Salihousuihin, hihoista revittyyn t-paitaan ja nahkaiseen Harley Davidson -vyölaukkuun sulloutunut HIFK-fani on tyypillinen machopullistelija. Kesällä tämän jenkkiautoja harrastavan stadilaisöykkärin voi bongata myös biitsiltä tai bodaamasta.
Naisen kannalta tunnekylmä macho on sikäli helppohoitoinen kesäkolli, että hän ei jää syksyn tultua rannalle ruikuttamaan. Ja mikäs on machon viimeisteltyä runkoa katsellessa – jos kestää tympeät jutut ja nurkissa ajelehtivat proteiinipurkit.
Tabacintuoksuinen kesäleski on sitä vastoin sinnikäs otus, joka terrorisoi lähiympäristöään kuin mikäkin asfalttiviidakon minkki.
Roudattuaan vaimon ja kakarat mökille ”ylitöihin” jäänyt tarhaminkki karkaa elvistelemään kaupungin yöhön. Viininpunaisessa pikkutakissa ja harmaissa Pomarfinneissä tämä viiksekäs massahurmaaja yrittää ankarasti tehdä tuttavuutta.
Naisten kannalta kesäleski on yököttävän yleinen. Hänet saa tosin hätistettyä yhdellä takuukommentilla: ”Sun muijas oli muuten mun luokkakaveri.”
Mutta entäs ne onnettomat miehenpuolikkaat, jotka eivät pääse edes kesällä irti kitisevästä perheestään? Heistä tulee terassifaijoja. Lähiöräkälän malagatuolissa turpoava iskä ruokkii lapsensa vaniljaeskimoilla. Syksyllä pikku-Nea täystyöllistää koulun hammashoitajan jouduttuaan kiskomaan kokista samaan tahtiin kuin faija keppanaa.
Kesäjuopoiksi heittäytyneet lokkijoonatanit ja nuoretwertherit puolestaan istuvat viikkokausia kulttuurikuppiloiden terasseilla samassa haisevassa pikkutakissa.
Heille kesäkänni on eeppisiin mittoihin paisuva taideperformanssi. Hienointa on, jos voi leveillä toisille werther-veljille tulleensa juuri katkaisusta. 25-vuotiaana alkoholisoituneen kesämiehen logiikka on karua: on tekoja joilla pitää ylpeillä, jotta niitä ei tarvitsisi hävetä.
1 kommentti
Inari
7.11.2001 11:59
Tiedoksi Liisaleenalle: tällaisia kiliseisiä miestyyppejä, joita kolumnissasi esittelet, ei ole olemassakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin