Istuessani eräs päivä tässä samaisessa paikassa, vieressäni makasi alaston mies, selkä minuun päin. Katseeni vaelsi hänen vartaloaan pitkin hieman leikkien, kunnes hän kääntyi. Katselin hänen kasvoja. Levollista ilmettä, parran sänkeä leuassa ja hänen täyteläisiä huulia. Mieleni valtasi täydellinen levollisuus. Olinko nähnyt mitään kauniinpaa? Komeampaa kyllä, kauniinpaa en pitkään aikaan!
Istuessani eräs päivä huoneeni lattialla lukemassa lehteä, sängyssäni makasi alaston mies. Katseeni lukittui hänen pitkään ja täyteläiseen ruskeaan vartaloon, kunnes huomasin hänen kätensä. Ne lepäsivät yhdessä, hieman päällekkäin vuoteeni reunalla. Otin valokuvan. Kuva on edelleen tallessa ja joka kerta kun se tulee vastaan, mieleni poistuu hetkeksi juuri tuohon hetkeen. Hetkeen, jolloin tunsin ensinmäistä kertaa miehen kauneuden valtaavan minut.
Herätessäni eräs päivä uuteen kauniiseen talvi päivään, vieressäni makasi alaston mies, selkä minuun päin. Katselin hänen täydellistä selkää ja minun oli pakko koskea häneen. Käteni vaelsi leikkien hänen selkänsä pitkin ja mieleni teki upottaa kynteni häneen. Tunsin kuinka olisin halunnut sulautua tuohon kauneuteen ja painaiduin täysin häntä vasten, ihan kuin hän olisi voinut imeä minut itseensä. Kunnes hän heräsi. Katsoin häntä silmiin hymyillen, mutta se kauneus oli kadonnut ja hänen ihmisyytensä tullut tilalle. Taika oli rauennut.
Istuessani tuona eräänä päivänä tässä samaisessa paikassa, kun vieressäni makasi alaston nukkuva mies, tunsin, näin ja koin kauneuden. Kauneuden, joka säväyttää, häkellyttää eikä anna unohtaa itseään. Kauneuden, joka syntyy syvällä meissä ja kauneuden, jonka näkemiseen tarvitsee erityisen tyylin katsoa. Kauneuden, jonka paljastaa rakkaus toista kohtaan. Milloin sinä katsoit viimeksi rakastasi rakkauden silmin?