Matti Klinge

72-vuotias Matti Klinge, historiantutkija ja professori emeritus, istuu Café Ekbergin sohvalla, juo teetä ja odottaa.

Päivää ja anteeksi. On kauhean noloa myöhästyä sivistyshistorian tutkijan ja hyvien tapojen lähettilään tapaamisesta. Suotteko anteeksi?

"Kyllä."

Miksi istumme Ekbergillä, liittyykö paikkaan joku mielenkiintoinen tarina?

"Tämä on ainoa historiallista kahvilakulttuuria edustava kahvila Helsingissä. Täällä ei ole mainosten tai amerikkalaisuuden mukanaan tuomaa tuotteistamisen tunnelmaa. Tämä kahvila voisi yhtä hyvin sijaita Pariisissa. Paikka, jossa on marmoripöytiä, rouvashenkilöitä ja leivoksia. Ennen myös Fazer kuului joukkoon. Ei enää. Fazer on menettänyt tyylinsä."

Itsepalveluko sen vei?

"Itsepalvelu ja valkoisten pöytäliinojen poistaminen, molemmat. Te olette niin nuori, ettette varmaankaan muista Unioninkadulla aikanaan ollutta The English Tearoomia.

Se oli erittäin tyylikäs paikka."

Kahvilakeskusteluja voidaan käydä nykyään entistä vähemmän, koska ihmisillä ei ole varaa juoda kallista kahvia. Mitä mieltä olette lamasta?

"Puhuin juuri eilen Kiinan, Japanin ja Korean suurlähettiläiden kanssa talouden taantumasta. Aasiassa tulevaan suhtaudutaan optimistisemmin kuin Suomessa. Aasialaisessa kulttuurissa ei ruikuteta. Meillä päivitellään lamaa, mutta on myös kulttuureja, joissa ollaan köyhiä ja onnellisia. Suomalaisissa ihmisissä on toki karjalaista iloisuutta ja savolaista vitsikkyyttä, mutta journalismissa uskotaan, että huonot uutiset myyvät. Sellainen pikkuporvarillinen " eiks oo kauheeta " –asenne.

Suomessa harrastetaan taivastelua ja voivottelua."

Luetteko te lainkaan iltapäivälehtiä?

"En, en."

Pyydän anteeksi, mutta kuulen puhettanne aika huonosti. Saanko tulla lähemmäs, lähennellä?

"Attraktiivinen nainen saa aina lähennellä. Palataan lamaan. En halua vähätellä ihmisten todellisia ongelmia, mutta taantuma kuuluu kapitalismiin. Taantuma tarjoaa mahdollisuuden tai pakon uudistumiseen. Kaikkein suurimpia uudistuksia on vaikea saada aikaan normaalioloissa, koska aina joku vastustaa. 1990-luvun laman aikana markkinoilta karsiutui kouluttamatonta työvoimaa, ja koulutettua otettiin sisään. Silloinen lama oli vaativa yksilöille, mutta kansantaloutta se kohensi. En tiedä voidaanko tässä tilanteessa nähdä samaa. Varmasti paljon hyvääkin menee nyt yli laidan, mutta myös sellaista, mikä sietää mennä."

Mainostoimistojen pöhöttäjien saatua kenkää café au lait’n hinnan sietäisi laskea muutaman euron.

"Kaikkialla tarjotaan jo alennuksia. Osittain se johtuu siitä, että hinnoissa on ollut paljon ilmaa. Kahvin ja pullan hinnassa pitää ottaa huomioon tarjoilusta ja miljööstä maksaminen. Tunnelma maksaa. Katsokaa tuotakin naishenkilöä, joka juo ystävättärensä kanssa lasillisen viiniä. Täällä on tunnelmaa!"

Ainakin enemmän kuin joissakin ravintoloissa, missä asiakkaan ottaa vastaan Odottakaa pöytään ohjausta -kyltti. Onkohan kyltti hovimestarin amerikkalainen muoto?

"Kohteliaisuuden kokeminen on usein hyvin pienestä kiinni. Teititelläänkö kyltissä? Puhuttelumuoto vaikuttaa minuun aivan ratkaisevasti. Englanniksi? Englannin kielen ylivalta kuuluu mainosmaailmaan. Siellä ollaan ilmeisesti ylpeitä siitä, että osataan vähän englantia. On viehättävää käyttää vieraita kieliä, mutta miksi aina englantia?"

Minun puolestani mainoksissa saisi käyttää vaikka kiinaa. Japania taidetaan jo käyttääkin. Te inhoatte englantia, koska inhoatte Amerikkaa. Olitte 15-vuotias, kun Coca-Cola tuli Suomeen, Olympialaisiin. Jouduitteko tekemisiin jalon juoman kanssa?

"Kyllä. Olin kesätöissä Olympiakylässä. Kuljetin Coca-Colaa varastosta myyntipisteisiin, joissa hehkeät neitoset myivät juomaa urheilijoille. Mutta en minä urheilukilpailuja mennyt katsomaan. Amerikkaan mahtuu kaikenlaista, mutta minä en tykkää Coca-Colasta."

