Potkittu sukupolvi

Uusi vuosituhat toi mukanaan uuden työkulttuurin. Uusien alojen yrityksille, kuten it-yhtiöille, eivät päteneet samat säännöt kuin perinteisillä aloilla. Valmista kysyntää ei tuotteille ollut, eikä välttämättä edes vielä valmista tuotetta. Vastoin markkinatalouden perussääntöjä rahoittajien kiinnostus riippui yrityksen odotusarvosta, eikä niinkään sen välittömästä kannattavuudesta.

Jos rahoittajat alkoivat kitsastella, jäi ainoaksi mahdollisuudeksi säästää kuluissa. Toisin kuin vanhassa perusteollisuudessa, henkilöstökeskeisten alojen suurin kustannuserä on työntekijät, niinpä lyhyen ajan kannattavuutta korjataan lomautuksilla ja irtisanomisilla.

Viime vuonna kenkää sai yli 42 000 työntekijää. Yli kymmenentuhatta työntekijää joutui lomautetuksi, kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Noin kymmenentuhatta ylempää toimihenkilöä joutui lomautus- tai irtisanomisuhan alle. Samaan aikaan teknisen alan työpaikkailmoitukset vähenivät 36 prosenttia. Tammikuussa 2002 oli 16 000 lomautettua työnhakijaa. Se on yli kolmannes enemmän kuin edellisen vuoden tammikuussa - ennen taantumaa ja it-pahoinvointia.

Pitkä työura samassa yrityksessä jäi monille haaveeksi. 1990-luvulla puhuttiin vielä työvuosista, nykyään pitäisi puhua ehkä kuukausista. It-alalla on yli satatuhatta työntekijää. Heistä lähes 30 prosenttia vaihtaa työpaikkaa vähintään kerran vuoden aikana. Saman tekee joka viides korkeasti koulutettu muilla aloilla.

Kun teknologia-ala voi pahoin, näkyy se varsinkin kaksi- ja kolmekymppisten elämässä. Alalla työskentelevistä puolet on alle 35-vuotiaita. Ikäryhmä on joutunut sopeutumaan tulos tai ulos -periaatteeseen. On syntynyt sukupolvi, jolle nopeat työpaikan vaihdot, lomautukset ja irtisanomiset ovat arkipäivää - uuden ajan pätkätyöläinen.

“Uusien alojen rahoitus on järjestetty niin, ettei aikaa ole varattu erehtymiseen. Koko firma saattaa mennä nurin, ellei osaa duunareista potkita pois. Vaikka yksilötasolla on traagista saada potkut, on nykyinen irtisanomiskulttuuri hyvä asia. Unohtuu, että loput saavat pitää työpaikkansa”, kertoo Mårten Mickos, entinen konkurssiin menneen MatchON-nettifirman ja nykyään ruotsalaisen tietokantayhtiön MySQL:in toimitusjohtaja.

“Kymmenen vuotta sitten oli häpeällistä saada potkut. Nykyään irtisanomiset tuovat monille uutta nostetta työelämään. Nuoret kokeilevat onneaan epävakaissa yrityksissä. Mahdollisista potkuista tuskin jää rahallista taakkaa, kun ei ole vielä perhettä tai asuntolainaa. Irtisanotuilla on monesti hyvä pohjakoulutus, joten he pääsevät suhteellisen nopeasti uuteen työpaikkaan”, jatkaa tutkija Petteri Järvinen Jippii Groupista.

Uuden vuosituhannen huumassa rekrytointivimma lähti käsistä. Parikymppiset keltanokat revittiin töihin suoraan koulun penkiltä. Heistä tehtiin kertaheitolla asiantuntijoita ja managereita.

