Pietari soikoon

Cityn virallinen vodkaturisti Tuomas Vimma matkasi maailman pohjoisimpaan miljoonakaupunkiin Pietariin, jossa paiskaavat iloisesti tassua räävitön luksus sekä uskomaton kurjuus.

Valitsin ensimmäisellä reissullani matkustustavakseni Helsingistä Pietariin linja-auton siksi, että halusin tutustua samalla isoäitini synnyinkaupunki Viipuriin. Olen pahoillani että tein niin, sillä tämä vanha kaunis kaupunki oli päästetty rappeutumaan tavalla, joka määritteli täysin uuden merkityksen sanalle ryssiä. Matkustankin vastedes ainoastaan junalla tai ilmateitse. Myös piippaiivanoiden liikennekäyttäytyminen, lähinnä motorisoitua amokia muistuttava ohittelu pani miettimään, oliko jo liian myöhäistä kääntyä uskoon. Ihan mihin tahansa. Tein mielessäni lupauksen, että jos pääsen Nevanlinnaan ilman kuolonkolaria tai tulematta teini-ikäisen liimanhaistelijan ristipääruuvarilla rassaamaksi, sytytän sata kynttilää matkustavaisten suojelupyhimykselle Melchiorille.

Pietaria on verrattu milloin Venetsiaan, milloin Pariisiin, mutta meikäläinen koki aivan toisenlaisen déja vun. Mittakaava on tietenkin moninkertainen, mutta stadilaisen arrogantisti voisi sanoa UNESCOn maailmanperintökohteeksikin listatun vastaremontoidun Pietarin keskustan muistuttavan melkoisesti Helsinkiä. Toki kaupungissa siellä täällä komeilevat sipulikupuiset kirkot muistuttavat, että Vanjalandiassa ollaan, mutta muuten Petropolis on hyvin länsimaisen näköinen kaupunki. Se ei ole ollut pelkästään Venäjän ainoa satama Itämerelle ja sitä kautta Eurooppaan, vaan on toiminut myös tartuntapintana länsimaiseen kulttuuriin. Tätä länsimaalaisuutta ovat vannoutuneet slavofiilit ja muut überslobot vierastaneet koko kaupungin historian ajan, ja pitäneet sitä Venäjän turmion alkuna ja juurena. Pietarin kaupunki hävitköön tyhjyyteen, he mutisivat partaansa hapankaalia lapioidessaan.

Kaupungin kaduilla maleksiessa ja ihmisiä tarkkaillessa törmää jatkuvasti samaan kahtiajakoon. Lähes kaikki miehet – muutamaa kamelinkarvatakissa keikaroivaa mafiosoa lukuun ottamatta – näyttävät vapaapäiväänsä viettäviltä ydinsukellusveneen mekaanikoilta: inttimäisen lyhyeksi kynityt letit, mustat nahkatakit, savukkeet huulissa sekä avatut bissetölkit käsissä. Naiset voi taas jakaa kahteen ryhmään: klassista neukkustailia edustaviin kahdentoista sentin piikkareissa tutiseviin juurikasvublondeihin, sekä Guessin tiukkoihin farkkuihin ja tämän kevään muotiväreihin änkeytyneisiin trenditsubuihin, jotka voisivat aivan yhtä lungisti flaneerata pitkin Champs-Élyséetä tai Via del Corsoa.

Tili sileäksi

Pietari ei pelkästään näytä länsimaiselta suurkaupungilta, vaan on myös sen hintainen. Yleinen hintataso ei paljoa poikkea Suomesta, ellet kokkaile itse stroganoffejasi ja nauti supermarketista ostettuja väkijuomiasi puiston penkillä. Pietarin pääkadun Nevski prospektin varrella sijaitsevat luksusbrandien boutiquet sekä kaupungin gillalla lastatulle glitteratille tarkoitetut tavaratalot, joihin keskimäärin 200 euroa kuukaudessa tienaavalla duunarilla ei ole nenän näyttämistä. Dolre & Gabbanan stiflat irtoavat neljällä kympillä Zagorodnyi prospektin kenkähelvetistä.

