Saavun lentokentälle kello kahdeksan aamulla, sillä Air Koryon lento JS152 Pekingistä Pyongyangiin saattaa lähteä milloin tahansa päivän aikana. Puoliltapävin lykästää: lento ilmestyy taululle, mutta vain kadotakseen sieltä tunnin kuluttua. Lueskelen päivän lehteä. Jännäkakka pyrkii housuun lukiessani uutisia kahdesta jenkkitoimittajasta, joita odottaa kymmenen vuoden vankileirirangaistus laittomasta työskentelystä Korean demokraattisessa kansantasavallassa. Neljältä passini ja viisumini syynätään ja astun Tupoleviin, jossa raikaa kansallishymni.
Kuvitellaanpa tilanne: Suomi on jaettu kahtia. Vaasa on jäänyt kommunistisen Pohjois-Suomen puolelle, Kuopio kapitalistiseen Etelä-Suomeen. Asuvatko vanhempasi pohjoisessa? Sinne jäivät. Oliko poikaystäväsi vaeltamassa Lapissa kun raja vedettiin? Heippa. Rajat suljetaan, et kuule heistä enää koskaan mitään. Pohjois-Suomi rakentaa ydinpommin ja uhkaa sillä Helsinkiä. Suomalaisia kuolee rajan takana nälkään, loikkarit kertovat tarinoita keskitysleireistä, joilla epäkelvot pohjoissuomalaiset näännytetään työllä. Autoja, maanviljelyskoneita tai tekniikkaa ei ole, ei myöskään polttopuuta talvea varten. Oululainen isoäiti saa kerran vuodessa matkustusluvan tapaamaan Oulunsalossa asuvia lapsenlapsiaan. Parin sukupolven kuluttua pohjoissuomalaiset ovat niin aivopestyjä, että uskovat Etelä-Suomen olevan maanpäällinen helvetti, tai niin peloissaan, etteivät uskalla väittää vastaan.
Älä taita Kim Jong-ilin kuvaa
Viisumihakemuksessa vakuutin kolmesti, etten ole toimittaja. Panin toivoni siihen, että pohjoiskorealaiset eivät osaa googlata – maan viralliset kotisivut näyttävät siltä, että ne on väsännyt 12-vuotias vuonna 1995. Olen jättänyt läppärin, kännykän, bikinikuvia sisältävät aikakauslehdet ja muut Pohjois-Koreassa kielletyt asiat kiinalaisen hotellin tavarasäilöön.
Koneessa teen ensimmäisen kardinaalimunaukseni. Taitan lukemani The Pyongyang Times -sanomalehden törkeästi kahtia, niin että Rakastetun Johtaja Kim Jong-ilin pärstäkuva menee puoliksi. Kauhistunut lentoemäntä nappaa lehden. Minulle selviää, että maassa, johon olen matkalla, on laitonta taittaa, rypistää tai repiä Johtajan kuvia. (Kansalainen kerää luetut sanomalehdet siisteiksi pinoiksi ja toimittaa ne puoluetoimistoon kerran kuussa.) Lentoemo nykii lehden suoraksi ja näyttää paheksuvan puhinan saattelemana kuinka lehti taitellaan oikeaoppisesti niin, että johtajan naama ei kärsi.
Kentällä minua vastassa ovat oppaani, nuorempi ja vanhempi herra Li. Heidän tehtävänsä on kytätä minua ja toisiaan jokaisena hetkenä, jonka vietän Pohjois-Koreassa. Molemmat kuuluvat puolue-eliittiin, sillä vain eliitin jäsenet voivat kouluttautua hommiin, joissa ollaan tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Molempien rinnassa kimaltelee Kim Il-sung -pinssi, jota on käytettävä vuoden jokaisena päivänä.
Matkalla Pyongyangiin betoniharkoista rakennetulla moottoritiellä ei tule vastaan yhtään autoa. Herrat Li ja Li kertovat autossa neljästi, että ihmisten kuvaaminen, itse asiassa mikään kuvaaminen ilman lupaa, on ankarasti kielletty. Aion rikkoa määräystä jokaisena hereilläolon tuntina.
Älä lähde yksin ulos
Pyongyang on vaikuttava kaupunki. Kansan ruokkimisen sijaan rahat on kulutettu loputtomiin patsaisiin ja sankarihautoihin. Massiivisimpina nousevat Suuren Johtajan Kim Il-sungin pronssipatsas ja 170-metrinen Juche-torni. Jälkimmäinen pystytettiin Kim Il-sungin 70-vuotispäivän kunniaksi ja sen 25 500 graniittipylvästä symboloivat kukin yhtä Suuren Johtajan elinpäivää. Isä ja poika Kimejä ylistävät julisteet pistävät silmään ainoina väriläiskinä betonin keskeltä. Vanhempi herra Li kertoo, että talojen maalaaminen on ongelmallista: maalta kun puuttuu teknologia, jolla maali saadaan pysymään seinissä sateella. Kadut ovat putipuhtaat, sillä työpäivän jälkeen pioneeriryhmät ja korttelikomiteat organisoivat katujen siivouksen, johon kaikkien on pakko osallistua.
Pohjoiskorealaiset on jaettu kolmeen ryhmään: lojaalit, neutraalit ja epälojaalit, sekä 51 alaryhmään.
Pyongyangissa asuu vain lojaaleja, paikallisilla standardeilla hyvinvoivia ihmisiä. Pääkaupunki on näyteikkuna, jonne esimerkiksi vammaisilla ei ole asiaa. Paskempi tuuri, jos sattuu syntymään epälojaaliin perheeseen, epälojaalius nimittäin periytyy. Silloin tiet hyviin opiskelu- tai työpaikkoihin, riittävään ruokaan ja jopa väestönsuojiin ovat suljetut ja pienestäkin rikkeestä on edessä passitus työleirille.
