Minna Parikka

Hänen kenkiään on ihasteltu Ruotsin Ellessä ja dramaattista tyyliään ihmetelty Helsingin kaduilla. Minna Parikka on Suomi-kengän ykkösnimi, joka inhoaa ysäriä, mutta rakastaa viiskytlukua.

Minna Parikka sopii Sea Horsen miljööseen kuin silakkapihvit ruokalistalle. Merimiesten haamut ilahtuvat punahuulisesta, rusettipuseroon ja korkeavyötäröiseen haalariin sonnustautuneesta kenkäsuunnittelijasta.

Hei Minna. Miksi tapaamme Sea Horsessa?

“Täällä on taikaa. Arvostan tosi kovasti 30-lukulaisen miljöön säilyttämistä. Olen viettänyt Sea Horsessa arkea ja juhlaa.”

Niinpä, olethan stadilaisneito. Oletko asunut tässä lähellä?

“En. Olen kotoisin Pajamäen suburbiasta Pitskun vierestä. Ehkä 50-luku tuntuu tosi siistiltä myös siksi, koska faija on 50-lukulainen Kallion kundi. Kun mä olin pieni, se pamlasi stadin slangia ja fiilisteli vanhoja aikoja: kertoi tarinoita lavatansseista ja kulman kundien puuhista.”

Isän nostalgiatrippi lienee siirtynyt tyttärelle?

“Voi olla. Ne ajat kuulostivat sen puheissa idylliltä. Ehkä 50-luku on muhinut alitajunnassa... Mun tyyli ei ole aina ollut tällainen. Kokeilin nuorempana kaikenlaista, jämähdin vasta nelisen vuotta sitten 1930- 1940- ja 1950-lukuihin. Meidän perhe oli ihan tavallinen, mutta hullu. Isä kävi töissä ja äiti oli kotona. Innostuin jo pienenä käsitöistä ja kaikesta, mitä pystyi tekemään liikkumatta. Olin liikunnallisesti surkea. Urheilun sijaan poljin ompelukonetta ja tein vaatteita.”

Olit nuori 1990-luvun puolivälissä. Mitä ysäri sulle merkitsee?

“Kaikkea kauheata. Hiphopin neonkeltaisia jättihaalareita ja resuista grungea. Oma tyylini ei tosin ollut sen kehittyneempi. Nuorena ihminen on laumaeläin, käyttää samaa kuin kaverit. Mutta kyllä mulla piti aina olla just sen hetken mukaiset vaatteet.

Nykyään olet mukana yksilöllisyyttä korostavan La Perse-klubin toiminnassa. La Perse on musiikki- muoti ja happening-yhteisö, joka bilettää Kuudennen linjan ja Rose Gardenin omistajien uudessa paikassa.

“La Persessä tärkeintä on näyttäytyminen. Hauskaa on myös se, että klubista on kehittynyt itsessään jonkun sortin nähtävyys. Ihmiset tulevat katselemaan ja ihmettelemään teeman mukaan pukeutunutta porukkaa. Klubilla on joka kuukausi erilainen teema. Bling bling, Nautital ja Prom Ball on jo koettu, katsotaan mitä keksimme seuraavaksi. Ai mistäkö mä olen hankkinut tämän puseron. Lontoosta. Sarah Bergman.”

Onko klubijärjestäjän urallasi perinteitä?

“Ei. En ole ehtinyt häärämään klubiluutana. Lähdin jo 19-vuotiaana Englantiin. Siellä tuli sitten ulkoiltua... Olen asunut aika pitkään ulkomailla. Yhteensä 6 vuotta. Ensin opiskelin kenkäsuunnittelua Leicesterissa ja sen jälkeen suunnittelin kenkiä pienelle mutta laadukkaalle ja kalliille Uroads-miestenmerkille. Helsinki tuntui Lontoon jälkeen vähän ahtaalta, kun joka kuppilassa istuivat samat tyypit ja naamat. Stadilla on kuitenkin paljon annettavaa. Tykkään rauhallisesta tunnelmasta. Helsingissä on tilaa kehitellä omia ideoita ja aikaa olennaiseen. Lontoossa siirtyminen pisteestä A pisteeseen B oli hidasta ja hankalaa.Duunimatkakin kesti tunnin. Tunnelma oli ahdistunut ja ihmiset välttelivät katsomasta toisiaan.”