Baareissa on hitusen edullisempaa: lasillinen erinomaista Ruski Standart Platinum -vodkaa irtoaa muutamalla eurolla tyylikkäästäkin paikasta. Europe- tai Astoria-hotellin baarissa voi tosin janoisen yllättää ärhäkkä lasku. Pelkkä teeannos bungaa helposti monta kymppiä, brenkuista puhumattakaan. Luottokortit toimivat vähän miten sattuu, joten mynttiä on parempia lastata huolella mukaan. Paremmissa ravintoloissa ja hotelleissa hinnat on listattu yksiköissä (units) tai kätevissä yksiköissä (convenient units), jolloin yksi yksikkö vastaa kolmeakymmentä ruplaa (n. 1 e.).

Sapuska Pietarissa on pääsääntöisesti melko hyvää. Perusmätöt irtoavat halvimmillaan jopa muutamalla egellä, mutta tarvittavalla rahalla ja ruokahalulla varustettu matkustavainen suuntaa kulkunsa Dvorianskoye Gnezdon tai Demidovin tapaisiin herkuttelun temppeleihin paneutuakseen täydellä sydämellään pöydän nautintoihin. Kiovan kana, sampi, nalle sekä kolme sorttia kaviaaria tulevat tutuksi alle puoleen hintaan siitä, mitä vastaavan tasoisessa ravitsemusliikkeessä saisi muualla Euroopassa pulittaa. Juomat ovat vielä edullisempia, mutta moldovalaiset, georgialaiset ja ukrainalaiset viinit ovat mielestäni täysin juomakelvotonta shittua, ja paikallinen shampanskoye on korkeintaan kaksitoistavuotiaan pissiksen makuun kelpaavaa sokerilitkua. Viisainta onkin pysytellä venäläisittäin vodkassa tai blokata viinilistalta tuttuja nimiä. Palvelun konsepti on venäläisille vielä sangen uusi, joten huippupaikoissakin saattaa törmätä karkeisiin tunarointeihin, joihin edes Perhon ensimmäisen vuoden hitain opiskelija ei syyllistyisi.

Sinne ja takaisin

Pietarissa liikkuminen on hyvin yksinkertaista. Metrolla kulkeminen saattaa olla suurkaupunkeihin tottumattomalle eksoottinen, jopa klaustrofobinen kokemus, mutta onneksi jokainen, joka ei kärsi vakavasta hippokampuksen vajaatoiminnasta, suunnistaa helposti säännöllisen asemakaavan, selkeiden valtaväylien sekä kaupungin läpi kiemurtelevien kanaalien avulla paikasta toiseen jalkaisinkin. Kyrillisten kirjainten opiskelua ei voi kylliksi suositella, sillä melkein kaikki katu- ja metrokyltit ovat pelkästään venäjäksi, eivätkä alkuasukkaat juurikaan hablaa englantia. Ja Nevan yli vievien siltojen aukioloajat kannattaa sitten tarkistaa etukäteen, ettei jää väärälle rannalle ruikuttamaan.

Pietarilaiset autoilijat ajavat kovempaa ja huonommin kuin roomalaiset ja tuntuvat käyttävän vilkkua lähinnä jalankulkijoiden hämäämiseen, joten katujen ylittäminen on selvinkin päin riskaabelia puuhaa. Hippajalkaan siirryttäessä helpointa ja turvallisinta onkin napata taksi, joka Pietarissa tarkoittaa mitä tahansa auto, joka pysähtyy kättä heilauttamalla. Ainoastaan todellinen hillopäällikkö jättää matkan hinnan neuvottelematta etukäteen. Jos ilmoitettu hinta ei miellytä, todennäköisesti seuraava ladakuski suostuu samaan reissuun edullisemmin. Mikäli arvostaa rahojaan ja/tai persneitsyyttään, niin pimeisiin takseihin ei koskaan kannata nousta, jos kyydissä on ennestään muita kuin kuski.

Kurkunkostuketta ja silmänruokaa

Vaikka laatuvodka on keskustan perusbaareissa halpaa, tilailevat tyylikkäästi pukeutuneet pietarilaiset lähinnä olutta, viskiä ja konjakkia. Edullisemmissa paikoissa kukaan ei tunnu tippaavan baarimikkoja, joten pienelläkin lahjuksella varmistat juomahuollon jouhevuuden koko illan ajaksi. Seurasta on turha huolehtia, sillä Pietari on huvittelunhakuisen herrasmiehen paratiisi. Pietarilaiset tytöt ovat kaikkien muiden naapurimaidemme naisista poiketen erinomaisen kiinnostuneita suomipojan seurasta. Sulavasti sonnustautuneelle poikamiehelle viikonloppu Pietarissa onkin kuin jatkuvaa kolanousuista egorunkkausta pitkäsääristen pietarittarien pyrkiessä iholle. Ja nyt ei ole kyse asiakkaita kalastelevista irtopirkoista, vaan aivan tavallisista opiskelijakissoista, joista rumimpia joutuu lätkimään kepillä kauemmaksi.