Hotellini sijaitsee saarella keskellä jokea. Huoneeseeni soitetaan ja tarkistetaan, että olen siellä. Siltoja vartioidaan, eikä turisti pääse luvatta livahtamaan kaupungin yöelämään. Kyllä, sellaista on. Illalla osallistun tanssiaisiin. Minä ja 12000 pohjoiskorealaista opiskelijaa tanssimme vallankumouksellisia tansseja Kim Il-sungin kunniaksi. Tanssiparikseni määrätään nuorukainen, joka ei hämmästykseltään kykene sulkemaan suutaan yli 20 minuuttiin. Ympärillemme tehdään tilaa, äimistyneet opiskelijat tuijottavat.
Ravintolat sulkevat kello 20. Niistä ei tietenkään ole iloa suurimmalle osalle kaupunkilaisista, joilla ei ole kulkulupaa baareihin. Yöllinen kaupunki on pilkkopimeä. Viiden metrin päässä kävelevistä ohikulkijoista kuuluu vain ääni.
Älä kuvaa vain osaa patsasta
Aamuohjelma koostuu henkilönpalvonnasta. Käyn kumartamassa Kim Il-sungin balsamoidun ruumiin äärellä. Mies on kuolemastaan huolimatta edelleen maan presidentti. Ruumiin ääreltä minut viedään valtavaan saliin, jossa esitellään eri maiden Suurelle Johtajalle myöntämiä mitaleja. Ruanda, Zimbabwe, Zaire, Kongo... Ja kunniakkaan joukon jatkona ylpeästi Suomi, joka on näemmä myöntänyt toveri Kimille Eduskunnan 75-vuotisjuhlamitalin.
Kim Il-sungin patsaalla on loputtomana jonona ihmisiä, jotka kumartavat ja laskevat kukkaseppeleen. Patsaan kuvaaminen on hankalaa, sillä jättimäinen Kim täytyy mahduttaa yhteen kuvaan. Muistomerkillä kiertelevät valokuvapoliisit tarkkailevat, että kuvassa on todellakin kokonainen patsas. Pakenen olan yli kurkkivia puolitoistametrisiä ukkeleita ja otan piruuttani 20 kuvaa Suuren Johtajan perseestä.
Patsaalle kumartelu ei ole vain ele. Suuri osa pohjoiskorealaisista ihan oikeasti uskoo elävänsä maailman parhaassa maassa. Lapset kuuntelevat tarhassa satuja Suuren Johtajan urotöistä ja laulavat lastenlauluja kuten Olen pieni, mutta voin jo ampua imperialisteja. Kansallispuku on kaupungeissa yleinen näky. Mutta hetkinen, joka tuutista tursuava Korean sodan muistelopropagandahan kuulostaa kotoisalta!
"Suuri USA luuli voivansa nielaista meidät yhdellä haukkauksella, mutta pieni ja sisukas Pohjois-Korean kansa taisteli urheasti ja säilytti itsenäisyytensä! Yksi korealainen vastaa kymmentä jenkkiä!"
Propaganda on kaikkialla. Ei laaksoa, ei kukkulaa, jonne ei olisi rakennettu Suuren Johtajan patsasta tai aseteltu valtavia iskulausetauluja. Molemmat telkkarikanavat näyttävät jatkuvalla syötöllä puolue-eliitin istuntoja ja kansallismielisten laulujen (kuten reipas Kantakaamme pistimiämme järkähtämättömästi, tai romanttinen Haluan naida Korean sodassa haavoittuneen sankari-invalidin) karaokeversioita. Koko maan kattava äänentoistojärjestelmä kajauttaa aamulla kello kuusi yhteisherätyksen, jossa ylistetään johtajia ja valtiota ja soitetaan vallankumouksellista musiikkia. Propagandamobiilit – pikkuiset pakut, joiden katoille on kiinnitetty valtavat kovaääniset – parkkeeraavat aamulla työmaiden ja peltojen laitaan ja tuuttaavat koko päivän "työmoraalia kohottavia" puheita ja kappaleita.
Älä naura
Ajamme typötyhjää kahdeksankaistaista moottoritietä Nampon kaupunkiin. Pikkupioneerien rakentama tie on nimeltään Nuorten Sankareiden Moottoritie. Se valmistui 60-vuotislahjaksi Kim Jong-ilille ja on tasan 42,216 kilometriä pitkä (Kim on syntynyt 16.2.1942).
Yövymme turisteille ja puolue-eliitille tarkoitetussa spa-hotellissa. Nampossa meidät viedään tutustumaan orpokotiin. Aiemmin olemme ohittaneet 200 orvon teinitytön marssiosaston – heidän vanhempansa ovat kuolleet "suorittaessaan tehtäviä kansakunnan hyväksi". Orpokodissa meille esitellään neljät kolmoset. Utelen syytä kolmosten huimaan määrään, jolloin vanhempi Li selittää:
"Katsos, äidillä on vain kaksi rintaa. Hän ei voi imettää kaikkia, joten lapset otetaan orpokotiin."
Huomautan selityksen ontuvan, jolloin syy vaihtuu.
"Kolmoset ovat suurin lahja, jonka vanhemmat voivat lahjoittaa valtiolle. Niinpä he riemumielin antavat lapsensa pois.
Minulle on lukuisia kertoja painotettu, että Kansojen ystävyyksien näyttelyssä ei saa nauraa. Näyttely sisältää kaikki Suurelle Johtajalle ja Rakastetulle Johtajalle annetut lahjat. Aulassa pieni digitaalilaskuri kilahtaa aina kun uusi lahja ilmestyy. Nyt mennään neljännesmiljoonassa. Ymmärrän naurukiellon kun astumme esittelysaleihin. Osa lahjoista on hupaisia (kuten "hyvän ystävämme" Ceauşescun lahjoittama kansainvälisten karhuntaljafestivaalien pronssimitalistitalja), osa silkkaa vittuilua (täytetty minialligaattori, jolla on fetsi päässä). Suomesta saatujen lahjojen vitriini on suurempi kuin muiden Pohjois-Euroopan maiden vitriinit yhteensä.
