Ollessaan rippikoulun isosena hän uskoi. Ja Jehovan todistajien tienraivaajana, meidän maallisten palavasieluisena käännyttäjänä, hän vasta uskoikin. Oli pakko. Jos Susanna ei uskoisi tarpeeksi, hänen elämänsä päättyisi Harmageddonin päivänä. Kun muut seurakuntalaiset iloitsisivat maan päälle sukeutuvassa paratiisissa, Susanna olisi mullan alla, kuolleena ja kylmänä.
Pahat tuhotaan, Susanna tietää, ja jatkaa todistamista ja kenttäpalvelua ja rukoilemista ja kokouksissa käymistä, vaikka hänen sisällään on alkanut naputtaa pieni ääni. Ääni sanoo, ettei ideologia, jota ei saa kritisoida, voi olla ihan kohdallaan.
Susanna on ollut seurakunnassa viitisen vuotta, siitä lähtien kun Susannan isä kiinnostui Jehovan todistajista ja sai koko perheen innostumaan asiasta kanssaan. Susannan vanhemmat olivat juuri eronneet, ja isä sekä hänen luokseen asumaan jääneet sisarukset elivät vaikeita aikoja.
”Ajattelin, että kaikelle pitää olla avoin. Että katsotaan, ei se pahaa tee.”
”Sillä ei ole mitään, väliä millainen olet, pääasia on se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Seurakuntalaiset eivät voi puhua vaikeuksistaan, tärkeintä on pitää kulissit puhtoisina. ‘Jumala järjestää’ on vastaus kaikkiin elämän ongelmiin. Jehovan todistajat eivät esimerkiksi kannusta opiskelemaan, koska opiskelu voisi tehdä ihmisestä liian ylpeän. Jumala kyllä järjestää leipäpuun, kun usko vain on tarpeeksi vahva.”
Ajattelu kielletty
Susannan tarinassa on monia tyypillisiä lahkolaisuuteen kuuluvia piirteitä.
”Erittäin usein uuteen uskontoon kääntyvä ihminen on elämässään uuden tai vaikean tilanteen keskellä. Tyypillisiä värväystilanteita syntyy, kun ihminen on hiljattain kohdannut henkilökohtaisen kriisin, kuten vaikkapa konkurssin, työttömäksi jäämisen tai läheisen kuoleman. Myös uudelle paikkakunnalle muuttaminen houkuttelee värväreitä”, teologian lisensiaatti Matti Liljeqvist kertoo.
Liljeqvist käyttää myös termiä ”nuorisouskonto”.
”Nuoret ovat hyvin otollisia värvättäviä siinä vaiheessa, kun he muuttavat ensimmäistä kertaa pois kotoa, ja vanhempien läsnäolo ja kontrolli nuoren arkielämässä ohenee.”
Vaikka periaatteessa kaikissa uskonnoissa piilee mahdollisuus hyväksikäyttöön ja painostukseen, voi Liljeqvistin mielestä turvallisen uskonnon tai liikkeen erottaa vähemmän turvallisista yksinkertaisen nyrkkisäännön avulla:
”Oleellisinta on se, tukeeko liike aidosti jäsenensä henkistä kasvua vai pyritäänkö jäsenet pitämään lapsina, joiden tulee kyseenalaistamatta noudattaa uskonnon käskyjä ja määräyksiä. Terveessä liikkeessä hyväksytään ihmisen aikuistuminen ja hänelle annetaan vapaasti tilaa kasvaa maailmassa.”
Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtajan Aki Härkösen mukaan yhdistyksen riveissä on edustettuna ”melko kattava läpileikkaus Suomen uskonnollisesta kentästä ja sen lahkoliikkeistä”.
Ex-Jehovan todistajat, helluntailaiset ja lestadiolaiset ovat yhdistyksessä runsaasti edustettuina, koska nämä yhteisöt ovat suhteessa useita muita liikkeitä levinneempiä. Yhdistys ei kuitenkaan halua tilastoida jäsentensä taustoja välttääkseen luomasta ”pahan akseleita”, listoja hyvistä ja huonoista uskonnoista tai liikkeistä.
Uhrikokemukset, painostus ja pelottelu eivät nimittäin ole vain lahkojen ongelma.
”Myös niin kutsuttujen hyvien uskontojen jäsenillä voi esiintyä uhrin kokemuksia”, Härkönen muistuttaa.
Sinänsä tieto ei yllätä: jumalien, ufojen ja messiaiden välikappaleena toimii ihminen, olento, joka paratiisista potkut saatuaan kääri hihat ja täytti maan kurjuudella ja epäoikeudenmukaisuuksilla. Mitä muuta Hitler oli kuin lahkojohtaja?
Pahin kaikista
Jehovan todistajien piirissä uskoon liittyvistä epäilyistä keskustellaan seurakunnan johtajien, nk. vanhimpien, kanssa. Vanhimmat ovat aina miehiä, naisen tehtävä on synnyttää ja olla aviomiehensä uskollinen alamainen.