Yksi syy härmäläisten suosioon saattaa olla venäläismiesten lähes huvittavia piirteitä saavuttava sovinistisuus ja machismo. Naisia dissaavien karjujen keskellä onkin salonkitaitoinen suomalainen kovassa kurssissa. Ennen kuin antaa kusen kilahtaa huppuun on kuitenkin hyvä muistaa, että elintasokuilun Suomen ja Venäjän välillä ollessa yksi maailman suurimmista on finskin matkaan lähteminen monelle venäläistytölle ainoa mahdollisuus tavoitella hohdokkaampaa elämää itselleen ja perheelleen. Eivät kai ne söpöt thaitytötkään oikeasti rakastu 160-kiloisiin peräkammaripoikiin Pielavedeltä.

Käsi maassa maan tavalla

Vaikka Pietari on pääsääntöisesti turistille turvallinen kaupunki, saa metrossa tai iltaisin kadulla liikkuva pitää varansa, ettei tule rullatuksi. Rahojansa aamuyöstä rautatieasemalla levittelevä humalainen isäntä pääsee omaisuudestaan eroon kylässä kuin kylässä, mutta Pietarin yössä kulkevat (vale)miliisit tyhjentävät turistin taskut todella tehokkaasti. Köntin käyttäminen lienee liioittelua, mutta paras tekniikka on pitää suurin osa fyrkista hyvässä jemeksessä ja kantaa lompakossa ainoastaan pieni määrä käteistä kerrallaan. Täysin mielivaltaisesti jaetun sakon suuruus saattaa nimittäin olla juuri niin paljon kuin mitä taskuistasi löytyy. Minun taskuni syynäsivät kuusi nuorta kundia puoli viiden maissa aamulla Nevskillä. Koska massia ei enää pihistettäväksi asti siinä vaiheessa yötä sangen ilmeisistä syistä löytynyt, päästivät he pienen ravistelun jälkeen jatkamaan matkaa.

Pietari ei ole Pariisin tai New Yorkin kaltainen iisisti aukeava kaupunki. Suurimmat kulttuurinähtävyydet kyllä löytyvät helposti, mutta mikäli venäjänkielentaito jättää toivomisen varaa, jää väkisinkin paljon kokematta. Isojen matkatoimistojen organisoimissa tutustumiskäynneissä taas kuljetaan tutustumassa perusturrekohteisiin zombielaumana kolmenkymmenen muun suomalaisen kanssa. Parhaiten pääset Pietariin sisään mikäli omaat paikallisia tuttuja, mutta jos sellaisia ei löydy, ovat pienten suomalaisten matkatoimistojen Dodonin ja Zerkalon järjestämät ryhmämatkat erinomainen tapa tutustua oikeasti kaupunkiin. Molemmat toimistot myös hoitavat puolestasi viisumiasiat, jotka saattavat vieläkin aiheuttaa yllättäviä hankaluuksia. Zerkalon tapauksessa matka tosin ymmärtääkseni saattaa käsittää vodkanjuontia aamusta iltaan sekä alastomia sammuneita ihmisiä pitkin hotellin lattioita. Koet Pietarin niin, ettet muista siitä mitään vielä vuosienkaan päästä. Hiukan kultturellimman matkailijan valinta lienee Dodoni, jonka järjestämällä reissuilla voit kulkea kirjaimellisesti Dostojevskin ja Puskinin jalanjäljillä. Keravan ja Lahden välisen oikoradan valmistuessa syksyllä nopeutuvat myös junamatkat Pietariin huomattavasti. Ehkäpä viisi tuntia ravintolavaunussa valaa sopivasti rohkeutta ennakkoluuloisimpaankin ryppyotsaan, joka näin ollen uskaltaa astua turistikatujen melskeestä kaksi askelta sivummalle.