Haluan lähettää kotiin postikortin. Typeryyksissäni liimaan Kim Jong-ilia esittävät postimerkit vinoon. Postin täti havaitsee kataluuteni ja alkaa kovaäänisesti vaikertaa ja vääntelehtiä. Hän voivottelee, pudistelee päätään ja nyhtää hiuksiaan. Okei okei, väärin meni, voiko sen irroittaa ja liimata uudestaan? Maksoihan postari sentään euron. (Virallisen kurssin mukaan euro on 180 wonia, mustassa pörssissä 3000 wonia. Tosi hyvä palkka on 10000 wonia, eläke noin 2000.) Täti yrittää nyhtää merkkiä irti, mutta tajuaa samassa, että saattaa vahingossa repiä Rakastetun Johtajan kuvan. Hän alkaa voihkia yhä äänekkäämmin ja huitoo kirjekuorien suuntaan. Ostan kirjekuoret, sujautan tuhmat merkit piiloon ja ojennan kuoret tädille. Täti liimaa uudet merkit mustasukkaisesti mulkoillen.
Kymmeniä vallankumouksen muistomerkkejä ja Juche-pyhiinvaelluskohteita myöhemmin olen kypsä jättämään kansandemokratian taakseni. Astun junaan, käärin kameran muistikortit nenäliinan sisään ja piilotan alusvaatteisiin. Neljä tuntia kestävässä rajatarkastuksessa kameran kuvat syynätään yksitellen ja rajavartija poistaa kuvat, jotka eivät häntä miellytä. Olen kuvannut yhden muistikortin täyteen tyhmiä ja viattomia kuvia ("minä junassa", "tyynyni junassa", "peittoni junassa", "oven karmi", "puu"). Kamerani säilyy koskemattomana.
Ylitämme rajajoen Kiinaan. Saman joen ylittävät vuosittain sadat pohjoiskorealaiset loikkarit. Osa jää Kiinaan tai etsiytyy Etelä-Koreaan, osa palaa takaisin tienattuaan tarpeeksi rahaa pitämään perhe hengissä talven yli. Rajan tältä puolelta katsoen Kiina on demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien luvattu maa.
Artikkelia varten haastateltiin tutkija Antti Leppästä, SPR:n avustustyöntekijä Kaija Ilkkaa sekä Amnestyn tiedottaja Anu-Elina Jaskaria. Matkalla haastateltiin oppaiden tietämättä lukuisia henkilöitä, joiden nimiä tai asemaa ei voida paljastaa asettamatta heitä vaaraan.
Saako Pohjois-Koreaan matkustaa?
Pohjois-Koreassa minä olen propagandaväline. Minua kierrätetään valtion määräämissä paikoissa ja matkasta maksamani rahat päätyvät valtiolle. Muutun osaksi tilastoa, jolla valtio pullistelee kansalaisilleen: tänä vuonna 2000 ulkomaalaista kävi kumartamassa Suuren Johtajan ruumiin äärellä. Lisäksi valehtelin viisumihakemuksessa. Etiikan dosentti Tuija Takala, olenko paha ihminen?
”Valehtelua viisumihakemuksessa ei voida pitää kovin pahana asiana maassa, joka rikkoo moraalisia sääntöjä ja kansainvälisiä sopimuksia. Jos menit Pohjois-Koreaan journalistisista syistä, raportoidaksesi oloista jälkeenpäin, lienee matka hyväksyttävä. Jos menit vain pällistelemään ihmisten kurjuutta ja systeemin omituisuutta, olisi ollut syytä harkita kahdesti.”
Länsimainen musiikki on jazzia ja...
Pohjois-Korean suurin seksisymboli ovat Pyongyangin liikennepoliisit. Hommaan on naamaraja ja nuoret tytöt on meikattu kuvankauniisti. Paikallisista vain heillä oli aurinkolasit.
Pohjois-Koreasta ei ole luotettavaa tilastotietoa, esimerkiksi tarkkaa väkilukua. Virallinen väkiluku on 22 miljoonaa, arviot liikkuvat 18-20 miljoonan välissä.
Pyongyangin sirkuksessa oli ennen nälänhätää runsaasti eläinnumeroita, nyt vain yksi.
Pohjois-Korean kaikissa vessanpöntöissä luki Villeroy&Boch.
Isä Kim Il-sungista käyteään arvonimiä Suuri Johtaja ja Ikuinen Presidentti. Poika Kim Jong-ilistä käytettävät arvonimet ovat Rakas Johtaja, Suuri Johtaja toveri Kim Jong Il sekä Ylipäällikkö Kim Jong-il.
Kaikkea länsimaista musiikkia kutsutaan jazziksi. Sitä pidetään barbaarisena, koska siinä ei ole melodiaa.
Pohjois-Korean muoti kesällä 2009
Pohjois-Koreassa pukeutuminen riippuu siitä, mitä vaatteita tai kankaita kaupoissa sattuu olemaan ja mihin hintaan. Ihan kuten lännessäkin. Kesällä 2009 pyongyangilaiset naiset himoitsevat vaaleanharmaita ja mustia kapeita hameita, joiden helma ulottuu polveen. Kenkien korot saavat olla mahdollisimman korkeat ja stiletit – joskin korkokenkiä sopii käyttää ainoastaan, jos on alle 165-senttinen. Trendiväri on vaaleanpunainen, jota näkee lähinnä asusteissa, kuten käsilaukuissa ja hiussoljissa. Kaikkialla käytetty kansallispuku saa myös kernaasti olla pinkki. Hiukset ovat puolipitkät ja puoliksi kiinni. Ne, joilla on kontakteja länteen, pyytävät toimittamaan itselleen lenkkarit. Mitä paksumpi pohja, sen parempi.