“Nuoret johtajat luulevat itsestään liikoja. Heillä ei ole kokemusta henkilöstöjohtamisesta eikä rekrytoinnista. Saadakseen taidot heidän pitäisi käydä läpi koko ketju työntekijästä johtajaksi. Nuoret kaverit luulevat tulevansa riskittömälle alalle tuhansien eurojen kuukausipalkalla. Uudet markkinat ovat arvaamattomia. Jos hommat ja rahat tyssäävät, ollaan kusessa, varsinkin jos on mitoittanut omat tulonsa urheiluautojen ja makean elämäntavan mukaan. Itsetunto joutuu koville, kun seuraavan työpaikan palkka on vajaa puolet edellisestä. Omaa arvoaan alkaa mitata vain rahassa”, jatkaa Mickos.

Yt-rumba alkoi loppukeväästä 2001. Nimestään huolimatta yhteistoimintaneuvottelulla ei ollut mitään tekemistä yhteistyön kanssa. Osa lomautettiin, osa sai tylysti potkut. Sonera irtisanoi viime lokakuussa 500 työntekijää, joista 153 sai potkut Sonera Services -puolella, johon kuuluu myös verkkobrändi Soneraplaza. Uusmediayhtiö Comptel lomautti joululahjaksi 400 työntekijäänsä kysynnän hiipumisen vuoksi.

“Varsinkin nuoret johtajat harrastavat management by email -tyyliä, jossa kaikki negatiivinen palaute annetaan sähköpostilla. Samankaltaista tyyliä toteutetaan valitettavasti myös potkujen annossa. Mitä pienempi firma, sen tylymmin potkut annetaan”, sanoo Jippiin tutkija Järvinen.

Pari viikkoa sitten nettikauppa Bol.com lopetti yllättäen toimintansa Suomessa. Koko henkilöstö potkittiin pihalle.

“Sain tietää potkuista ainoastaan kaksi päivää aikaisemmin. Enkä halua asialle enempää julkisuutta”, totesi Bol.comin maajohtaja Christer Hede kieltäytyessään haastattelusta.

Niin. Ajat ovat muuttuneet. Kaksi uuden ajan pätkäduunaria kertoo potkuistaan ja elämästä niiden jälkeen.

Juha, ex-design manager

Juha, 28, on roteva ja rauhallinen mies. Lyhyt tukka ja pieni parransänki, pikkutakki ja kauluspaita.

Vielä viime kesäkuussa Juha toimi suuren it-yhtiön design managerina ja veti yli kymmenen hengen graafikkotiimiä. Kesäloma koitti, kaikki näytti hyvältä. Loma Espanjassa sai käänteen, kun Juha sai potkuista vihjaavan puhelinsoiton. Kaksi työvuotta ja konsernin johdon antamat yhtiön osakkeet eivät vaa’assa painaneet, kun kotiin tullessaan häntä odotti kirjattu kirje irtisanomisesta.

“Puhelun jälkeen yritin viettää normaalin loman. Olin aavistellut potkuja jonkin aikaa, mutta en vielä osannut reagoida tilanteeseen. Jälkeen päin tajusin, että reilu parikymppinen pomoni halusi kostaa katkeruutensa siitä, kun alaisillani ja minulla oli hyvät suhteet. Heti irtisanottuaan minut hän irtisanoi itsensä ja lähti takaisin opiskelemaan”, Juha väittää.

Juhan mukaan ensimmäiset irtisanomiset tehtiin kuitenkin kulissien takana.

“Aluksi irtisanottiin puhelinmyyjiä. Heille luvattiin jopa puolen vuoden palkka, jos he eivät nostaisi äläkkää asiasta, vaan eroaisivat itse. Kun meidän vuoromme tuli, oli irtisanomiset niin kulunutta tavaraa markkinoilla, että kirjattu kirje riitti irtisanomiseen”, Juha muistelee.

Kolmessa kuukaudessa yrityksen lähes sadan hengen suunnitteluyksikkö hävitettiin.

“Osa irtisanottiin. Loput siirrettiin väkisin töihin, jotka eivät sopineet todelliseen työnkuvaan. Tällöin muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin irtisanoa itsensä”, Juha sanoo.

Vahvan oloinen Juha ei kuitenkaan selvinnyt potkujen tuomasta henkisestä paineesta vain olkaansa kohauttamalla.