Käytännössä kriitikot vaiennetaan kuoliaaksi; viimeistään karmaiseva uhkaus seurakunnasta erottamisesta hiljentää epäilevät tuomaat.
Erottamisen perusteiksi kelpaavat myös esim. homoseksuaalisuus, avioliiton ulkopuolinen seksi, pyhäpäivien vietto, tupakointi tai uudelleen avioituminen (käytännössä eroaminen on kielletty). Myöskään seurustelemista ”maailmallisten” kanssa ei katsota hyvällä silmällä.
Susanna otti kuitenkin tämän riskin nähdessään sen mahdollisena ulospääsytienä seurakunnasta. Muutettuaan uudelle opiskelupaikkakunnalle hän löysi poikaystävän, mikä sysäsi paikallisen seurakunnan juorumyllyn liikkeelle.
”Oli valtava pettymys tajuta, että ‘rakastava’ seurakunta käänsi minulle selkänsä yhdessä hetkessä, kun minulla ei enää ollut omaa perhettäni ja kotiseurakunnassa arvostettua isääni tukena. Seurakuntalaisten ‘aito rakkaus’ osoittautuikin täysin ehdolliseksi: se toimi tasan niin kauan kuin noudatin kaavamaisesti sääntöjä, joiden tavoitteena on ainoastaan hallita ihmisten mieliä.”
Susannan puhelin soi jatkuvasti, kun seurakuntalaiset koettivat saada hänet muuttamaan mieltään eroamisen suhteen.
Lopulta Susanna vaihtoi numeronsa salaiseksi ja kirjoitti seurakunnalleen kirjeen, jossa hän kertoi, ettei haluaisi olla enää missään tekemisissä seurakunnan tai sen jäsenten kanssa.
Nyt hänestä oli tullut pahin kaikista: luopio.
Elävien orpo
Rangaistus oli sen mukainen. Myös oma perhe käänsi Susannalle selkänsä. Eroamisen jälkeen Susanna on nähnyt perhettään vuosittain noin parin tunnin ajan.
”Minulla on elävä perhe, mutta olen silti orpo.”
Jehovan todistajat kehottavat suoraan katkaisemaan välit kaikkiin niihin, jotka ovat lähteneet lahkosta. Perusteluna on, että Jumala on kehottanut vähentämään suhteet minimiin sellaisten kanssa, ”jotka tekevät syntiä katumatta”.
Susannan välit sisaruksiin ja isään ovat etäisen viileät.
”Tosin sisarukseni tuntuvat hiljattain käsittäneen sen, että vaikka en enää kuulukaan seurakuntaan, en ole paha ihminen, narkkari tai juoppo, kuten Jehovan todistajat usein ajattelevat ‘maailmallisten’ ihmisten olevan.”
Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi luopiona oleminen on ajatuksenakin pelottava.
”Kun menin naimisiin, isäni kielsi veljiäni tulemasta häihini. Se riitti. Soitin kotiin ja raivosin aikani, kunnes tajusin vedota siihen, että mitä muutkin seurakuntalaiset ja ennen kaikkea ne muut ‘maailmalliset ihmiset’ ajattelevat, jos perheestämme annetaan sinne päin eripurainen kuva.”
Jehovan todistajista eroamisen jälkeen Susanna heitti rippiraamatun roskiin ja kielsi itseään ajattelemasta koko asiaa.
Romahdus tuli kolmen vuoden kuluttua eroamisesta.
”Menin lääkäriin ja sanoin olevani väsynyt, saisinko pari päivää sairaslomaa. Lääkäri sanoi 20 minuutin kuluttua, että minulla on burn out ja tarvitsen pitkän loman.”
Romahdusta ja työhön paluuta seurasi vielä uusi romahdus sekä terapian aloittaminen.
”Terapia on ihan OK, mutta parasta tukea olen saanut vertaisryhmistä. Kukaan, joka ei ole kokenut samaa, ei oikeasti voi ymmärtää, mistä on kysymys”, Susanna sanoo.
Viha, katkeruus ja vedätetyksi tulemisen tunne nostavat edelleen päätään, mutta Susanna koettaa jättää asian pikkuhiljaa taakseen. Työ lakiasiaintoimistossa, opiskelu, uudet ystävät ja ymmärtäväinen aviomies auttavat paluussa maailmalliseksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi ihmiseksi.
”Maailmankuvan jäsentäminen uudelleen ei ole helppoa, kun ei ole enää seurakuntaa kertomassa, mitä pitää ajatella mistäkin asiasta. Vaikka seurakunnasta lähteminen oli rankkaa, olen silti tyytyväinen päätökseeni. Nyt saan elää sellaisena kuin olen, ilman turhia pelkoja ja paineita”, Susanna sanoo.
”Sellainen Jumala, jonka rakkaus pitää ansaita, on yhtä tyhjän kanssa.”