Oliko amerikkalaisessa populaarikulttuurissa mitään hyvää? Kuuntelitteko sittemmin jo korkeakulttuuriksi korotettua jazzia?

"Enpä juuri. Tanssimusiikkina kyllä, mutta ei minusta jazzin harrastajaa tullut.

Jouduin kyllä mielenkiintoisiin tekemisiin amerikkalaisen kulttuurin kanssa. Meille tuli kotiin Saturday Evening Post. Isäni oli Kansallisosakepankin ulkomaanosastolla töissä ja pankki tilasi hänelle lehden. Lehteä lukiessa minut valtasi sama tunne kuin virolaisten katsoessa Suomen televisiota. Mainoksista huokuva yltäkylläisyyden maailma herätti hämmästystä autoineen, jääkaappeineen ja herkkuineen. Olen toki käynyt Amerikassa pari kertaa, mutta kun muut kääntyivät Amerikan suuntaan minusta tuli jotenkin luonnollisesti vastustaja. Minulle 1950-luku oli hyvin ranskalainen vuosikymmen."

Isäni ihaili Jean-Luc Godardia ja pukeutui trenchcoatiin. Pukeuduitteko tekin?

"Kyllä, kyllä. Ranskalaisuutta oli kaikkialla. Ajettiin Citroëneilla ja Caravelleilla ja Kansallisteatterissa näyteltiin Molièrea."

Ranskalainen filosofi Jean Baudrillard kirjoittaa amerikkalaisuudesta aika hauskasti Amerikka-teoksessaan.

"Yliopistomiehen näkökulmasta Amerikka on merkittävä luonnontieteiden ja matematiikan aloilla, mutta ei humanististen tieteiden. Amerikassa yliopistot sijaitsevat maaseudulla, eivätkä keskellä kaupunkia, niin kuin meikäläisessä ja ranskalaisessa traditiossa. Euroopassa yliopiston oppilaat ja opettajat vaikuttavat yhteiskunnassa, Amerikassa yliopistot eivät ole merkittäviä sivistyksen kannalta.

Suomalaiset kytkettiin amerikkalaiseen elämäntapaan vaihto-oppilasaikakaudella. Kutsun itse sen vastaiskuksi interrail-aikakautta. Minun teoriani on, että interrail-nuoriso ratkaisi Suomen EU-äänestyksen."

Mielenkiintoinen näkökulma. Olette EU-fani, ja kuvailette euroa suojaksi Amerikan barbariaa vastaan. Pidätte myös matkustamisesta. Onko nykynuorten köyhiin maihin suuntautuvassa reppumatkailussa minkäänlaista tyyliä Grand Tour -matkustamiseen verrattuna?

"Ehkä nuoret tekevät elämässään muutaman seikkailumatkan, mutta maailmanmatkaajaidealistit lienevät nuorison marginaalissa."

Porthaniassa syödään kunnioitettavia annoksia vegaaniruokaa ja Aleksanterinkadulla sijaitsevan Halosen liikkeen edessä viillellään tämän tästä turkkitätejä. Mitä ajattelette aktivisteista?

"Suurin osa nuorisosta etenee rauhallisesti ja etsiytyy opiskelemaan Manner-Eurooppaan; Ranskaan, Italiaan, Hollantiin, ei Englantiin. Yliopistojen väliset Erasmus-sopimukset mahdollistavat opiskelun. Olen yhä nuorison kanssa tekemisissä, koska opetan yhä yliopistolla. Nykynuoriso on mielenkiintoista, mutta he pukeutuvat surkeasti. Toisaalta vanhojen tansseihin osataan pukeutua. Pojat pukeutuvat frakkeihin ja tytöt ihaniin prinsessapukuihin."

Te pidätte arvossa perinteitä. Vapun alla on kysyttävä tapakulttuurista. Ovatko valkoiset kengät soveliaat vappuaaton viettoon vai eivät? Seuraava kysymys kuuluu: Miten vapusta selviää tyylikkäästi?

"Kengät ja muut vaatteet voivat olla kauniita, jos niitä kannetaan ja käytetään avoimella, positiivisella ja kohteliaalla mielellä. Samoin vappu: Hymy ja hyvä ryhti!!"

Oletteko koskaan oksentanut vapun jälkeisessä krapulassa?

"Tähän en vastaa."

Pidätte rakkaudesta. Mikä oli ja on Helsingin romanttisin paikka?

"Puistot. Puistot ovat lapsia, eläkeläisiä ja rakastavaisia varten. Niissä kuljeskellaan, leikitään ja haaveillaan. Urheilla niissä ei pitäisi."

Luxemburgin puistossa Pariisissa harrastetaan tai chita.

"Kyllä, mutta kiinalaisessa aamuvoimistelussa ei kilpailla. Siinä jokainen harjoittelee itsensä kanssa eikä ketään vastaan. Vastustan kilpaurheilua, koska kilpaileminen on vastenmielistä. En ole koskaan seurannut urheilukisoja."