Yhden kesän vietit Comossa ennen kuin jatkoit suunnittelijan töitä Lontoossa. Miten viihdyit Comon kaltaisessa tuppukylässä?

Tein niin paljon töitä, etten ehtinyt pitkästyä! Matkustelin myös paljon pitkin Italiaa. Lontoossa opin yksityisyrittämisen aakkoset. Tein läheistä yhteistyötä brand -managerin kanssa oppiakseni firman perustamiseen liittyviä asioita. Lontoo oli kaiken kaikkiaan ehdoton kokemus. Siellä on kaikki: putiikit, suunnittelijat, klubit ja, siistit ihmiset. He ovat niin siistejä, että suunnittelijan itsetunto on välillä koetuksella tyyliin: mä nyt olen vaan tällainen...”

No mutta. Olet varmasti piristävä näky sielläkin. Luulenpa, että maailman eteisiin mahtuvat muutamat Minna Parikan kengät. Kenkäsuunnittelija on kuin kellaribändi. Kulttisuosio riittää.

“Se kuuluu kieltämättä pienen merkin hyviin puoliin. Käytäntö on hankalampaa. Helsingissä kenkiäni saa Kenkäfriikistä ja Helsinki 10:stä. Jälleenmyyjiä on myös Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Muiden pitää matkustaa Tukholmaan.”

Ensi vuonna niitä saa jo yli kymmenestä maasta. Ja elokuussa kenkiäsi aletaan myydä Tukholman keskustassa Ooupsissa, eli boudoir-tyyppisessä kaupassa alusvaatteiden ja eroottisten lelujen rinnalla. Kengissäsi on vissiä erotiikkaa. Miksi?

“No, mallistoissa on keskenään erilaisia tunnelmia. Syksyn materiaalina on käytetty muun muassa kiiltonahkaa. Muotoihin olen saanut inspiraatiota 1930-luvun fetissikengistä. Korot ovat tosin alkuperäisiä käyttökelpoisempia.”

Korkokengillä kävely tarjoaa pientä haastetta.

“Kyllä. Korkokengän käyttäminen vaikuttaa naisen seksuaalisuuteen ja liikkeeseen. Se tuo rintaa ulos ja työntää peppua pidemmälle. Saa naisen näyttämään todella naiselta. Itse en käytä aina korkokenkiä, joten mallistostani löytyy 7,5-sentin koron lisäksi myös kolmisenttinen.”

Kuinka paljon kengät saavat mielestäsi maksaa? Mikä on kenkien kipuhinta?

“Kolmensadan kieppeillä. Mun kengät maksavat vähän yli kaksisataa euroa, saappaat kolmisensataa. Jos kengissä on kalliita yksityiskohtia ne saavat olla vielä vähän hintavammat.”

Kengissäsi ei näy finnish design. Hyvä niin. Kenkäsi voisivat olla vaikkapa espanjalaisia tai englantilaisia.

“Minna Parikka -design on erilaisten vaikutteiden sillisalaatti. Se on tulosta kaikesta siitä, mitä olen kokenut, ikuisesta naisellisuudesta ja tyttömäisyydestä, vanhojen aikojen naiskauneudesta, täydellisesti yhteen sopivista laukuista ja kengistä, romantiikasta, helsinkiläisestä arkkitehtuurista ja Sea Horsen kaltaisista, vanhassa kuosissa säilytetyistä paikoista.”

Miten tasa-arvoiset suomalaissisaret ovat ottaneet vastaan ikuisen naisellisuuden à la Minna Parikka?