Hei, meitä manipuloidaan!
Suhtaudu liikkeeseen kriittisesti, jos
• et saa esittää kysymyksiä tai kyseenalaistaa liikkeen oppeja
• kaikkia elämänalueita koskeviin kysymyksiin löytyy tyhjentävä vastaus
• liike vaatii voimakasta, ehdotonta sitoutumista
• liike on vihamielinen muita uskontoja ja aatesuuntia kohtaan
• lähetystyö on sanaton pakko
• sinua painostetaan luopumaan entisestä uskostasi
• liikkeen johtajilla on ”yliluonnollisia kykyjä”
• sinua painostetaan vaihtamaan ystäväpiiriä tai välttelemään esim. perheenjäseniäsi, jos nämä eivät kuulu liikkeeseen.
Luettavaa
Päivi Alasalmi: Ystävä sä naisien
Hyväsydäminen nuori keittäjä ajautuu uskonnollisen opiston keittiöön ja sieltä karismaattisen johtajan sänkyyn.
George Orwell: 1984
Maailmaa hallitaan kollektiivisen aivopesun keinoin.
Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli
Luonnehäiriöiset ihmiset ovat usein häkellyttävän taitavia manipuloijia.
Elokuvia
Maissilapset
Kahelissa kultissa lapset tappavat vanhempansa ja hiiviskelevät maissipelloissa machetet kätösissään.
Eyes Wide Shut
Tom Cruise ja Nicole Kidman osallistuvat eroottisväritteisiin kulttimenoihin.
Maa on syntinen laulu
Uskonnollista kiihkoilua, verta ja alkuvoimaa.
Linkkejä
www.rael.org
Kloonivauvan henkinen koti löytyy täältä: ”Jeesus, Mooses, Muhammed ja Buddha ovat Elohim-nimisen uforyhmittymän kouluttamia profeettoja, joiden piti kertoa ihmisille miten heidän kannattaisi itseään kehittää.” Nyt Elohim käyttää sanansaattajanaan ranskalaista toimittajaa Raelia.
www.uskontojenuhrientuki.fi
Vertaistukea niille, joilla alkoi kyselykausi.
www.factnet.org
Faktaa ja mielipiteitä aivopesusta, kulteista ja mm. terroristien sielunmaisemasta.
Messiaat
David Koresh
Julisti olevansa uusi Jeesus, ”syntinen messias”. Syntiä tulikin harrastettua, Koreshin oppeihin kuuluivat mm. raiskaukset, lasten pahoinpitelyt ja hyväksikäyttö, rituaalimurhien suunnittelu ja joukkoitsemurha, joka huipentui 75 ihmisen kuolemaan Texasin Wacossa tapahtui 1993.
Luc Jouret
Auringon Temppeli -liikkeen viimeisin johtaja, joka lähti valo-olentomatkalle kohti Sirius-planeettaa 50 muun ihmisen kera vuonna 1994. Matkavalmisteluihin kuului maallisen ruumiin tuhoaminen muovipussilla tukehduttamalla tai rintaan ampumalla.
Marshall Herff Applewhite ja Bonnie Lu Nettles
Texasilaispariskunta, jotka tulivat tutuiksi Bo- ja Peep -nimisinä uforeinkarnaatioina. Bo ja Peep (myöh. Do ja Ti) käynnistivät Taivaan Portti -nimisen puritaanisen (esim. miehet kastroitiin, koska seksiä ei sallittu) ufoliikkeen. Vuonna 1997 39 lahkon jäsentä teki joukkoitsemurhan - tai lahkon kielellä muuttivat humanoidien kuolevaiset ihmisruumiit tuhoutumattomiksi taivasruumiiksi.
19 kommenttia
_Johannes_
30.1.2003 18:46
Quote:
”Sellainen Jumala, jonka rakkaus pitää ansaita, on yhtä tyhjän kanssa.”
Niin totta.
Se Jumala, johon itse uskon, on rakastava, armollinen ja oikeudenmukainen Jumala.
Hän tietää, etten voi koskaan olla niin puhdas ja synnitön, että sen perusteella pääsisin koskaan taivaaseen.
Sen vuoksi Hän lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen tänne parituhatta vuotta sitten sovittamaan meidän syntimme omalla kuolemallaan. (kuulostaa kliseeltä, eikö totta?)
Mutta mitä se tarkemmin ottaen tarkoittaa?
En siis voi ansaita taivaspaikkaani. En voi "suorittaa" itseäni taivaaseen.
Voin vain haparoida kohti Jumalaa ja kumma juttu: Hän on liikkeellä ensin, Hän etsii minua aktiivisesti. Hän antaa minulle uskon, jonka avulla lopulta pelastun ja saan katumuksen kautta syntini anteeksi.
Antaako tämä siis luvan tehdä syntiä pelastumisen jälkeen mielin määrin jos kerran Jeesus on sovittanut syntini?