“Irtisanominen on jäänyt muistiin jonkinlaisena mustana pisteenä. Vanhemmilleni en heti kehdannut kertoa saaneeni potkuja. Tyttöystävän kanssa tuli riitoja mitättömistä asioista, sillä päällimmäisenä oli epävarmuuden tunne ja paremmuuden hakeminen jostain, vaikka riidan voittamisesta. Vaikka sain heti hyviä työtarjouksia, tunsin itseni potkujen jälkeen niin huonoksi, että olisin voinut ryhtyä jopa vartijaksi.”

Kahden kuukauden irtisanomisajan jälkeen Juha vaihtoi työpaikkaa.

“Aluksi pelkäsin tekeväni huonoa työtä. Satuin pyytämään jopa anteeksi alaisiltani. Olen kuitenkin saanut itseluottamuksen takaisin onnistumisten kautta. Irtisanomiseni oli askel uralla eteenpäin”, toteaa Juha rauhallisesti puolisen vuotta irtisanomisen jälkeen.

Juhalla on oma näkemyksensä siitä, mikä meni vikaan.

“Yksikköä johdettiin täysin osaamattomasti. Kukaan hieman yli parikymppinen, jolla on muutama vuosi työkokemusta, ei pysty johtamaan yksiköitä. Vaikka elettiin kädestä suuhun, rekrytoitiin jatkuvasti lisää ihmisiä. Lopuksi minulla oli 15 alaista, joista vain neljä osasi asiansa.”

“Tuntui, että johto kuvitteli, ettei laadulla väliä, kunhan on seksikkäitä tuotteita ja suuri määrä tekijöitä. Tosiasiassa me osaajat jouduimme jatkuvasti vain kaitsemaan täysin osaamattomia tyyppejä. Myyntiin ei panostettu asian vaatimalla tavalla. Silti loppuajasta odotettiin usean miljoonan markan viikkomyyntiä tilanteen korjaamiseksi. Kun näin ei tapahtunut, syytettiin siitä tuotantopuolta. Yksikön johto sai työntekijöidensä itsetunnon käsittämättömän alas.”

Juha on nykyään tietohallintopäällikkönä kustannusyhtiössä. Hän vastaa mikrotuesta ja omasta ohjelmistokehityksestä sekä atk-hankinnoista.

Samuli, ex-uusmediamyyjä

Samuli, 24, on todellinen uuden ajan pätkätyöläinen. Hän on parin vuoden aikana työskennellyt noin kymmenessä eri yrityksessä. Palkkaturvaa hän on joutunut jonottamaan kahdesti.

“Ensimmäisen kerran hain palkkaturvaa viime syksynä, kun jäi kolmen kuukauden palkat rästiin.”

Tällöin hän oli töissä eräässä uusmediayrityksessä. Mitään kunnollista selitystä Samuli ei saanut omasta tilanteestaan, joten hän katsoi parhaaksi lähteä.

“Potkujen saaminen on kaksijakoista. Huolet painavat, kun ei ole varmuutta tulevaisuudesta. Toisaalta potkujen saaminen oli huojentavaa. Olin jatkuvasti stressaantunut, kun en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan.”

Palkkaturva rapsahtaa tilille melko hitaasti, joten Samuli joutui ahtaalle. Vuokrat jäivät rästiin eikä ruokaa juuri ollut. Lopulta oman perheen rahallinen tuki pelasti Samulin asunnottomuudelta ja soppajonoista.

“Kuukausi sitten sain eräästä nettikaupasta potkut melko yllättäen. Olin aavistanut irtisanomisen, sillä yritys oli huonossa kunnossa. Odotin potkuja kylläkin vasta paria viikkoa myöhemmin. Tapahtuma oli melko koominen. Soitin töihin kysyäkseni, mitä päivän aikana on tapahtunut. Vastaus: sait potkut. Soitin välittömästi kilpailevalle yritykselle, joka oli kosiskellut minua töihin ravintolalahjakorteilla ja muilla lahjuksilla. Olen lojaali työnantajaa kohtaan niin kauan kuin palkka juoksee”, kiteyttää Samuli.

