McDonald's 24/7

Lauantaiyö 03.48. Helsingin keskusta, Sokoksen tavaratalo. Näky on useimmille meistä tuttu.

Tosin hämärästi, sillä todennäköisesti sinäkin olet siihen aikaan tukevasti promilleissa matkalla baarista. Mäkkärin kautta.

Sokoksen McDonald’s-ravintola on sisältä yhtä sirkusta. Menua on supistettu päiväsajasta ja räätälöity kännikansalle sopivaksi. Reilusti rasvaa ja hiilaria. Kasvissyöjille ranskalaisia.

"Kaikille mättöö!" joku huutaa jonosta.

Tiskin toisella puolella näyttää olevan yhtä ahdasta kuin asiakastiloissa. Duunarit juoksevat. Ranskalaisia paistuu. Keittiössä lentää sämpylä.

Puhelinsoitto toimistolle paljastaa, että helsinkiläisessä McDonald’s-ravintolassa on keskimäärin 50 työntekijää. Viikonlopun yövuorossa tekijöitä on kerrallaan jopa 15. Ja silti kiire.

Henkilökunnan kesken on tarkka kastijako kahdeksaan: harjoittelija, kokenut työntekijä, kouluttaja, asiakasemäntä tai -isäntä, apulaisvuoropäällikkö, vuoropäällikkö, apulaisravintolapäällikkö ja ravintolapäällikkö, "the boss". Jokainen nimike antaa auktoriteettia. Duunareiden nimikylteissä on värikoodit, jotka kertovat osaamistasosta. Kultaisen kyltin omaavat ovat ylimpänä: nimen alla lukee titteli.

Tilastollinen mäkkiduunari on 22-vuotias nainen. Hän ei todennäköisesti ole hakeutumassa ravintola-alalle ollenkaan. Hän saattaa opiskella tai viettää välivuotta. Tai ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä. Mäkkäri työllistää Suomessa noin 3200 henkilöä. Keskimääräinen työssäoloaika on 1,6 vuotta: suurin osa lopettaa uransa lyhyeen. Loput ylennetään yksi Mcporras kerrallaan. Sitten mäkkiduunari huomaa olevansa McUraputkessa – ja viihtyvänsä(kö?). Annetaan viiden mäkkärissä uraa tehneen kertoa, mitä työpaikalla tapahtuu ja mistä siellä puhutaan.

Koulun penkiltä

Tapaan Annin ja Oonan pakkaspäivänä kahvilassa. He eivät halua esiintyä oikeilla nimillään, sillä heidän mukaansa työntekijöitä on kielletty antamasta medialle haastatteluita. Kumpikin on ollut yli kaksi vuotta töissä ruuhkaisessa mäkkärissä.

Molemmat opiskelivat ammattikoulussa ennen mäkkäriuran alkua, mutta kummallekaan ei koulu maistunut. He päättivät siirtyä työelämään. Työkokemusta entuudestaan ei ollut, mutta mäkkäri otti kummatkin töihin ja lupasi kouluttaa. Sekä Annin että Oonan oli tarkoitus kartuttaa kokemusta pari kuukautta ja etsiä sitten uusi duuni. Toisin kävi. Työkaverit veivät mukanaan, kun bileitä oli aluksi monta kertaa viikossa. Aina löytyi syy juhlia – closekalja, vapaapäiväkossuvissy, pikkulauantailonkero, you name it. Puolikas vuosi huipentui kosteisiin pirskeisiin, joihin oli kutsuttu koko ravintola: kesäpäivät ja pikkujoulut.

Oonan ura jatkuu edelleen. Annin päättyi yllättäen pari kuukautta sitten: häntä odotti irtisanomispaperi työpäivän alussa. Anni kertoo tehneensä kymmenen päivää töitä katkeamatta. Tuplavuoroja, kuten 12-tuntisia öitä ja suoria siirtymiä työpäivien välissä. Lopulta ei pää kestänyt, mikä johti myöhästymiseen.

"Kun kysyttiin syytä, vastasin rehellisesti, että nukuin pommiin. Ei olis kannattanut", Anni kertoo.

"Kenellekään ei tullut mieleen katsoa työvuorolistaa ja kysyä, pitäiskö vähän rajoittaa työntekoa. Ei päälliköitä kiinnostanut. Tunteja sai tehdä tappiin, joka on 120 tuntia kolmessa viikossa, koska sen jälkeen pitäisi maksaa ylitöistä."