Ei.
Synnittömäksi ei voi kukaan meistä tulla, vaikka kuinka yrittäisimme.
Mutta siihen voimme pyrkiä.
Antamalla toisille anteeksi, antamalla itsellemme anteeksi.
Olemalla yhteydessä Jumalan kanssa. Rukous on kaiken avain, sen avulla Jumala on aina "luurin päässä".
Ja Jumala haluaa kertoa meille eri tavoin: "Minä rakastan sinua, sinä olet minun lapseni", uudestaan ja uudestaan.
Hän opastaa, Hän neuvoo, Hän pitää sinusta huolta, Hän saa asioita tapahtumaan...mitä, etkö usko?
Oletko edes kokeillut...?
Ei maksa mitään kokeilla.
Suosittelen lukemaan Kalevi Lehtisen kirjan Löytöretkellä. Se ei paasaa, se ei ole mikään hihhulikirja, vaan todella mielenkiintoinen kirja armosta, ja pelastuksesta. Se selittää sen, mistä tässä koko Jeesustouhussa on kysymys. Itselleni tuli valtavan hyvä olo kyseisestä opuksesta ja todellakin: Teillä kellään ei ole varaa jättää sitä lukematta, koska
Ikuinen elämä on mahdollista.
Jeesuksessa Kristuksessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_SYNTINEN_
30.1.2003 20:59
Kyllä lahkoja löytyy Suomen evankelisluterilaisesta kirkostakin enemmän. Tutustukaapa esimerkiksi Kansanlähetykseen!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
naapurin poika
31.1.2003 14:44
Ei kannata yleistää asioita, kaiki lahkot eivät ole pahoja. itse en kuulu mihinkään lahkoon ja muutenkin olen lähempänä ateistiä kuin edes tapauskovaista.
se mitä tuossa artikkelissa on sanottu siitä että ulos päin pitää kaiken olla kunnossa on totta minä tiedän tapuksen jossa perheen äiti käytännössä burn outin partaalla koko ajan kun kuului erääseen lahkoon (en sano lahkoa koska en halua syyllistää ketään), sitten kun tämä nainen (ja perhe) erosi lahkosta tilanne parani oleellisesti, nasisesta tuli kuin uusi ihminen hän alkoi puhua ihmisten kanssa mitä hän ei aikaisemmin ollut tehnyt ja piristy muutenkin. en tiedä mitä lahkossa tapahtui mutta ainakin siitä eroaminen olitämän naisen (ja perheen) kohdalla parannus.
Täysin päin vastaisiakin kokoemuksia olen kuullut tosin niihin liittyy yleensä raitistuminen rankasta alkoholin käytöstä tai jotain, mutta tunnen myös joitain ihmisiä jotka ovat olleet "hyviä" jo ennen kääntymistä ja joita kääntyminen ei ole ainakaan huonontanut, näissäkään tapauksissa en kuitenkaan tiedä kaikkea, eli kulissien takan avoi tapahtua paljonkin.
muuten minusta on sama mihin ihminen kuuluuu kunhan ei tuputa sitä minulle, oli se sitten jumala tai matematiikan opiskelua, ja se mitä lahkossa tapahtuu ei ole laitonta tai hyvän maun vastaista.
Jr
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sielullinen
3.2.2003 11:33
Niin, onko millään uskonharjoitusliikkeellä yksinoikeus Jumalaan?
Mielestäni kuulostaa erittäin itsekkäältä, jos joku "aatesuunta" varaa itselleen oikeuden Jumalaa kohtaan. Että vain tämä olisi oikea tapa uskoa Jumalaan.
Mielestäni oikeanlainen uskonto jättää myös muille uskonnoille tilaa.
Vastaa kommenttiinEttä suvaitaan erilaisuutta.
Vastaa kommenttiin
Ann-Mari
7.2.2003 07:46
Itse luin kirjoituksen vähintäänkin järkyttyneenä. Miten voidaan ottaa vain yhden ihmisen kanta ja näkemys kuulematta toista puolta asiasta? Olen itse nuori ja omilla aivoillani ajatteleva Jehovan todistaja ja voin kertoa että lähes kaikki kirjoituksessa esitetyt ´faktat´ olivat täyttä soopaa.
Jos esim. rikot jatkuvasti sääntöjä työpaikallasi ja sinut erotetaan, eikö se ole oikein? Ihminen joka sitoutuu palvelemaan Jehovan todistajana, haluaa omasta vapaasta tahdostaan tehdä niin. Ja sitten kun ei enää tahdo, silloinhan ei ole todistaja? Ei kai sellaista tarvitse kutsua Jehovan todistajaksi jos hän ei elä niinkuin todistajalta edellytetään?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
vapautunut
7.2.2003 11:27
Todella hyvä artikkeli!
