkaan, kun keuhkoissa ja iholla ja jokapaikassa tuntuu poly, vaikka kissa olisi ollut kyseisessa asunnossa jopa vuosi sitten. Ainoa vaihtoehto on turkittomat elukat, kun en huonekasvejakaan voi enaa pitaa.
Ennen ulkomaille muuttoa miulla oli yli 300-litrainen makeavesiakvaario, jouduin sen tosin tyhjentamaan lahtiessani, mutta tulevaisuudensuunnitelmia on jo nyt, vaikka Suomeen paluuseen on hieman aikaa. Ehka jatkan kalaharrastustani - ehka siirryn matelijoihin. Pienia liskoja on miulla ollut ennenkin, ehka nyt olisi aika suurempien.
Jos jonkun mielesta on sairasta pitaa matelijoita kotona, niin kuinka sairasta on jalostaa koiria ja kissoja, aina pidempia tai lyhyempia jalkoja, hantia, korvia, mita milloinkin? Ns. puhdasrotuiset koirat ovat huomattavasti enemman sairaita, kuin itsellanikin ollut sekarotuinen koiruus. Harvan mielesta koiran jalostamisessa ei vain ole mitaan ihmeellista. Meidan -97 vanhuuteen kuollut bernhardilainen ei kelvannut nayttelyihin, koska silla oli vaaranvarinen kaulus. Ei niin etta meidan perheessa nayttelyista oltiin edes kiinnostuneita, mutta kuitenkin.
Matelijat ovat lemmikkeja siina missa kissat ja koiratkin. Kuka on kiinnostunut mistakin, se lienee jokaisen oma asia. Monien mielesta miulla vuosia olleet gerbiilitkin oli "yak" kun niilla oli pitka hanta, vaikka ne olikin muuten suloisia ja karvallisia elaimia. Samaisten ihmisten mielesta kaikki niljakaskin on yak. Parilla kaverilla oli ongelmia jopa miun akvaariossa olevien kalojen kanssa, kun taas itse en meinannut saada tarpeekseni harvinaisemmista plekoista..
Kasvissyojana en ole tosin kokeillut, enka tule kokeilemaankaan, mutta Kauko-Idassa kelpaa lautaselle niin kaarmeet, etanat, sammakot, kuin koirat ja kissatkin. Eikos nailla elaimilla siis lahtokohdat ole samat?
Vastaa kommenttiin
uula ja myrkyt
22.1.2006 07:16
jokaisella on oikeus pitää ihan mitä vaan lemmikkiä, eikä muiden mielipiteillä ole mitään väliä.
tärkeää on tietenkin tarjota lainmukaiset olosuhteet.
itselläni cobria, mamboja jne jne enkä takuulla luovu tästä huippuharrastuksesta jonkun risteävän mielipiteen vuoksi.
mulla on erillinen käärme huone.
terraariot on 2.5 cm paksua vesivaneria, 6 mm paksut lasit ja jokainen terraario lukossa.
lisäksi käärme huoneeni on karkaamistiivis.
olen tilannut jenkeistä asianmukaiset käärmeiden käsittely välineet kuten koukut, käärme ystävälliset ja lujatekoiset gentle giant tonget jne jne...
sylkevien cobrieni kanssa käytän suojalaseja.
turvavälineissä ei kannata säästää.
myrkyllisten eläinten käsittelyvälineistön hyvä ostopaikka on tongs.com
en tule toimeen läheskään kaikkien matelija harrastajien kanssa, mutta on kiva, että mulla on kuitenkin paljon harrastaja kavereita, joiden tykönä mie voin käydä ja jotka käy mun tykönä.
asun nykyään puolet ajastani etelä suomessa, joten käärmeet on mulle paras lemmikkiryhmä, kun riittää, että joku kaveri käy kerran viikossa tsekkaan, että niil on vettä ja safkaa, kun olen pois:)
tässä harrastuksessa ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miia Maria
15.4.2006 22:14
Hankin ensimmäisen viljakäärmeeni juuri allergiani takia neljä vuotta sitten ja vaikka allergian olen jo voittanutkin, viime syksynä ostin toisen yksilön.
Vastaa kommenttiinOn totta, ettemme voi tietää nauttivatko käärmeet käsittelystä vai eivät. Minulle on tärkeää kuitenkin se, että tiedän, etteivät ne siitä kärsikkään. Kummatkin viljoni ovat rauhallisia käsiteltäessä. Luultavasti minä nautin käsittelystä enemmän kuin ne; on rauhoittavaa katsella kun käärme puikkelehtii sormien lomasta. Olen huomannut että kun olen esim. surullinen käärmeeni auttavat minua pääsemään sen yli. Ne eivät arvostele tekemisiäni vaan hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.
Jokaisella on oma käsityksensä näistä eläimistä. Minun mielestäni niitä ei voi sanoa tyhmiksikään, vaikka ne toimivat välistä täysin vaistojensa varassa. Jokainen käärme on yksilö. Niitäkin pystyy opettamaan ja esimerkiksi elokuviin koulutetaan käärmeitä.
Joka tapauksessa rakastan käärmeitäni. En kestäisi ilman niitä. Ja toki koirat ja kissatkin ovat ihania; meille tuli juuri koiranpentu. Koirat ja kissat vain ovat kovia ilmaisemaan mielipiteensä joka asiasta. Ehkäpä käärmeiden lumo on juuri siinä, että ne eivät ajattele liikaa. Niitten elämä on yksinkertaista ja vaivatonta, suorastaan kadehtittavaa. Koska harva ihminen voi sellaista elämää saada, voi tyytyä vain katselemaan kuinka käärme ojentaa päänsä juomakipon ylle ja ottaa muutaman syvän kulauksen raikasta vettä ajattelematta sen kummemmin elämää.
Vastaa kommenttiin