Hän näkee uudessa pätkätyökulttuurissa myös hyviä puolia.

“Olen oppinut erottamaan työn ja vapaa-ajan toisistaan. En ikinä vie töitä kotiin. Lomaa voin pitää milloin vain, jos rahat riittävät. Irtisanoo vain itsensä”, sanoo Samuli.

Urallaan Samuli on oppinut epäileväksi ja kyyniseksi. Hän on joutunut kokemaan työnantajan häikäilemättömän hyväksikäytön.

“Työskentelin erään yrityksen asiakaspalveluhenkilönä suullisella työsopimuksella. Sovimme kaksi kuukautta aloittamiseni jälkeen työsopimuksen kirjoittamisesta. Heti allekirjoitettuani paperin sain käteeni irtisanomisilmoituksen. Työsopimuksessa oli kahden kuukauden koeaika, joten työnantajani ei tarvinnut maksaa minulle kuukauden irtisanomispalkkaa, joka lain mukaan täytyy maksaa suullisessa työsopimuksessa. Lisäksi työnantaja palkkasi erään tuttunsa tilalleni.”

Samuli pitää kaiken pahan alkuna pörssikeinottelua ja yleistä ahneutta.

“Vihaan it-pörssiyrityksiä enemmän kuin mitään. Niissä työntekijöiden määrä muuttuu samassa tahdissa kuin pörssikurssit. Työnantaja ei huolehdi alaisistaan, vaan pitää heitä pelkästään rahantekovälineenä. Toiminta ei perustu todellisuuteen.”

Viikko sitten Samuli aloitti uusmedialaitteistoyrityksen myyntipuolella. Hän on myös vaikuttamassa eräässä nettiprojektissa, joka tarjoaa tietoa vaatteista, lävistyksistä ja pornosta.

Potkut tekstiviestillä

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestön asiamiehillä on ollut kiireinen vuosi.

“Irtisanominen on yritykselle halpaa. Nyt irtisanomiset aloitettiin ylemmistä toimihenkilöistä. Edellisen laman aikana duunarit saivat lähteä ensimmäisenä”, kertoo YTN:n asiamies Turo Turja.

Varsinkin “villit firmat” ovat aiheuttaneet ongelmia. Näissä yrityksissä tarjotaan paljon epämääräisiä ja toisistaan poikkevia työsuhteen päättämissopimuksia ja sotku on sen mukainen.

“Irtisanominen tulee yllättäen, koska asianomaiset salailevat tietoa viimeiseen asti. Lomautus- ja irtisanomiskäytännöistä ei tiedetä mitään”, kertoo YTN:n toinen asiamies Ari Kiiras.

Irtisanominen on työntekijälle aina shokki. Oireet vaihtelevat ruokahaluttomuudesta ja burn outista täydelliseen masennukseen.

“Taannoin soitti eräs kaveri, joka ei pystynyt edes poistumaan kodistaan masennuksensa takia”, jatkaa Kiiras.

Irtisanomiset ja lomautukset hoidetaan yleisesti ottaen heikosti.

“Esimerkiksi viime joulukuussa erään suurehkon uusmediayhtiön työntekijöiden lomautus oli laiton. Yhtiö yritti ottaa palkan pois myös joulupyhiltä”, sanoo YTN-delegaation kolmas asiamies Ismo Kokko.

“Ja puheet siitä, että ihmisiä on irtisanottu jopa tekstiviestillä, ovat totta”, vahvistaa Turja.

“Nyt tilanne on hieman rauhoittunut. Toivottavasti tämä ei ole tyyntä myrskyn edellä. Varsinkin it-ala on kyllästetty, joten seuraavat irtisanotut tuskin saavat uutta työtä helposti”, huokaisee Turja.

Lisätietoa irtisanomisista: www.ytn.fi