Matkakuvat
Katso Pohjois-Korean matkakuvat Cityn kuvagalleriasta.
43 kommenttia
Orma
17.6.2009 13:51
Kiitos jutusta.
Vielä 1980-luvulla Suomesta tehtiin useita ns. kulttuurivaihtomatkoja, myös poliittisia nuorisoryhmiä laidasta laitaan kävi siellä - ja joitakin bändejä; kuten Sielun veljet. Itse pääsin yhdelle matkalle mukaan ns. kokoomusnuorten kiintiössä.
Pohjois-Korea on ainut maa - toistaiseksi - jossa kiroamalla suomeksi on saanut hotellin aukeamattoman tuuletusikkunan korjattua; nopeasti tuli henkilökunta, joka auttoi avutonta turistia. Luulen, että suomalaisille läheisempi Stasi oli pikkutekijä kuuntelussa ja vieraiden tarkkailussa.
Minulla on yhä tallessa suomeksi painettu Kim Il-sung punasamettinen kirja oikeasta elämästä, jota tietty koristaa silkkipaperin alla kuva suuresta johtajasta. Pohjois-Korea on kansandemokratia, jossa ei ole vaalirahoitusongelma, eikä pelastusliivittä soutelevaa Johtajaa. Maan mottohan on: "Usko ja kansan tuki johtavat voittoon".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
diipadaapaII
17.6.2009 18:52
Mulle tässä nyt ei ollut mitään uutta oikein, mulla on kaveri joka asuu tuolla etelä-koreassa, jatkuvien loikkareiden takia muutti kauemmas rajasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Wannabe NordKorea Turist
18.6.2009 00:16
Mites ne kaikki muut kuvat Pohjois-Koreasta? Haluisin kovasti nähdä ne. Voisitko julkaista?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
KSi
24.6.2009 15:35
Turha on kauhistella jotain P-Korean tilannetta koska Suomessa
Vastaa kommenttiinpoliittinen keskustelu on samalla tasolla.
Meillähän on oma "Maan Äiti Talja " joka älähtää väärästä mielipiteestä.
Itse artikkeli oli ihan P**ka. Tuollaiset VK -komentit olisi parempi ilmoittaa Pjongjangin lentokentällä eikä huudella (kirjoitella) seläntakana
Suomessa.
Vastaa kommenttiin
Vinosilmä
24.6.2009 22:23
KSi:lle: Muistitko ottaa oikeanväriset lääkkeet? Älytöntä mölötystä!
Citylle: Ihan hyvä juttu ja vieläpä elävästi kirjoitettu, kiitos!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Iosif Maovits Hipler
24.6.2009 22:37
Osuva tuo ensimmäinen kuva galleriassa (puolueen perustamisen muistomerkki). Kun tarkkaan katsoo, niin sirppi on juuri leikkaamassa älymystön päätä ja vasara valmiina täydentämään kokonaisratkaisun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ei mikään vinosilmä
24.6.2009 22:45
Vitun vinosilmä .Katso vaan omat lääkkeesi jos tuo artikkeli oli sinusta
Vastaa kommenttiinhyvin kirjoitettu.
Vastaa kommenttiin
Ebonius
25.6.2009 15:24
Melkoista scheisseä koko juttu! Ei mitäänn uutta ja kuviakin oli otettu niin perkeleesti mutta yksikään niistä ei päätynyt lehteen vaan kuvituksena käytettiin muiden kuvia mainitsematta sitä. Mieleen tulee, että käviköhän toimittaja maassa ollenkaan vai tuliko se jutussa mainittu jännäkakka siellä Pekingissä pöksyihin ja matkanteko loppui siihen. Kuva olis kiva...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
dezik
25.6.2009 23:24
"Pikkupioneerien rakentama tie on nimeltään Nuorten Sankareiden Moottoritie. Se valmistui 60-vuotislahjaksi Kim Jong-ilille ja on tasan 42,216 kilometriä pitkä"
42,216 KILOmetriä on aika pitkä matka, joka riittäisi maapallon ympäri :/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lllaaaaarrrriiiiii
25.6.2009 23:32
Juttu oli kokonaisuudessaan todella älyvapaa. Olen käynyt P-Koreassa Olympian turistimatkalla, eivätkä omat kokemukseni saatikka näkemäni olleet samanlaisia, kuin toimittajan. Voihan olla, että toimittajilla ei ole maassa niin helppoa, mutta vierailupaikat olivat näköjään samat, mutta kokemukset aivan erit. Koomisin oli väite, että muka vain liikennepoliisit saavat käyttää aurinkolaseja! Kun käytiin siellä syyskuussa, varmaan joka kolmannella vastaantulevalla oli arskat (itsekin ostin kahdet arskat vahvuuksilla, kun ovat siellä niin halpoja).
Vastaa kommenttiinJa ainakin meidän ryhmä sai kuvata Kimin patsaita, niinkuin halusi. Oppaat olivat koko ajan mukana, mutta eivät ne meitä estelleet pahemmin kuvaamasta tai antaneet ohjeita, miten kuvata.
Omalla kohdallani käynti Pyongyangissa, Nampossa, Myohanissa oli todella erikoinen. Luin kaikenmaailman kummitustarinoita maasta ennen lähtöä, mutta paikanpäällä huomasin, ettei P-Korea juurikaan eroa muista alueen maista, vaikka ihmiset ovat köyhempiä ja propaganda tunkee joka paikkaan. Ihmiset oli tosi kivoja, ruoka hyvää ja luonto kaunista. Kunnon biletyspaikkoja ei ollut, mutta baarit olivat kyllä auki ihan yömyöhään! Suosittelen todellakin käyntiä tässä kommunismin viimeisessä linnakkeessa, mikäli olet jo kiertänyt kaikki maailman "normaalit" maat.