Itse olen erotettu jehovan todistajista ja kokenut tuon saman hylkäämisen. Menetin perheeni sekä kaikki todistaja-ystäväni. Vanhempani eivät pidä minkäänlaista yhteyttä minuun, en ole kuullut heistä kahteen vuoteen mitään.
Heidän sääntönsä ovat niin tiukat ettei erotettuja saisi edes tervehtiä, ja useimmat noudattavat tätä sääntöä kirjaimellisesti.
Lapsillemme on ollut vaikea selittää miksi isovanhemmat eivät halua olla perheemme kanssa tekemisissä, lapset eivät voi ymmärtää asiaa.
Itseäni asia ei enää vaivaa, olen päässyt sen yli, hyvän terapian avulla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
minä vaan
7.2.2003 11:32
En nyt voi olla ottamatta esiin jehovapiireissä ilmenneitä pedofiliatapauksia.
Pedofiilisiin tekoihin suhtautuminen jehovien seurakunnassa on aivan käsittämätöntä, teon toteen näyttämiseen vaaditaan vähintään kaksi todistajaa! Sain netissä käsiini erään vanhinten ohjekirjan jossa kielletään ottamasta yhteyttä viranomaisiin tällaisissa tapauksissa.
Joten lahko jossa tapahtuu tällaista on täysin mätä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JT
7.2.2003 21:14
Entiset todistajat kyllä tietävät että Jt:lla on oikea usko. He ovat alkaneet kapinoida jumalaa vastaan. Heillä ei ole nöyryyttä alistua jumalan hallinnon alaisuuteen, vaan he haluavat itse päättää mikä on oikein ja mikä väärin heidän mielestään. Katkeruutensa vuoksi he ovat sitten alkaneet vastustamaan todistajia ja kertomaan näistä valheita ja omia lisäyksiään. Vaikka nämä ihmiset olisivat missä uskonnossa tahansa olleet, alkaisivat he kapinoida ennem tai myöhemmin. He itseasiassa kapinoivat itse jumalaa vastaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kristusperkele
8.2.2003 02:54
miksi ihmeesä eyes wide shut on tuossa elokuvalistalla? sehän on parisuhde-elokuva. romanttinen draama.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leeea
10.2.2003 04:39
Kirjoitin tuossa aikaisemmin jo yhden viestin. Olen siis edelleen -toistaiseksi- todistaja mutta on vain ajan kysymys koska tulee potkua perseelle ja näyttävästi.
Sitten kun niin käy, olen yksin. Täysin yksin. Perheeni tulee hylkäämään minut. En ole enää heidän tyttärensä. Menetän kaikki ystäväni.
Pelottaa. Kertokaa miten voin valmistautua ehkä tähän astisen elämäni rankimpaan kokemukseen?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Black Diamond
10.2.2003 13:37
Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin kaivetaan esiin toimittajien
kestosuosikki: uskonnolliset lahkot vaarallisena, mutta naurettavana
ilmiönä. Sama tuttu kaava toistuu myös Anna Perhon Luopiot-artikkelissa.
Joku sinisilmäinen poloinen liittyy uskonlahkoon, ja myötätuntoisen
huvittuneina luemme yksityiskohtaisesti niistä naurettavista määräyksistä,joita uhri on joutunut noudattamaan -ajatella sentään, että jopa avioliiton ulkopuolinen seksi oli kiellettyä! - ja samalla itsetuntomme mukavasti kohoaa, kun tiedämme toki itse olevamme niin järkeviä ja realistisia ihmisiä, ettemme koskaan joutuisi houkutelluksi vastaavaan tilanteeseen. Tarina saa onnellisen lopun, kun päähenkilö pelastuu lahkon kynsistä ja tekee päätöksen sulkea elämästän lopullisesti pois kaikenlaisen uskonnollisen elämän muodot.
Vaikka artikkeli käsittelee pelkästään Jehovan Todistajat -liikkeen
piiriin kuuluvaa ikävää kokemusta, myös luterilainen kirkko vedetään aivan syyttä mukaan tähän nimenomaiseen yksittäistapaukseen: artikkelin
ensimmäinen lause kertoo, kuinka päähenkilön "kaulassa on roikkunut kultainen risti,rippijuhlien peruslahja", ja lopulta päähenkilö "heitti
rippiraamatun roskiin Jehovan todistajista eroamisen jälkeen". Ristikorut, rippikoulu ja Raamattu ovat osa nimenomaan EV.LUT.KIRKON uskonkäytäntöä eikä niillä ole mitään tekemistä Jehovan todistajien kanssa. Toimittajan asiantuntemattomuus ja asenteellisuus niputtaa kaikki uskonnot yhdeksi hämäräksi sekasotkuksi, jota on viisainta varoa -tämä tuntuu olevan artikkelin tärkein sanoma.
Eikö uskonnolla tosiaan ole MITÄÄN HYVÄÄ tarjottavana ihmiselle????????????????????????????????
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mintta
11.2.2003 17:16
Luopiot-jutusta ei sen enempää, totta kai se oli järkyttävää luettavaa, mutta sitä on täällä jo tarpeeksi kauhisteltu.
