Café Ekberg

En muista milloin olisin viimeksi tuntenut oloni niin nuoreksi kuin Bulevardilla sijaitsevassa Helsingin vanhimmassa kahvilassa Café Ekbergissä istuessani. Suurehkon salin pieniä pöytiä kansoittavat asiakkaat näyttävät siltä, että he ovat aloittaneet kahvihetkensä Mäntsälän kapinan aikoihin. Kolmekymmentäluvun alun sisustus pilareineen ja plafondivalaisimineen on yhtä hillittyä ja tyylikästä kuin kuolleiden eläinten nahkoihin kääriytynyt asiakaskuntansa. Ekbergillä huomaa madaltavansa ääntänsä huomaamattaan ja teitittelevänsä tarjoilijattaria.

Ruokalista on kahvilaksi yllättävän monipuolinen, ja talosta löytyy A-oikeudet. Lounaslistalla olisi tarjolla tomaatti-valkosipulikeittoa (8,70 e) tai manchego-viikunasalaattia (9,20 e), mutta päädyn kuitenkin pekoni-caesarsalaattiin (9,20 e). Viinilista ilahduttaa kolmella kohtuuhintaisella samppanjallaan, ja tilaankin kohmeloisen lounaan palanpainikkeeksi pullon pähkinäisen paahteista Moët & Chandon Brut Impérialia (64e). Pekonikeisari tarjoillaan kauniilta vaginanmuotoiselta lautaselta, ja makukin on aivan kohdillaan.

Jälkiruoan valinta osoittautuu melkoisen haasteelliseksi puuhaksi. Vitriineissä komeilevat leivonnaiset näyttävät kaikki todella herkullisilta. Lopuksi päädyn kuitenkin perunaleivokseen (4,20 e). Vaikka kello on jo yli kymmenen aamulla, uhmaan italialaisia tapoja ja tilaan cappuccinon (3,50 e). Tällä kertaa kahvi osoittautui kuitenkin paremmaksi vedoksi, sillä perunaleivos ei täytä aristologisia vaatimuksiani.

Perunaleivoksen tympeästä sivumausta huolimatta Ekberg on Stadin kahviloiden ylhäis-aatelia. Lehtivalikoima on kunnollinen, pöytiinpalvelu toimii, ja kesäisin auki oleva terassi napakymppiin oikeassa osoitteessa. On vaikea nähdä, että mikään vasemmistovallankumousta pienempi voisi Ekbergin asemaa horjuttaa.

Kiitämme

• Interiööriä
• Tunnelmaa

Moitimme

• Perunaleivoksen tympeä maku