Vastaa kommenttiin
pesservisseri
26.6.2009 17:41
"42,216 KILOmetriä on aika pitkä matka, joka riittäisi maapallon ympäri :/"
Vastaa kommenttiindezik, englannissa tuhannet erotetaan pilkulla. Tuo luku taas on käsittääkseni 42 kilometriä 216 metriä. Jos kyse olisi tuhansista kilometreistä, olisi luku 42 216. Suomen kielessä tuhannet erotetaan välilyönnillä.
Vastaa kommenttiin
Assfan
30.6.2009 11:43
Miksi galleriassakaan ei ole jutussa mainittuja kuvia Suuren Johtajan Perseestä?
Vastaa kommenttiinHyvä juttu muuten, ei ollenkaan hanurista.
Vastaa kommenttiin
tätä päivää
3.7.2009 14:27
voi jeesus mitä porukkaa! täytyy myöntää, että on melko mielenkiintoista lukea ihmisten "ajatuksia" tällaisilta keskustelualueilta. korjaan: ali-ihmisten. tässäkin ketjussa niin monta idioottia, että oikein hirvittää kansakunnan tila. tehkää itsellenne jotain lopullista. kiitos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
IfoloKysp
4.7.2009 12:32
Mike Kim - Escaping North Korea, tuon kirjan kun lukee niin tulee vähän outo olo. Tämän cityn jutun tekstillä on nimittäin melkoisesti yhtäläisyyksiä em. kirjan kanssa. Tai tokihan Pohjois-Korea voi olla niin tylsä maa, että siitä kaikki kirjoittaa samalla tavalla ja samoista asioista... Missä lie totuus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Izvestija
6.7.2009 21:17
Kirjoittaja ei ole käynyt Pohjois-Koreassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hopliitti
7.7.2009 21:32
Onkohan toimittaja edes oikeasti käynyt koko maassa? Niin hölmöä juttua lensi. Koko artikkeli oli vain sillä mehustelua miten jännää P-Koreassa on nyt sitten olla. Mitä uutta opimme? Ei yhtään mitään.
"Älä taita Johtajan kuvaa", "älä kuvaa patsasta tästä ja tästä kulmasta" ja kaikki muut säännökset jotka toimittaja meille lyhyehkössä mutta samalla sisältöönsä nähden liian pitkässä tekstissään luetteli olivat täysin irrelevantteja. Näkökulma oli vanha tuttu ulkomaisen toimittajan, joka käy vähän pällistelemässä. Ja oi, uskalsi vielä narrata viisumihakemuksessa ja Suomesta käsin City-lehden kolmossivulla oikein huutaa P-Korean päämiehelle että "vedä käteen". Jumalauta miten tyhjänpäiväinen juttu näinkin ajankohtaisesta ja mehukkaasta aiheesta on taas saatu väännettyä. Ei näin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pohjois-Koreassa vieraillut
8.7.2009 13:04
Itse Pohjois-Koreassa käyneenä voin vakuuttaa artikkelin ja turistitodellisuuden olevan hyvin yhteneviä. Itse tahtoisin vielä korostaa sitä, miten surullista vierailu kokonaisuudessaan on ja kuinka pahoillaan koko kansan puolesta täytyy olla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ulkomaan elävä
8.7.2009 22:40
ihan samanlaiset fiilikset tulee aina Suomessa käydessä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aasipa Hyvinkin
9.7.2009 00:20
Itsekin olen käyny P-Koreassa, kerran lapsena ja kerran aikuisena... voin kertoa, että suppeampaa tekstiä ei kyseisestä maasta voi kyllä kirjoittaa.
Ala-arvoista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
joku vaan
9.7.2009 19:44
Etiikan dosentti Tuija Takala: Tarkoitus pyhittää keinot? ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tumppi ill sung
15.7.2009 10:20
Jaa kyllä pohjoiskoprea oppi olisi meilekin hyvä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Perse123
23.7.2009 21:49
Aasipa Hyvinkin: Vanha kommariko siellä nyt älähti?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
munttti
5.9.2009 15:54
Toivon nimimerkin 'Aasipa hyvinkin' ja muiden maassa käyneiden ja artikkelia arvostelleiden kirjoittavan tänne omia kokemuksiaan syvemmin ja moniulotteisemmin kuin tässä on tehty. Itse en ole maassa vieraillut, mutta ainakin juttu luo hyvin samankaltaisia mielikuvia kuin vaikkapa Guy Delislen Pjongjang.
Vastaa kommenttiinEmme voi vain käsittää sitä koneistoa jossa ihmiset tuolla elävät, emmekä myöskään tiedä totuutta siitä näytelmästä jota esitetään turistiryhmille.
Vastaa kommenttiin
maassa käynyt
17.10.2009 13:39
Pyydettiin kommenttia maassa käyneeltä.
Vastaa kommenttiinTuosta tekstistä ilmenee kyllä se,että kirjoittaja ei tiedä millaista siellä on turistina oleminen.
Liian paljon virheitä.
Vastaa kommenttiin
Näkökulma
30.10.2009 15:12
Olen vieraillut Pohjois-Koreassa ja kirjoitan parhaillani gradua aiheesta. Näkökulmani on nimen omaan Pohjois-Korean turismiesitys. City lehden julkaisema arttikkeli sisältää lukuisia asiavirheitä ja kuten sanottu aikaisemmin tässä keskustelussa se ei pyri valoittamaan mitään uutta Pohjois-Koreasta. Sensaatiohakuisesti kirjoitattu juttu toistaa samaa länsimaista tapaa nähdä "Toinen". En tarkoita suinkaan, että Pohjois-Koreaa pitäisi millään tavalla puollustaa, mutta sen historian, propaganda mekanismien ja arkipäivän ymmärtäminen/tutkiminen antaa ennemmän kuin pelkkien kauhukuvien rakentaminen.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Andrei Lankovin kirjaa North from DMZ ja Daniel Gordonin State of Mind dokumenttia.