“Hyvin. Tasa-arvon liiallinen korostaminen saattaa aiheuttaa silloin tällöin ongelmia. Naiset eivät halua tuoda naisellisuuttaan esiin. Jos naiset näyttävät liian naisilta, miehet katsovat heitä eri tavalla, ja tasa-arvo menetetään...”

No eikö nainen voi katsoa miestä?

”Jos olisi jotain katsottavaa. Stadissa on aika vähän miehiä, joiden pukeutuminen olisi kiinnostavaa.”

Minkänäköiseen mieheen haluaisit törmätä Kapteeninkadulla?

“No hui, onpas vaikeaa. Ainoa miesihanteeni on Johnny Depp. Siis johonkin hänen näköiseensä. Tykkäsin hänen tyylistään Cry Babyn ja Gilbert Grapen aikoihin.”

Ovatko nykyiset fiftarit sinun makuusi liian puristeja?

“Tykkään enemmän sekoitelluista tyyleistä kuin ‘kirjan mukaan’ pukeutujista. Ihmiset taisivat pukeutua ennen paremmin kuin nykyään. Jopa sota-ajan pukeutuminen näyttää huolellisesti ajatellulta. Sen ajan materiaalit olivat karheita ja epänaisellisia, mutta niistä yritettiin tehdä naisellisia asuja. Valokuvissa kaikki tosin näyttää todellisuutta täydellisemmältä. Romantisoidulta.”

Mikä aika on tyylin pahin vihollinen? Onko se sporttivaatteiden hölkkä salista kadulle vai 60-luvun nuorisomuoti?

“Ehdottomasti liian sporttiset vaatteet katukuvassa! Ihmiset eivät enää ajattele ulkonäköään, vaan repivät ylleen mahdollisimmat mukavat vaatteet. Se tapahtuu ulkonäön kustannuksella... Sportti on liian helppo valinta. On olemassa toki muutakin kamalaa. A-linjaiset mekot, Barbarellat, hopeinen avaruusmuoti, kirkkaat oranssit, vihreät ja keltaiset... Muoti todella räjähti 60-luvulla... Parasta muodissa on sen kausittaisuus. Se kestää jonkin aikaa ja menee ohi. On hyvä, että muoti kapinoi koko ajan itseään vastaan. Sopii minulle, koska kyllästyn nopeasti trendeihin.”

Useilla nuorilla suomalaisilla vaatesuunnittelijoilla on suomalaisen näköinen tyyli. Printti dominoi kaavoitusta, mallistot muistuttavat toisiaan. Mun mielestä nämä vaatteet sopivat mainiosti sauna- ja navettapolulle.

“Tarkoitat slaavilaista 70-luvun henkeä? Helsinkiin on ilmestynyt uusia, omaa näkemystään puskevia merkkejä. Ne eivät kopioi muiden suomalaisten merkkien tyyliä. On hienoa todistaa tuollaista uskallusta ja luovuutta. Toivon yhä enemmän kilpailua ja merkkejä, joilla on uusia ja hauskoja ideoita. Slaavilaistyyppiset vaatteet koetaan ulkomailla aika eksoottisiksi.”

Niitä kannattaisi myydä ulkomaalaisille hotelleille ja kylpylöille.

“Hyvä idea! Onneksi kengät ovat kompaktimpia markkinoitavia kuin vaatteet. Kun nainen näkee himottavat kengät, hänen on pakko saada ne. Naiset tietävät, että kengillä saa ilmettä yksinkertaisiin vaatteisiin.”

Millä sanoilla kenkiäsi on luonnehdittu?

“Useat sisäänostajat sanoivat Englannin messuilla, että Loulou Guinnesin pitäisi tehdä sellaisia kenkiä. Hänellä on upeat laukut, mutta kengät eivät nouse ihan samalle tasolle.”

Soita sille ja pyri töihin?

