Satkar

Kaupungin paras nepalilainen ravintola Satkar sijaitsi aikaisemmin Lönnrotinkadulla, ja paikka oli pitkään yksi vakioravintoloistani. Sana loistavalla hinta-laatusuhteella varustetusta nepestä kuitenkin kiiri, ja ravintola oli lähes aina ääriään myöten täynnä. Edessä oli muutto Kamppiin, McMogadishun ja Onnelan välissä sijaitseviin uusiin ja suurempiin tiloihin, ja Satkarissa käyntini loppuivat. Viime vuosina olen kuitenkin kuullut huolestuttavia uutisia Satkarin deekiksestä, joten joudun venyttämään reviirini rajoja ja matkustamaan Fredrikinkadun pohjoispäähän entisen lempiravintolani tilaa tarkistamaan.

Ensimmäisenä hätkähdyttää salin koko. Kun vanha Satkar oli pieni ja kodikas, löytyy nykyisestä tilasta huonekorkeutta jäykästä niskasta kärsivälle kirahville, eikä suurta huonetta ole jaettu mitenkään. Ruokalista on kuitenkin melko lailla entisen mallinen, ja seurueemme tilaa empimättä vanhat lempparinsa. Keittiö toimii ripeästi, ja hetken kuluttua pöytään kannetaan kuumia ja rasvaisia Nan-leipiä, lampaanjauhelihapyöryköitä tomaatti-kermakastikkeessa (Mit Kofta 13,90e), kanaa voi-, tomaatti- ja kookos-kermakastikkeessa (Makhani Kukhuro 13,90 e), kanaa juustoisessa pähkinä-tomaattikastikkeessa (Satkar Kukhuro 14,90 e) sekä kasvispyöryköitä tomaatti-kermakastikkeessa (Sabjiko Kofta 12,90 e). Myös viinilista on melko mukiinmenevästi muotoiltu, kaukana Helsingin perusetnisten kuravalikoimista.

Jännittyneen hiljaisuuden vallitessa uppoudumme annoksiemme pariin. Hetken kuluttua kuuluu tyytyväisiä murahduksia, sillä Satkarin taika toimii huhupuheista huolimatta vielä aivan kuin ennen. Tutut maut, hävytön rasvaisilla raaka-aineilla läträäminen sekä ilmiömäinen kanankäsittelytaito eivät ole kadonneet minnekään. Vaikka hintoja on luonnollisesti muutamassa vuodessa tarkistettu hieman ylöspäin, on Satkar kokonaisuutena vielä erittäin kohtuuhintainen. Kahden hengen pääruuat, oluet ja kahvit maksoivat neljä kymppiä.

Kiitämme

• keittiötä
• hintatasoa

Moitimme

• kolkkoa tilaa