Toimittajalle tahtoisin lähettää terveisiä, että huolellisempi valmistautuminen ja lukeminen aiheesta olisi varmasti auttanut näkemään asiat vähemmän mustavalkoisina.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
P-Korea
20.1.2010 01:38
Otetaanpa yksi myönteinen asia. P-Koreassa lapset siirtyvät
Vastaa kommenttiinvanhemmilta yhteiskunnan huollettaviksi jo varhaisessa vaiheessa,
oliko kenties n. 1 vuotiaina. Tälläinen järjestely takaa sen, että
kaikki lapset saavat yhtäläisen kohtelun ja kasvatuksen. Toisin
kuin meillä länsimaissa, missä ihmiset lapsesta lähtien kokevat
aineellisen eriarvoisuuden ja epätasa-arvon.
P-Korean johtajan henkilökultista päästäisiin saattaisi
Vastaa kommenttiin
ihmisoikeudet
21.1.2010 19:46
Otteita vapaasti siteerattavalta sivulta:
Pohjois-Korea on maailman sosialistisin valtio. Siellä on 200 000 poliittista vankia vankileireillä (2010)[1], ja valtio on surmannut 2 miljoonaa kansalaistaan[2][3] (+ sodassa tappamansa).
Vankileireillä on 200 000 poliittista vankia (2010) ja vankeja kidutetaan ja pahoinpidellään leireillä toistuvasti. Näiden lisäksi leireillä on mm. kristittyjä ja pakoa Kiinaan yrittäneitä. [1]
lapsista ainakin 40 % on pahasti aliravittuja ja kolmannes raskaana olevista naisista kärsii anemiasta. Maan sosialistinen maatalousjärjestelmä ei pysty tuottamaan alkuunkaan riittävästi ruokaa.[6]
Valtion tiedotusvälineet väittävät pohjoiskorealaisille kapitalistisen Etelä-Korean oloja surkeiksi, mutta vaikka Etelä-Korea oli niemimaan köyhempi puolisko ennen jakoa, nyt sen vauraus on eurooppalaisella tasolla, kun taas Pohjois-Korea on nykyään [Aasia]n kaikkein köyhimpiä maita.
Pohjois-Korean halpa, nuori ja osaava työvoima sekä sijainti neljän suuren talousmahdin välissä mahdollistaisivat 6 - 7 %:n vuosittaisen talouskasvun "oikeilla kannustimilla ja uudistustoimilla".[4]
Sananvapaus
"Minkäänlaista oppositiota ei sallita." Turvallisuusjoukot estävät kaiken "kirjoitetun materiaalin, matkapuhelinten ja CD:iden tuonnin maahan. Kotimainen uutismedia on yhä tiukasti sensuroitua ja pääsy kansainväliseen medialähetyksiin on ankarasti rajoitettu. - - Julkisiin tai yksityisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvia vangitaan, kidutetaan ja teloitetaan. - - Vientiyhtiön johtaja - - teloitettiin julkisesti. Häntä syytettiin tehdaslaitteiden myynnistä ostaakseen ruokaa nälkiintyneille työntekijöille." [10] Internet on kielletty, luvattomista matkapuhelimista on pidätetty.
Maa järjesti Korean Airin lennon 858 pommituksen vuonna 1987.[11] Maa on myös kaapannut monia japanilaisia ja eteläkorealaisia kuten ohjaaja - - 17.9.2002 Pohjois-Korea myönsi kaapanneensa Japanin kansalaisia.
http://liberalismi.net/wiki/Pohjois-Korea
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Faktaa_poytaan
28.2.2010 12:00
Voisivatko ne, jotka väittävät kirjoituksessa olevan virheitä, kertoa, että MISSÄ KOHTAA ne virheet ovat?! Ei paljon auta jos sanotaan vaan että virheitä on, mutta ei kerrota, mikä tieto on virheellistä, saati oikaista virheitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ztcklon-BBbbbb
11.3.2010 20:25
Kun vasemmistolla on kaikki valta... Ollaan pohjois-Koreassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vieraillut
18.4.2010 21:08
Virheitä on niin paljon,etten ala kaikkia luettelemaan.
Vastaa kommenttiinValokuvaus patsaalla...."valokuvapoliisi" ym.
Vastaa kommenttiin
Dokkaristi
3.5.2010 16:12
Hmm.
Vastaa kommenttiinArtikkeli oli mielestäni varsin hyvä vaikka tietyissä asioissa kirjoittajan asenne ja asioiden esilletuonti olisi voinut olla hiukan tyylikkäämpää.
Mutta se mikä minua tässä korpeaa niin maan perkeleesti on se, että täällä joku torvi nyt on ilmeisesti armoitettu PK:n tuntija ja siksi heittelee täällä omahyväisiä, "paljon oli virheitä, kyllä näin oli, mutten jaksa niitä luetella, kävin siellä joskus, kyllä kävin, niinpä tiedän.", kommentteja. Idiootti.
Jos rupeat pätemään, niin näe edes vaivaa.
Artikkelissa on ihan paikkansapitäviä juttuja, kärjistettyjä ja korostettuja, mutta paikkansapitäviä.
Vastaa kommenttiin
varohalpaakop
31.5.2010 19:07
Nettiä selaamalla löytää ainekset vaikka minkälaiseen tarinaan.
Vastaa kommenttiinOlen myöskin sitä mieltä,ettei tämän tarinan kirjoittaja ole käynyt maassa.