Vastaa kommenttiinJuttu herätti kuitenkin myös toisenlaisia ajatuksia. Joskus olisi kiva lukea myös niinkin epätrendikkäästä porukasta, kuin onnellisista uskovaisista. Mutta eipä taitaisi Cityyn kelvata sellainen aihe. Tai jos onnelliset uskovaiset ovat liian tylsiä, niin ehkä uskoviin kohdistuvista ennakkoluuloista saisi revittyä irti jotain räväkämpää. Monelle voisi olla kova paikka huomata, etteivät lestadiolaiset, helluntalaiset tai muslimit välttämättä poikkeakaan muista ihmisistä niin kauhean paljon... Nykyisin tuntuu vain olevan niin yleistä, että tunnutuksellisia uskovaisia saa oikein luvan kanssa syrjiä ja haukkua. Kokemusta on.
Vastaa kommenttiin
mammmmaria
12.2.2003 10:20
Yksi parhaista ystävistäni on jehovantodistaja. Hän on ollut sitä jotakuinkin kolmevuotiaasta saaka. hän ei paremmasta tiedä, hän on kasvanut siihen uskoon. hän ei osaa eikä halua kyseenalaistaa uskoaan.
Vastaa kommenttiinYläasteaikoina hän tutustui netissä Jussi- nimiseen Lahteleaispoikaan. He kirjoittelivat chatissa, lähettivät kirjeitä, puhuivat tuntikausia puhelimessa. He rakastuivat. Jussi ei ollut jehovantodistaja. Kun ystäväni äiti ja isäpuoli saivat tietää tästä "avioliiton ulkopuolisesta suhteesta" he olivat vihaisia ja yrittivät saada sen loppumaan. He haukkuivat ja saarnasivat, isäpuoli hakkasikin.Mutta silti ystäväni jatkoi suhdettaan Jussiin. Kerrankin hän oli löytänyt jotain, mistä halusi pitää kiinni. Huolimatta siitä, ettei hänen seurakuntansa saati vanhempansa katsoneet sitä hyvällä.
Kun ystäväni oli seurustellut jotakuinkin pari vuotta, minä olin juuri aloittanut seksielämäni ja hän halusi tietää siitä paljon. Loppujen lopuksi hän alkoi harrastaa seksiä Jussin kanssa, vaikka esiaviollinen seksi on kiellettyä. Ja he olivat aikaisemmin jutelleet siitä kuinka he odottaisivat avioliittoon ja Jussi kääntyisi jehovantodistajaksi. Puolen vuoden kuluttua tästä Elina muutti Lahteen opiskelemaan. Ja paukahti heti paksuksi. Voi sitä paniikkia kun hän pelkäsi, että hänet erotettaisiin rakkaasta seurakunnasta. Ja kaiken huipuksi Jussi jätti hänet, kun hän ei halunnut tehdä aborttia. Se siitä suuresta rakkaudesta. Seksi oli muuttanut Jussin juuri sellaiseksi mieheksi, mitä me naiset tykkäämme kutsua kusipääksi.
Elina siis oli raskaana. Seurakunta paheksui häntä, uhkasivat erottaa hänet, mutta eivät erottaneet kuitenkaan. Elina tunsi kaiken aikaa kuin seisovansa jyrkänteen reunalla. Ja Jussista, hänen rakkaasta poikaystävästään ei kuulunut mitään. Raskautensa alkuaikoina Elina joi jonkin verran. Hän kävi kapakoissa tanssimassa, juomassa. yksissä bileissä hän löysi itsensä sängystä vieraan miehen kanssa. Kerran hän lähti kahvilasta keskellä päivää vieraan miehen kanssa. Sitten hän tajusi, että tämä ei ollu thyväksi hänelle eikä lapselle, jota hän kantoi sisällään. Hän lopetti. seurakunta ei koskaan saanut tietää hänet uusista hairahduksistaan. Minä olin hänen uskottunsa. Ainoa, johon saattoi todella tukeutua.
Marraskuussa 2000 ystäväni synnytti tyttären. melko pian synnytyksen jälkeen Jussi alkoi taas käydä ystäväni luona. he harrastivat seksiä, hän vannoi yhä kuolematonta rakkauttaan, mutta ei ollut näkevinäänkään tytärtään, eikä halunnut uudelleen suhteeseen. Mutta ystäväni oli yhä niin rakastunut,että sieti mieheltä kaiken. Kunnes hän jossain vaiheessa tuli uudelleen raskaaksi. Taas Jussi katosi, taas uskonto uhkaili. Ja koska ystäväni oli masennuksen takia käynyt psykologilla, nyt sosiaaliviranomaiset vainosivat häntä myös. Pelottelivat kuinka veisivät pois hänen lapsensa. Ystäväni oli paniikissa taas. ei tiennyt mitä tehdä, enkä minä osannut häntä auttaa. en voinut edes halata lohdutukseksi kun välissämme oli satoja kilometrejä.