Formula-ajajat ja jääkiekkoilijat ovat lasten suurimpia idoleita. Mitä te sanotte tähän?

"Tietysti tarvitaan idoleja, mutta toivoisin että ne löytyisivät vähemmän väkivaltaisesta ja moottoroidusta maailmasta."

Olette sanonut inhoavanne erityisesti laskettelua. Metsässä hiihtämisestä te sen sijaan pidätte. Myös entinen huippumalli Saimi Nousiainen harrastaa murtomaahiihtoa.

"Murtomaahiihtoa ei ole vielä tuotteistettu. Minun nuoruudessani hiihdon jälkeiseen seurusteluun oli suunniteltu tyylikkäät after ski -asut. Nykyään hiihtohaalareissa saapastellaan joka paikkaan."

Verryttelypuvun pilkkaaminen nostattaa kansalaisissa syviä tunteita. Se ei ole ihme, sillä me olemme esteettisessä ahdingossa, jos maamme ainoa pukeutumisen asiantuntija on Lenita…

"Kannatan ajattelua, jonka mukaan tilanteisiin pukeudutaan niihin soveliaisiin vaatteisiin. Katupukeutuminen on mennyt sekavaksi. Rouvalla saattaa olla hieno turkki, herralla toppatakki. Miehet eivät käytä hattua eivätkä pitkää takkia. Kravatista on luovuttu. Kaunis italialainen nuori mies voi esiintyä julkisella paikalla kaula paljaana, vaikka alasti. Se ei minua häiritse, mutta pukeeko kravatittomuus vanhempaa miestä? Onko vanhassa kaulassa jotain erityistä esiteltävää? Usein käy niin, että ihminen pitäytyy nuoruutensa tyylissä. Lopputulos on naurettava. Kun aika kuluu, pitää olla entistä tarkempi."

Te näytätte hyvältä. Olette konservatiivi pukeutumisen, seuraelämän ja harrastusten suhteen, mutta radikaali tutkija, opettaja ja politiikan kriitikko. Mitä ajattelette Vladimir Putinin Venäjästä?

"Putinin aikana Venäjällä on saatu hyvin monia asioita kuntoon, vaikka tietysti on suuria ongelmia: hintojen nousu tekee elämän suurkaupungeissa vaikeaksi, ja syvä maaseutu on kurjassa tilassa. Mutta on yleistä optimismia, taiteita harrastetaan, itseluottamus on noussut; syksyllä kävin monissa pienemmissä, mutta silti suurissa kaupungissa: kadut olivat hyvässä kunnossa, kukka-istutuksia, naisten tyylikkyyttä, taidemuseoita ja konsertteja. Vähän liikaa viime sodan voiton hehkutusta Volgan kaupungeissa."

Inhoatte Yhdysvaltojen ja englannin kielen lisäksi järjen ylivaltaa, feminismiä ja muita kättä nyrkissä -ismejä ja optiomiljonäärejä. Pidätte kävelyistä, Pariisista, Chiracista, autoilusta, rakkaudesta, viisaudesta, miehen ja naisen välisestä erosta ja Chopinista. Millä vuosisadalla ja -kymmenellä olisitte mieluiten elänyt?

"Tällä vuosisadalla ja tällä vuosikymmenellä. Elän nykyhetkeä!"

Pyydän teiltä apua erään ongelman ratkaisuun. Miksi suomalaiset rakastavat hevi-musiikkia?

"Rakastavatko? Minä olen suomalainen ja en rakasta."

Matti Klinge Wikipedian mukaan

Matti Klinge (s. 31. elokuuta 1936 Helsinki) on historiantutkija ja professori emeritus, joka toimi Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana vuosina 1975–2001. Hänet tunnetaan kirjallisesti tuotteliaana sivistys- ja kulttuurihistorian tutkijana sekä aktiivisena ja näkyvänä yhteiskunnallisena keskustelijana.

Matti Klinge Hikipedian mukaan

Matti Klinge on kansainvälisesti tunnustettu, järkeä uhkaavat mittasuhteet saavuttanut käytetty pölypussi ja instituutio. Hänet on kutsuttava kaikkiin kulturelleihin kissanristiäisiin, myös salaisiin, koska se seisoo Kansanyhteisön laissa. Jos hän todellakin on tulossa, mitä hän poikkeuksetta on, Panu Rajala on myös kutsuttava hillitsemään omalla sanoinkuvaamattomuudellaan Klingen vastaavaa. Matti Klinge on myös Helsingin Ylivaltaopiston kiistaton kruunattu kuningas ja patriarkka. Ennen kaikkea hän on kuitenkin eurooppalainen humanisti par excellence. Tätä arvonimeä ei ole myönnetty kenellekään ihmiselle sitten 1600-luvun eikä tulla enää j.K(jälkeen Klingeä) myöntämäänkään.