Vastaa kommenttiin
Kayty_on
24.7.2010 19:15
Olen käyny maassa ja katsonut useammatkin dokumentit maasta. Artikkelista paistaa läpi toimittajan asenne, mutta artikkelissa ei todellakaan ollut paljoa asiavirheitä. Myös meitä kiellettiin ottamasta kuvia patsasta, joissa patsas ei näy kokonaan. Kuvaaminen oli ylipäätään erittäin rajattua. Sitä sai tehdä vain oppaan luvalla. Sanomalehden ja Kimin kuvan taittaminen (siis se, että se on kiellettyä) käytiin etukäteen lävitse matkan valmistautumissessiossa. Koko maa elää väkivallalla ja pelolla luodussa massapsykoosissa. Kunnia P-Koreasta kuuluu Kiinalle joka halusi puskurivaltion länsivaltojen alla olevan E-Korean ja itsensä väliin.
Gradun tekijä hei, älä ota stressiä. Samaa roskaa ne muutkin graduihin kirjoittaa ;-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
papi2010
24.7.2010 19:25
http://juchegirl.blogspot.com/
Vastaa kommenttiinsiellä ne pk asukkaat tietää amerikasta aika outoja juttuja
onko feikki vai oikea bloggi?
Vastaa kommenttiin
Todista
24.11.2010 23:33
"Pakenen olan yli kurkkivia puolitoistametrisiä ukkeleita ja otan piruuttani 20 kuvaa Suuren Johtajan perseestä."
Jos olisit ottanut niin varmaan ne löytyisi jutustasikin. Uhoa vielä lisää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
novoisun
25.11.2010 21:55
Lauma vanhoja kommareita valittaa asiavirheistä... No kai tää on niitä harvoja tilaisuuksia kun kerran CCCP on jo mennyttä :p
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Achimun
15.12.2010 09:23
"Pakenen olan yli kurkkivia puolitoistametrisiä ukkeleita ja otan piruuttani 20 kuvaa Suuren Johtajan perseestä."
Tuon kirjoittanut ei ole patsaalla koskaan käynyt.
Vastaa kommenttiinEnempää kuin Pohjois-Koreassakaan.
Vastaa kommenttiin
kuvavuori
16.1.2011 13:43
Kävin 1965 nuorena miehenä, merillä ollessani, Pohjois-Koreassa. Saimme liikkua vain satamassa ja merimiesklubilla sen 2 viikon ajan, minkä jouduimme olemaan kaupungin satamassa. Norjalainen laivamme, MS Belnor, oli toinen länsimainen laiva siinä maassa - kuulemma. Ensimmäinen oli pari päivää ennen sinne saapunut englantilainen laiva, joka oli tuonut maahan banaaneita. Liikkeellä oli huhu, että joku korealainen lastin purkaja oli varastanut banaanin tai kaksi ja hänet oli heti ammuttu! Tiedä häntä sitten. Veimme sinne vehnää Ausraliasta ja Amerikasta. Hupaisaa touhua kaiken kaikkiaan lyhyine lastinpurkajineen, jotka kauhoivat vehnäjyviä puukauhoilla suureen kauhaan, joka ei pystynyt liikuttamaan leukojaan. Lastin purkaminen kesti näin ollen 2 viikkoa noin 1½ - 2 vuorokauden asemasta, jonka se olisi kestänyt jossain muualla. Koreralaiset kauppasivat ohutta kirjasta heidän sotasankaruudestaan Korean sodan aikana. Siinä he kehuivat surmanneensa 1,5 miljoonaa amerikkalaista ja voittaneensa sodan. Valitettavasti en ostanut kirjasta, sitä olen katunut. Mielenkiintoinen kokemus jo pelkästään ½ vuorokautta vastaan tulevine merivartioston aluksineen, sitten tulleineen. Kaikki kamerat, magnetofonit, radiot, ym. oli pantava piiloon koko siellä olomme ajaksi. En tiedä, onko ko. kirjoittaja käynyt massaa, mutta hieman epäilyttää kirjoittajan populistisen tyylin takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Toimittajakollega
6.3.2012 02:28
Kaivoin jutun esiin näinkin myöhään, kun jossain yhteydessä sitä oli ihan muualla kehuttu.
Tiedän, että Pettersson kävi siellä kävi ihan oikeasti , enkä yhtään epäile minkään kokemuksen todenmukaisuutta. Ei arvostaan ja kunniastaan kiinnipitävällä toimittajalla ole varaa "säveltää" faktoista.
Itsekin ihmettelin joskus, miten kaikki jutut Pohjois-Koreasta ovat hyvin samanlaisia ympäri maailman. Syy on yksinkertainen: jokaiselle on vuosikymmenet näytetty tiukasti vain samat kohteet. Revi siitä sitten jotain tuoretta!
MInusta Petterssonin juttu on todella hyvä: paljon faktaa, mutta lisäksi vähän elävöittävää gonzomaisuutta. Negatiivisissa kommenteissa yllä epäilyttää kokenutta toimittajaa, että asialla on yksi tai kaksi eri nimmareilla esiintyvää Pölhö-Kustaata.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
TOTISESTI
14.3.2012 22:46
Hei, aina löytyy näitä maan matosia, jotka jaksaa puolustella ihmisen hyvyyteen uskoen, esimerkiksi gradutyössään omiin toiseuden kokemuksiin vedoten - älyttömien hallitusten oikeutta täydellisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ei mitään väliä onko artikkeli kirjoitettu hyvällä tai huonolla tyylillä, joka tapauksessa Pohjois-Korea on suljettu yhteisö, joka todella FEIKKAA.....
Voi prrrr. siirtykää päivittämään aku ankkaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
bege
5.11.2012 21:18
Käytiin juuri 4 vrk reissu P-Koreassa, Pjöngjangia nähtiin aika paljon ja maaseutuakin kylineen mm. rajalla käynnin (DMZ) ja Kim Il Sungin lahjamuseokäynnin yhteydessä.