PIETARIN PERUSTEET

• Matkatoimisto Dodoni
  Kirjailijoiden, palatsien ja kielenopiskelun ympärille rakennettuja kulttuurikierroksia. Tutustu myös mielenkiintoiseen pietari.org -sivustoon.
  www.dodoni.fi, www.pietari.org
• Matkatoimisto Zerkalo
  Lähinnä klubi- ja undergroundkulttuurin tutkailuun keskittynyt matkatoimisto, jonka reissut ovat legendaarisen kosteita. Zerkalon sivuilla laaja Pietarin-opas. www.zerkalo.info

Korkojen kopinaa & maljojen kilinää

• Che
  Poltavskaya ulitsa 8
  Ympäri vuorokauden auki oleva kakkuklubi. Herkulliset tortut, mutta jostain käsittämättömästä syystä lähes juomakelvoton tee. Voittaa nakkikikkarin yömässynä mennen tullen.
• Kempinski-hotellin kattobaari
  Kempinski Hotel, Moika 22
  Hiljattain avatusta tyylikkäästä viiden tähden hotellin baarista aukeaa upeat näkymät 360 astetta Pietarin kattojen yli. Erinomainen paikka nauttia lasillinen tai kuusi alkuillasta, jos Visasta löytyy höökiä. www.kempinski.com
• Klub Gribojedov
  Ulitsa Voronezhskaja 2a
  Ensi syksynä kymmenen vuotta täyttävä Pietarin ungerground-skenen ykkösklubi neukkuajan pommisuojassa. Juuri valmistunut trendikäs kakkoskerros. Auki joka yö aamukuuteen. www.griboedovclub.ru
• Novus
  Bolshaya Morskaya ul 8
  Aivan ytimessä sijaitseva pikkubaari, jossa hillitön meno sekä paljon konjakkia kaksin käsin kiskovia kauniita kissoja, jotka joraavat – uskokaa tai älkää – taustalla soivan Helsinki City Boyn tahdissa.
• Tunnel
  Lyubansky pereulokin ja Zverinskaya ulitsan kulma
  Toisen maailmansodan aikaisessa pommisuojassa sijaitseva klassinen bilemesta nuorempaan makuun. Täällä esiintyvät Venäjän suosituimmat DJ:t. www.tunnelclub.ru

Illallisen ylistys

• Demidov
  Fontanka embankment 14
  Upeissa puitteissa toimiva ravintola tarjoilee ehkä yhtä parhaista tryffeleillä täytetyistä fasaaneista, jota olen vuosiin syönyt. Hinnat sen mukaiset. Vaatikaa päästä syömään Venäläiseen saliin.
• Dvoryanskoe gnezdo
  Ulitsa Dekabristov 21
  Kävelymatkan päässä Mariinsky-teatterista sijaitseva "Aatelinen Pesä" sekoittaa venäläistä ja ranskalaista keittiötä upeissa 1700-luvun tiloissa. Jättäkää tilaa jälkiruualle. Se kannattaa. www.labirint.ru/restoran/dv.gnesdo/index.html#english
• L’Europe Restaurant
  Nevsky prospect, Mikhailovskaya Ulitsa 1/7
  Monien mielestä Pietarin paras/hienoin ravintola. Hinnat sen mukaiset. Erikoistunut ranskalaiseen ja englantilaiseen keittiöön. Pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. www.grandhoteleurope.com
• Moscow Restaurant
  Petrograd embankment 18
  Pietarin kuuluisimman ravintoloitsijan Edvard Muradyanin uusin kattoravintola. Upeat näkymät, tyylikäs sisustus sekä maistuvat sapuskat. Ainoa miinus tuli tarjoilun haparoivuudesta.
• Dastarhan
  Zagorodnyj prospekt 70
  Tankkaa itsesi uzbekistanilaisilla herkuilla ähkyksi hedelmäviinoja maistellen, bongia pössytellen sekä kuvankauniiden napatanssijattarien ketkutusta silmäillen. Muista tipata tyttöjä toisen tanssin jälkeen.
• Senat-Bar
  Galernaya 1
  Bill Clintonin suosikkiravintola Pietarissa. Paikalliseen hintatasoon suhteutettuna sikamaiset hinnat, mutta ruoka on sen väärti. Kyllä Bill tietää.
• Taleon Club
  Eliseyev Hotel, Moika River Emb House 59
  1700-luvulla rakennetussa palatsissa toimiva kasino, jonka kahden ravintolan sapuskat kilpailevat samalla linjalla. Räävittömän tyylikäs pähkinäpuinen tupakkahuone. www.taleon.ru