“Ha. Ai lehti haluaa julkkisten kommentteja? Valitettavasti mulla ei ole ollut yhteyksiä muihin kuin Dita Van Teeseen. Pin up -tyttö sopii kenkiini paremmin kuin hyvin. Hänellä on täydellinen tyyli. Aikaisemmin inhoamallani Christina Aguileralla on nykyään aika hyvä stailisti. Nyt Aguilera on mielettömän näköinen, mutta mä en pysty unohtamaan sen menneisyyttä. En ylipäätään tykkää julkkiksista, koska ne eivät vapaa-ajallaan näytä siltä, miten heidät on stailattu. Ehkä en juuri tästä syystä ole ikinä ollut kenenkään fani. Hienoilla tyypeillä on aina oma vahva tyyli. Monet ihmiset eivät uskalla pukeutua niin omaperäisesti kuin haluaisivat, koska he pelkäävät huomiota. Mulle heitettiin viime kesänä mitä kirjavimpia kommentteja tyyliin: oletko menossa naamiaisiin, polttareihin ja etsetera. Helsingistä löytyy myös omaperäisesti pukeutuvia ihmisiä. He eivät pukeudu välttämättä maailman kalliimmin tai näyttävimmin, mutta katukuva alkaa olla kunnossa. Isot vaateketjut ovat tehneet sille hyvää. Halpojen vaatteiden kautta ollaan jatkuvasti muodin kanssa kosketuksissa. Tässä on muuten ensi syksyn kataloogi. Katso miten mehukkaat sydämet.”

Muikeat. Kesäinen Lomaromanssi näyttää syksymallistossa muuttuneen Kateudeksi.

“Se johtuu siitä, että kesä on syksyä iloisempi ja tyttömäisempi kausi. Talvi on mystisempi ja sensuellimpi. Teemoja kehitellessä suunnittelu ei käy tylsäksi. Värit ovat mulle todella tärkeitä. Tumma lila näyttää freesiltä, eikö totta? En ole koskaan pitänyt lilasta, mutta nyt olen siitä ihan innoissani. Tosi tumma luumu käy hyvin mustien vaatteiden kanssa. Sillä voi korvata mustat kengät.”

Onko muuten joku muu nuoren polven vaatesuunnittelijoista asunut ulkomailla?

“Paola Suhonen ja Hanna Sarén ovat ainakin pysyneet Helsingissä. Tiia Vanhatapio oli vuoden Jenkeissä edellisen miehensä kanssa.”

Kuka suomalainen vaatesuunnittelija breikkaa seuraavaksi ulkomailla?

“Rinne-Niinikoskella on ehdottomat mahdollisuudet, jos he vaan jaksavat pushata juttuaan. Ja Tiia Vanhatapiolla, koska hänellä oma kädenjälki.”

Ekologinen muoti suosii varmasti pieniä antimuoti-merkkejä?

“Halpatuotannon vastapainona on alettu kunnioittaa kestävää vaatetta. Nopean ja kertakäyttöisen kulutuksen loppua ei taida vielä olla näkyvissä...”

File

• SYNTYNYT 1980
• PITUUS 170 cm
• PAINO 58 kg
• TUOKSU Comme des Garcons Sticky Cake
• KELLO kännykässä ja power bookissa
• JUOMA Mansikka-Daiquiri

JAA/EI/POISSA

• Pääkaupunkiseudun kaupungit yhdistettävä EI
• Väkevien alkoholien mainonta sallittava JAA
• Perintövero poistettava JAA
• Turkistarhaus kiellettävä JAA
• Skientologialle annettava uskonnon asema EI
• Alkoholiveroa korotettava EI
• Seksin alaikärajaa laskettava (nyt 16 vuotta) JAA
• Nuuskan myynti sallittava EI
• Kirjojen alv:tä laskettava JAA
• Subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettava POISSA
• Kaupunkijoukkoliikenne ilmaiseksi JAA
• Televisiolupamaksu poistettava JAA