Annista piti tulla kouluttaja, sitten vuoropäällikkö.

"Vaikka kyllä mä olin koko ajan lähdössä pois. Tai no, jos musta päällikkö olis tullut, niin sit oisin voinut jäädä!"

Aika klassista. Kaikkihan haluamme olla pomoja. Puhutaan siitä. Onko mäkki hierarkkinen työyhteisö?

"Vuoropäällikkö voi käskeä tekemään ihan mitä vaan", Oona aloittaa.

"Kaikki vannoo lähtevänsä koko ajan pois. Ainoa ajatus sinne mennessä oli, et pakko saada töitä, mut sitten huomasinkin, että oho, oon ollut kaks vuotta. Niin käy kaikille. Siinä paikassa on jotain, mikä saa jämähtämään."

Annin ja Oonan mukaan ylennyksen saa, jos vetää riittävästi viinaa oikeiden ihmisten kanssa pikkujouluissa. Propsit tytöille. He ovat sisäistäneet homman jo ensimmäisestä työpaikastaan.

"Päälliköiltä kestetään mitä vaan. Aleksi tuli kerran kännissä töihin ja kerran jätti vuoron ilman päällikköä koska oli turpa täys", selittää Anni.

"Hei, mä olin sillon töissä! Aleksi tuli kännissä viikonloppuna aamuvuoroon!" Oona huokaa.

"Ja leuhki, ettei saa varoituksia."

Hetkinen, onko meillä siis joku peruskäsite mäkkärimaailmaan – McTyöpaikkakänni? Tytöt nauravat.

"Ja sit on suhteita. Ykskin jäi just äitiyslomalle…", Oona aloittaa empien, mutta lopettaa.

"Meidän ravintolapäällikkö on monet pikkujoulut ja kesäpäivät istunut työntekijä kainalossa. Saanasta tuli parin kuukauden päästä päällikkö, kun se lähti sen mukaan baarista. Wonder why", jatkaa Anni.

"Saana ei oo ainoa! Miinakin on istunu meidän ravintolapäällikön kanssa pariin otteeseen baarissa sylikkäin. Ja lähteny yhdessä sieltä pois. Tää on aika tuore juttu. On härskiä kattoo niitä töissä, kun molemmat on päälliköitä", Oona selittää.

Nimien luettelu jatkuu. Tulee työntekijäpareja, työntekijä-päällikköpareja, muka salassa pidettyjä pareja ja vielä pari yhden illan juttua. Kuulostaa aikamoiselta. Mahtaako nyt olla koolla vain vihaisten tyttöjen virkkuukerho?

"Nää jutut me ollaan omin silmin nähty", Oona vakuuttaa.

"Mutta ei työntekijöitä haittaa! Se on kaikille ok. Jokainen uusi breikkihuoneessa juoruiltava juttu on jees!"

Entisten työkavereiden keskustelu yltyy nauruksi, tapahtumaketjuksi, jossa ei ulkopuoliselle ole tarttumapintaa. Nimiä ja tapahtumia ei erota. Aiheesta ei saa kiinni, ilmiöstä saa. Se on paskanpuhumista nykyisistä ja entisistä työkavereista – juoruilua. Ihanan mehevää! Kaikki rakastamme sitä. Nam.

Lopuksi vielä: Anni, onko ikävä mäkkiin? Vastaus tulee nopeasti.

"Ei enää. Se on vähän kuin peruskoulu: valtaosa pääsee pois, mutta osa jää jumittamaan", Anni vastaa.

McAngel

McDonald’s-ketjuun tulee vuosittain yli 15 000 työhakemusta. Uusia työntekijöitä palkataan noin viisi prosenttia hakijoista, siis 750 henkilöä. Etenkin pääkaupunkiseudulla mäkkäri on suosittu hakukohde. Kun lukiossa tapeltiin kesätyöpaikoista, joka toinen oli hakenut mäkkiin.

Työskentelin itsekin lukioaikana mäkkärin kassalla, pari vuoroa viikossa. Kuuluin kastiin, joka kiltisti tuli töihin ja lähti töistä. Closekalja, vapaapäiväkossuvissy tai perjantaipullo eivät tulleet mäkkärissä tutuiksi. Mutta tunne ekasta itse hankitusta työpaikasta oli samettinen. Yövuoron jälkeinen väsymys tuntui aikuiselta, ja se kannettiin rinta rottingilla. Aiheet, joista mäkkärin taukohuoneessa puhuttiin – no, ei aloiteta niistä. Työkavereistahan siellä puhuttiin. Kuten Oona ja Anni jo näyttivät.