Todella positiivinen kuva maasta ja sen ihmisistä jäi, oppaat olivat hyviä ja varsinkin toinen heistä erittäin huumorintajuinen joka ymmärsi kepeätä muttei pilkkaavaa huumoriammekin maasta ja sen systeemeistä :) Kuvata saimme varsin vapaasti - ainoa toive mainioita oppailtamme oli ettei ihmisiä kuvattaisi ilman lupaa (eihän ihmisiä kyllä muuallakaan maailmassa ole tapana luvatta kuvata).
Pjöngjang näytti hyvinvoivalta, ihmiset iloisilta ja hyvinpuetuilta, liikennettäkin oli ällistykseksemme aika paljon - aamuisin ja iltapäivillä jopa ruuhkaksi asti - myös illalla aika paljon - ihmeteltiinkin lehti-/nettikirjoituksia "autioista kaduista" sillä myös ihmisiä oli liikkeellä kuin missä tahansa isossa kaupungissa.
Samoin ennakkoon odottamamme "sähköttömän kaupungin pimeys" osoittautui harhaluuloksi - siis ainakin pääkaupungin osalta...sillä esim. rajalla vierailultamme saavuimme pääkaupunkiin pimeällä ja heti suunnattoman suurten kerrostalojen alettua "kaikki ikkunat" tuikkivat valoa, muistomerkit erityiseti - myös komeita neonvaloviritelmiä näkyi kaupungin keskustaa lähestyessä. Siisteys ja roskattomuus oli silmiinpistävää niin maalla kuin pääkaupungissakin.
Oppaiden kanssa liikuttaesssa vaikkapa vesipullon oston, kahvilla käynnin tms. halujemme yhteydessä poikettiin satunnaisesti muutaman kerran "ns. kulman taaksekkin" ja ihan samanlaiseltahan sielläkin näytti - ihmettelimmekin miksei esim. tietyömaan työmiehiä saanut kuvata sillä ei se mielestämme poikennut muissa Aasian maissa näkemistämme - paremminkin paremmalta näytti kuin jossain Vietnamissa, puhumattakaan Intiasta - toisaalta kuvataanko missään muuallakaan tietyömiehiä työssään ? :)
Pääkaupunki kaiken kaikkiaan upeine rakennuksineen on huikea, useita muita aasialaisia pääkaupunkeja näkemiämme paljon hienompi - maaseutukaan ei mielestämme juurikaan vaikapa kiinalaisesta tai venäläisestä maaseudusta paljon poikennut -suurempaa köyhyyttä ja varsinkin roskaisuutta löytyy vaikkapa Intiasta, Kampodzasta, Indonesiasta...taikka jostain E-Amerikan maasta (ehkäpä myös Venäjältä).
Itse asiassa ällistyimme maan tilasta, parempaan suuntaanhan siellä menee (?) Me kaikki kolme matkaajaa olimme tehneet melkoisesti kotiläksyjä maasta ja sen tilasta ennen reissua -vankileirikirjoja oli luettu, kaikki nettivideonpätkät katsottu ja lukuisat artikkelit maasta luettu - kaikki maata käsittelevä aineistohan on hyvin negatiivista ja tuomitsevaa...Siksipä yllätyimme kuinka kolmen ns. ”kokoomushenkisen business-miehen” ajatukset maasta ja sen ihmisistä muuttuivat täysin muutamassa päivässä :)
Mainittakoon vielä että missään vaiheessa emme kokeneet oloamme millään lailla ahdistavaksi esim. oppaiden jatkuvasta läsnäolosta hotellin ulkopuolella - päivastoin varsinkin naisopas oli ihastuttava ja todella avoimen kiinnostunut ajatuksistamme, ulkomaiden elämänmenosta ja siitä mitä ihmiset "muualla ajattelemvat heistä ja heidän maastaan", tuttua eikö vain :)
Toisekseen vaikka matkaohjelma oli tiukka siitä voitiin myös poiketa, nähtyämme jossain pääkaupungissa kahvilan taikka kaupan - sanoimme oppaille "mennäänkö tuonne" - ja niin mentiin tuosta vain...Tai sitten eräänä iltapäivänä, kun ohjelmassa oli käynti "Suuren Johtajan synnyinkodissa", ehdotimme oppaille kaljalle menoa "synnyinkodin sijaan" - ja pian löysimmekin itsemme ja nauravaiset oppaamme paikallisesta olutpanimosta iltapäiväkaljalta.
Kaiken kaikkiaan mainio kokemus, kannattaa käydä P-Koreassa, meidän varsin kokeneiden maailmanmatkaajien silmissä maassa eletään monessa suhteessa jopa paremmin kuin useissa muissa Aasian tai E-Amerikan maissa, jostain Intiasta taikka Afrikasta puhumattakaan.
Kysymykseen "onko maassa mitään nähtävää" on helppo vastata - koko maa erikoisuudessaan on suurin nähtävyys minkä ikinä olen kokenyt/nähnyt - ja voin sanoa että olen kuitenkin aika lailla nähnyt. Pääkaupunki on suorastaan surrealistinen, ihmiset ihastuttavia ja maailman tiukimmin vartioitu raja (DMZ) E-Korean kanssa häkellyttävä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
KIm-Il-Jokuvaan
3.12.2016 23:41
Löysin tämän jutun vasta nyt, kun äskettäin kävin maassa ja googletin etsiäkseni muiden saamia vaikutelmia. Ei ole meininki yhtään muuttunut: ihan samat yksityiskohdat pätevät edelleen kuin Petterssonin jutussa.
Vastaa kommenttiinMikähän ihme panee jotkut väittäämään, ettei toimittaja muka olisi käynyt maassa ollenkaan?
Vastaa kommenttiin
ettäsillätavalla
1.11.2018 14:57
Onhan suomessakin 50000 hullujenhuoneessa jos suhteutetaan väkilukuun ,niin tasoissa ollaan ja lääkärin palkat tuplasti presidentin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin