Patriarkaatilla on yllättävä äänenkannattaja: naistenlehdet.
Annat, Cosmot, MeNaiset ja iltapäivälehtien naisliitteet jne. elävät kierosta dialektiikasta. Joka toisessa numerossa ruokitaan naisen riittämättömyydentunnetta ja joka toisessa kerrotaan, kuinka tunteesta pääsee eroon.
Keskiverto-Kyllikki tuntee itsensä maatiaislehmäksi katsellessaan muotikuvien anorektisia kauneusihanteita.
Naistenlehdet ovat ajavinaan naisasiaa, mutta todellisuudessa ne perustuvat stereotyyppiseen sukupuoliajatteluun. Lehtien ihannelukija on ikuisella laihdutuskuurilla oleva juorunnälkäinen, meikeistä ja rakkaushoroskoopeista kiinnostunut naikkonen, joka on innokas oppimaan uusia temppuja – jos ne vain miellyttävät miestä.
Näin nuorennut kymmenen vuotta vartissa. Näin leivot pullaa. Ja näin rakastelet tuntitolkulla jooga-asennoissa.
Kun ihannelukija haluaa hemmotella itseään, hän ottaa lavendelikylvyn ja sukeltaa naistenlehden pinkkiin maailmaan, jossa on tarjolla sekä huuhaata että hömppää. Sieltä löytyy siirappisia novelleja, jotka saavat Harlekiinit näyttämään maailmankirjallisuuden klassikoilta.
Sieltä löytyy eläimiä rääkkäävien kosmetiikkafirmojen piilomainoksia, joissa meikkitaiteilija Tahiti levittää pakkelia perintöprinsessan persikkaposkille.
Ja sokerina pohjalla on muuttumisleikki, jossa tyrnäväläinen toimistoharjoittelija Jaana meikataan kuolleen barbienuken näköiseksi. Jaanan julkinen nöyryytys (Päivä prinsessana) huipentuu kolmen minuutin tapaamiseen Tommi Läntisen kanssa.
Oma lukunsa on tietysti Trendi, jossa parisuhdevinkkejä jakaa pitkistä ja tasapainoisista miessuhteistaan tunnettu Kata Kärkkäinen.
Mitä seuraavaksi? Matti Nykäsen tyylikoulu?
Tiedän – kukaan ei pakota lukemaan Cosmoa tai Trendiä. Mutta niiden luoman kulttuurin keskellä on pakko elää päivästä toiseen.
Naistenlehtien maailmassa naiset kokoontuvat yhä keittiöön vaihtamaan reseptejä miesten siirtyessä salonkiin polttamaan sikareita ja puhumaan politiikkaa.