Haluan esimiesnäkökulmaa. Siksi edessäni istuu nyt Ala-Tikkurilan ravintolapäällikkö Petteri Siira. Olemme Meilahden McDonald’s-ravintolassa, jossa kaikki on tiptop: samassa rakennuksessa on McDonald’s Oy:n toimisto, tutummin Suomen Mäkkärin tukikohta. Ronald-patsaskin istuu kiltisti penkillä mielipuolinen hymy kasvoillaan. Petteri valittiin osakeyhtiön omistamien ravintoloiden vuoden 2010 ravintolapäälliköksi. Hän on siis Suomen virallinen McKuningas!

Hän on myös tämän jutun McPyhimys. Petteri ei ole koskaan tehnyt mitään epäsopivaa alaisen kanssa.

"En varmasti. En ota kantaa muiden ravintolapäälliköiden tapaan hoitaa työnsä."

Ravintolapäällikkö on ravintolansa työntekijöiden lähin esimies. Asemassa, josta kaikki joskus olemme haaveilleet. Siis henkilö, joka pääsee käyttämään sanoja:

"You’re fired!"

Petteri on kuitenkin antanut vain kahdet potkut. Eikä se tuntunut hyvältä. Petteri on 23-vuotias ja ylioppilas. Hänen McUransa alkoi vuonna 2005 rividuunarina. Työn piti aluksi kestää vain seuraavaan kesään asti, mutta tarjottiinkin esimiestehtäviä. Hän tarttui tilaisuuteen ja eteni armeijan käytyään nykyiseen asemaansa.

Parhaillaan Petteri suorittaa ravintolapäälliköille suunnattua johtamisen erikoisammattitutkintoa. Kysyn, onko ravintolapäällikkönä nastaa. Hän hörppii kahviaan skarppina kädessään opiskelumateriaalia pursuava kansio, tuijottaa intensiivisesti ja ylistää innolla työkavereitaan, mutta kehuu myös työtään monipuoliseksi.

Hän on 23-vuotiaana ravintolapäällikkö, entä viiden vuoden päästä?

"Toivottavasti samoissa hommissa."

Entä kymmenen?

"Toivottavasti mäkissä! Mutta se vaatii, että löytää uusia haasteita."

Lopuksi pakotan Petterin muistelemaan ulkoa Big Macin reseptin. Se ei ole salaisuus, sillä se selviää kurkkaamalla hampurilaisen sisään.

"28 grammaa salaattia, 20 millilitraa kastiketta, pari kurkkua, suola-pippuriseos, yksi juusto ja sipuli."

Sipulin määrää hän ei muista. Annettakoon anteeksi.

Can they festival?

McMatkallani on vielä yksi pysähdys: olen luvannut ilmaantua mäkkäriläisten bileisiin. Tsih. Sihahduksen päästää siideritölkki, kun Markus ja Saija pääsevät töistä. Odotan heitä drive-inin reunalla. 21-vuotiaat mäkkiduunarit vannovat vetävänsä tänään viimeiseen saakka. Huomennakin on iltavuoro. Päivä on pitänyt skarpata asiakkaiden edessä, illalla alkaa sadattelu, nauru ja raivokas dokaaminen. Kaksio täyttyy jengistä. Markus ja Saija makaavat edessäni sängyllä ja avaavat suunsa samaan aikaan. Saija kyllästyneenä, Markus innokkaana.

"Ei mäkki oo työpaikka johon tullaan ja josta lähetään", Saija aloittaa.

"Työvuorojen jälkeen jäädään tunneiks taukohuoneeseen jumittaa. Jälkeenpäin se tuntuu turhalta. Opiskelu kärsii!"

Markus on ollut mäkissä kaksi vuotta.

"Työ tulee vapaa-ajalle, kun pitää setviä draamoja. Ryhmähenki on muuttunut. Kuin kasvais porukasta."

Keskustelua kuuntelee Heini, joka on videovuokraamossa töissä.

"Mun työ on tylsää. Näillä on aina kerrottavaa. Porukka dokaa ja kränäilee keskenään ja herää toistensa vierestä."

Mäkkäri ei kieltämättä ole ensimmäinen työpaikka, jonka voisi kuvitella tuovan vapaa-ajan stressiä. Markuksen poskia punottaa, lieneekö aiheesta vai alkoholista?

"Markuksesta tehtiin asiakasisäntä", Saija paljastaa. Vau! Eiku, mitä sellainen tekee?

"Leikittää lapsia", Saija nauraa ja saa Markuksenkin röhöttämään juomaansa.

"Markus oikeesti vihaa lapsia, mut se saa nyt askarrella niiden kanssa."

"No en ihan vihaa… Koulutan myös uusia duunareita", korjaa Markus.

"Plus että mulla on hienommat kledjut!"

Ymmärsinkö oikein: Markus on päässyt mäkkärin uraputkeen? Mitä asiakasisännyyden jälkeen? Entä Saija?

"HYI, mä en uraputkea mäkissä tee!", Saija sylkäisee.

"Seuraavaks musta tulis vuoropäällikkö", Markus jatkaa.

"Yleneminen tapahtuu oman possen sisällä – duunikaverit arvostaa. Ihmiset on tosi antautuneita tälle duunille", kertoo Markus.

"Porukassa kilpaillaan siitä, kuka saa ilman vaakaa laitettua oikean määrän sipulia juustoon. Monilla se jopa nousee päähän."

Selvä juttu. Mutta nyt tyttöjen ja poikien puhe alkaa sammaltaa. Annetaan heidän juhlia. Hyvää huomista työpäivää!

Jutussa pelkillä etunimillään esiintyvien ja mainittujen henkilöiden nimet on muutettu.

Näillä ryhdyt mcduunariksi

Jos olet työssäkäyvä opiskelija, pidä bileet, joissa kaikki pukeutuvat oman työpaikkansa univormuun. Ennen työvuoron alkua McGarderoobi stailaa sinut näin:

• Aidon McUnivormun tunnistat vaatteissa olevasta McDonald’s SUPERIOR workclothes  -tekstistä.
• Hiukset kiinni tai pois silmiltä. Sori, rakennekynnet eivät kelpaa elintarviketyöhön. Meikkiä vain hillitysti.
• Duunareiden työpaidat vaihtelevat ravintoloittain, mutta tämänhetkinen trendi on ruskea pikeepaita, jonka vasemmassa rinnassa kultaiset kaaret.
• Mustat housut, joissa ysärileveät lahkeet ja vyötärö vaatii loppuun asti vedetyn vyön. Silti roikkuu. Huhu kertoo, että jotkut duunarit salapukeutuvat omiin, paremmin istuviin housuihinsa.
• Jos olet keittiöduunari, lisääasuun vielä lippis ja musta kokoessu.
• Jos olet saliduunari, laita housuntaskuun roikkumaan pullo puhdistusainetta, rätti olkapäälle ja kumihanskat käteen. Taskut täyteen wc-poletteja.

Oikolukija

McDonald’s Oy:n henkilöstöpäällikkö Maarit Latvala esiluki jutun.

”Värikäs juttu muutaman nuoren elämästä.

Meillä on töissä paljon samanikäisiä ja samanlaista elämänvaihetta eläviä nuoria. Töissä viihdytään suurelta osin hyvän työporukan vuoksi ja moni viihtyy niin hyvin, että vuosi jos toinenkin ehtii vierähtää meillä työskennellen. Samalla karttuu arvokasta työkokemusta. Työaikajoustot mahdollistavat opiskelun, matkustamisen, kilpaurheilun tai perheen yhdistämisen työntekoon meillä. Kuten toimittajakin toteaa, toisenlaisia kokemuksia löytyy kuin mitä jutun nuoret kertovat: tutkitusti noin kolme neljästä ravintolatyöntekijästämme Suomessa kertoo olevansa tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen työhönsä ja työpaikkaansa. Tasapuolista kohtelua kokee saavansa vielä useampi.

On monia nuoria, jotka ovat valinneet uran meillä, mikä ei missään tapauksessa poissulje itsensä kouluttamista – päinvastoin. Yrityksen sisäisen koulutuksen lisäksi tuemme yrityksen ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta. Moni ravintolapäällikkö on iältään 20–30-vuotias ja vastaa itsenäisesti jopa 3 miljoonan euron liikevaihdosta sekä toimii esimiehenä noin 50 henkilölle. Ei huono lähtökohta – mihin haluaakaan urallaan suuntautua.”