Kun raskaus oli edennyt pari kuukautta, hän sai keskenmenon. Hän arveli sen johtuneen masennuslääkkeistä, joita hän oli syönyt ennen kuin tiesi olevansa raskaana. Hän oli murheenmurtama. hän silti halusi lapsen.
Nyt ystäväni tytär on jo 2 vuotias. Hän on yhä jehovantodistaja, häntä yhä paheksutaan. Mutta seurakunnan vanhimmat eivät ole erottaneet häntä seurakunnasta. se on jotain, jolla he uskovat saaneensa otteen ystävääni. Hän on reunalla.
Vastaa kommenttiin
CaritaJT
23.3.2003 12:34
Itse olen ollut JT muutamia vuosia. Kun aloin tutkia heidän kanssaan raamattua, minulle selvisivät raamatusta monet asiat joita olin pohtinut elämässäni. Jonkin ajan kuluttua erosin luterilaisesta kirkosta, koska se ei noudata mielestäni raamatun ohjeita, eikä omatuntoni sallinut minun kuulua uskontoon, jonka periaatteista en ole samaa mieltä. 4 vuotta tutkittuani JT:n kanssa (samalla tutkin kyllä muitakin uskontoja) vakuutuin siitä että he elävät raamatussa esitetyn oikean tien mukaan. Ilmaisin haluni tulla kastetuksi todistajaksi. Sen jälkeen kolme eri vanhinta esitti minulle eri tilaisuudessa todella pitkän sarjan kysymyksiä, jotta he varmistuisivat siitä, että olen ymmärtänyt asian, ja tiedän mihin olen ryhtymässä. Myös kastetilaisuudessa minulta kysyttiin menenkö kasteelle vapaaehtoisesti. Tietenkään vanhimmat eivät lue ajatuksiani, joten heidän täytyi luottaa siihen että todella halusin JT:ksi. Varmasti seulan läpi pääsee sellaisiakin jotka osaavat näytellä hyvin, mutta sisimmässään eivät ole sydämestään mukana.
Vastaa kommenttiinKukaan ei ole koskaan väittänytkään että tämä tie olisi helppo, päinvastoin! Jokainen joka tähän ryhtyy, tietää sen. Mielestäni on turha jälkeenpäin syytellä toisia, jokainen on kuitenkin vastuussa omista päätöksistään. Jokainen kasteelle menijä on tiennyt srk:n toimintatavat ja periaatteet, siitä on turha keksiä mitään. Jos ei hyväksy niitä, ei tulisi mennä kasteelle lainkaan.
Itse olen tehnyt tietoisen päätöksen asiassa, ja olen osaani tyytyväinen. Minulla on asiat huomattavasti paremmin nyt, kun olen JT. Minulla on ihana perhe (muuten, mieheni ei ole JT), elämälläni on tarkoitus, hyvät elämäntavat, hyvä maine, paljon ystäviä, ja olen myös vapautunut monista asioista. Ja kaiken lisäksi minulla on henk.kohtainen suhde Jehovaan, joka on kaikista tärkeintä. Olen saanut vastaukset rukouksiini, Jehova on myöskin selkeästi auttanut minua monissa vaikeuksissa.
Jehovastahan koskaan nämä luopiot eivät puhu mitään! He kritisoivat srk:aa mutta todellisuudessa he kapinoivat Jumalaa vastaan. Jokainen meistä vastaa teoistaan Jehovan edessä, ei srk:n! Toivottavasti he muistavat tämän. Samoin sellaiset jotka ovat srk:n jäseniä, ja tekevät "salassa" tarkoituksellista pahaa, eivät voi salata Jehovalta mitään. Hän näkee kaiken, kuten raamattukin kertoo. Mutta Jehova myös rakastaa ihmisiä kuten isä lapsiaan, enemmänkin. Hän tahtoo että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat.
Vastaa kommenttiin
CaritaJT
13.9.2003 22:21
[LAINAUS]Leeea kirjoitti 10.02.2003 klo 04:39:
Kirjoitin tuossa aikaisemmin jo yhden viestin. Olen siis edelleen -toistaiseksi- todistaja mutta on vain ajan kysymys koska tulee potkua perseelle ja näyttävästi.
Sitten kun niin käy, olen yksin. Täysin yksin. Perheeni tulee hylkäämään minut. En ole enää heidän tyttärensä. Menetän kaikki ystäväni.
Pelottaa. Kertokaa miten voin valmistautua ehkä tähän astisen elämäni rankimpaan kokemukseen?[/LAINAUS]
Hyvä Leeea. Oletko sitten onnellinen jos eroat Jehovan todistajista? Miksi haluat erota? Jokainen varmasti käy läpi kriisejä uskossaan, kuten minäkin, JT, olen käynyt. Olen ollut muutaman vuoden JT ja tuossa jokin aika sitten tuntui että heitän hanskat tiskiin. Tuntui etten ikinä kykene olemaan jt, tuntui että aina vaan teen väärin, ja ajattelen pahoja asioita. Kiroilen, juon liikaa, olen pahalla tuulella jatkuvasti yms yms. Kaikki me teemme virheitä, aina meissä onkin vikaa, senhän varmaan tiedätkin koska olemme kaukana täydellisestä. Mutta sepä siinä juuri onkin. Jehova on hyväksynyt minut, miksen itse voisi hyväksyä itseäni??? Sen kun ymmärsin, niin helpotti todella paljon. Tiesin ettei minun tarvitse olla muuta kuin se mitä olen. Tärkeintä on aina se, mitä sydämessään ajattelee. Ainut mikä merkitsee jotain, on se että sinäkin tunnet Jumalan, ja uskot häneen. Mitä väliä kaikella muulla on? Sinun henk.kohtainen suhteesi Jehovaan on ainut joka todella merkitsee. Älä välitä muista ihmisistä, hekin ovat vain epätäydellisiä ihmisiä! Jehova, joka on täydellinen ja hyvä, on hyväksynyt sinut. Pidä se mielessäsi ennenkuin teet päätöksesi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
CaritaJT
13.9.2003 22:24
[LAINAUS]_Johannes_ kirjoitti 30.01.2003 klo 18:46:
Quote:
”Sellainen Jumala, jonka rakkaus pitää ansaita, on yhtä tyhjän kanssa.”
Ja sanoohan raamattukin, että kaikenlaiset ihmiset ovat Jumalalle otollisia, ja hän haluaa että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat. Jos Jumala rakastaa meitä näin paljon, miksi hän asettaisi pelastumiselle liian korkeat vaatimukset, kun hän tietää kuitenkin ettemme yltäisi niihin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ottomaani
21.9.2003 01:20
herra ja jumala !
Vastaa kommenttiinmiten olisi oma elämä ?
joo, oltiin lomalla vierailulla jehova perheessä ja koska ei olla naimisissa nukuttiin siis eri huoneissa (suhdetta takana n:7 vuotta ) nauratti ! mutta saipahan nukkua rauhassa
t : otto
Vastaa kommenttiin
satanatoreille
23.4.2007 18:10
-Joka puljuissa on mokaajia,Dokaajia,jne paskan
Vastaa kommenttiinpuhujii seläntakana.Ei oo täydellisii täs loppuu
lähenevässä sodogomorras.MIKS ei etitä sellast
veljee-vanhinta,jollaois hengellistä punttia
keskustella tuskista mitä tää mätä ämmässuo aih-
euttaa??
-jÄRJENKÄYTTÖ sallittu.Pianko Jt-yhteisös olis
pian ketää,ku törröttäviin puutteisiin katotaa.
Siksi JAH sallii srk:n KASVAA kun parhaansa
YRITTÄÄ.Ei tuu helpol,ilmasix,ULKOPUOLELLA ovat
pelkurit,hampaidenkiristeliät.kolkutus:AVATAAN!!!
Vastaa kommenttiin
rehellinen ilman katkeruutta
26.5.2008 00:27
ja taas on ollu joku seko liikkeellä. olet itse saanut "kenkää" jt:stä. mitään katkeruutta ei ole, toisin kuin monilla tuntuu täällä olevan. se on totta että pitkäaikaisten ystävien menettäminen on monelle kova paikka, mutta terapiaa en ole itse tarvinnut. onkohan noilla reunalla olijoilla kaikki ollut ihan kunnossa alun alkaenkaan (siis siellä pääkopassa) vai liioittelevatko nyt hieman. tätä kutsutaan myös populismiksi.
minusta jt:t ajattelevat näitä lahkoiksi kutsuttuja huomattavasti enemmän omilla aivoillaan. olisiko niin että toisten onnellisuutta ja periaattellista elämää katsoessaan alkaa vaan niin paljon potuttamaan että voi vain vihata? kun ei itse siihen kykene. haastellinen elämäntapa se kyllä on ja toivon kaikille hyvää valitsemallaan tiellä! ikävintä on se että keskiarvo kansalainen uskoo kaiken soopan mitä kirjoitetaan.
tuo pedofilia juttu on ihan yhtä potaskaa, ehkä virheitä on tehty mutta ei todellakaan yritetty toimia yhteiskunnan (tai yksilöiden edun) vastaisesti. tutustukaapa hieman katolisen kirkon pappien tekemisten salailuun ja rahan varaamiseen uhreille maksamiseksi..
toivon kaikille avointa mieltä ja todellista suvaitsevaisuutta. siis muutakin kuin sitä että on ok että kaikki on sallittu. tällä periaatteellahan rikollisillakin on vain eri uskomus oikeasta ja väärästä. älä siis koskaan katso kieroon varasta tai murhaajaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin