Lepakkoluolan lokikirja - Mustaleski

Eräänä päivänä kauan kauan sitten Pantteri ja Olingo lähtivät Suulaan katsomaan ystäväänsä Mustaaleskeä. Se oli muuttanut luolapaikkaa ja olihan se ihan kohteliasta mennä sitä katsomaan. Hyvä että menimmekin, sillä se lähensi Pantteria ja Mustaaleskeä monelta osin.
Paikalla oli myös pieni taapero, komea ketun poika, joka sytytti jotain Olingon ja Pantterin sydämissä. Pieni pentu juoksi ympäri luolaa leikien ja raastaen kaikkien hermoja. Mutta kun se rauhoittui ja sitä piti sylissä, tunsi omituisen kaipuun sisällään. Mutta luultavasti se oli vain Pantterin ja OLingon biologinenkello, joka alkoi pirisemään.
Illan aikana paikalle ei saapunut muita, kuin yksi kaverus. Eikö kavereitten pitäisi olla tärkeimpiä? Kunnioittaa toista ja sitä vaivannäköä, jonka se on tehnyt sen eteen? Kuinka pahalta se tuntuisi, jos haluaisit kaverisi tulevan moikkaamaan sinua, mutta kukaan ei tulisi paikalle? Jopa Peikkotyttö tiesi, kuinka pahalta Mustastaleskestä tuntui...
Leskellä ja Kissalla oli jotain hyvinkin yhteistä, suhde Olingoon, aikana, jolloin kuu oli vielä taivaalla. Mutta se ei koskaan loppunut siihen. Lesken rakkaus ei ikinä sammunut, eikä Olingonkaan, joten kuin hiillos se kyti sydämissä odottaen uutta roihua. Kumpikaan ei osannut päästää irti. Olingo oli saanut Pantterin kimppuunasa monesti, kun se yritti suojella sisartaan pahalta ja ehkä siksi Olingoa jännitti meno Lesken luokse. Se tiesi sisimmässään, että tänään se jäisi kiinni. Olingon piirileikki paljastuikin, mutta ihme ja kumma, nyt se ei saanut Pantteria suuttumaan, sitä suorastaan nauratti. Luulempa, että Pantteri näki kuinka samanlaisia he olivat Olingon kanssa. Ainoa ero oli vaan että Pantteri osasi pelata peliänsä ja jos se jäi kiinni, sitä ei haitannut. Totuus voitti aina. Mutta Lesken silmät, kun Pantteri kertoi Kissan ja Olingon tarinaa, muuttuivat surullisiksi. Petos johon liittyi rakkaus, satutti aina eniten. Kuinka Olingo saattoi valehdella suoraan kysymykseen? Kuinka se saattoi leikkiä rakkauden voimalla, tietäen, että se voima piti Avokado-maan koossa ja taijan omaisena? Ryhtyä liian suureen leikkiin jossa oli Olingolle liian suuret panokset. Hän jäisi taas ilman rakkautta ja lämpöä. Mutta Olingo tiesi, ettei Pantteri sitä ikinä hylkäisi. Niiden ystävyys oli luja, muttei murtumaton.
Mutta matka jatkui kohti kotia lopulta, eikä lepakot tänään lentäneet, sillä luolassa jos toisessa hiljaa kyynel tipahti.
Seuraavana aamuna pakkanen puri ja jäädytti rakkauden kyyneleet ja tuuli lennätti niitä myrkyisin askelin.