Ystävä soitti hädissään: syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti. Lievä ylipaino ja ikävä uravalinta alkavat ahdistaa. Maaginen ikä saa kaiken näyttämään kalsealta. 30-vuotispäivänä on ihan pakko olla hoikka, kaunis, menestyvä ja rikas. Asiat on saatava vuodessa järjestykseen.
Pitää leipoa isot bileet ja kutsua kaikki menneisyyden haamut katsomaan, miten hyvin pärjään nykyään. Kun kohta alkaa käydä neljättäkymmenettä eli on käytännössä jo keski-ikäinen, olisi parasta olla jotain näytettävää: miestä, kroppaa, uraa ja kämppää. Lapsikin voisi olla tilauksessa tässä vaiheessa. Sihteeriopisto ei voi olla ikuisesti kesken.
Tuntuu, että ihminen ei kelpaa enää semmoisenaan. Tarvitaan jatkuvaa tuunaamista ja näyttämistä. Luonnetta kasvatetaan kursseilla ja tukkaa ja ihoa nyrhitään yhä tiuhemmin. Ei riitä, että on lääkäri, pitää olla erikoislääkäri ja sen jälkeen ylilääkäri. Kukaan ei jaksa odottaa viittäkymppiä keskipisteeksi päästäkseen. Järjestetään megabileitä 30- ja 40-vuotiaana. Ranskalainen pikkumusta päällä vastaanotetaan ensimmäinen professuuri 28-vuotiaana. Tai ryvetään jossain viidakossa superkokemusten perässä. Ai sä oot Keravalla luokanopettajana?
Vaatimukset tulvivat muotikuvista, mainonnasta, työpaikkailmoituksista, vanhempien toiveista, parisuhdemarkkinoilla uuninpankopojan haaveista... Maailmanlaajuinen viestintä on johtanut siihen, ettei naapurintyttö näytäkään suloiselta maailman kauneimman naisen rinnalla. Ei voi olla normipoliisi, on päästävä salaiseksi agentiksi New Yorkiin.
Pitää erottua muista. Edukseen.
Vuosi menee nykyään äkkiä. Soitin ystävälle ja kyselin kuulumisia. Enää kuukausi h-hetkeen, eikä ole tullut kutsua. Mä oon lihavampi kuin koskaan, ihan omaa laiskuutta, frendi sanoo. Pitää palkita itsensä, kun on saanut lapset illalla nukkumaan. Mun kannattaa palata samaan tylsään duuniin ainakin aluksi, kun on siihen koulutuskin. En kerkee kaljalle, mies tekee pitkää päivää. Ei menestystä, ei bileitä.
Piti bileet tai ei, Aikuisuus painaa päälle. Pitää olla niin pätevä ja etevä, ettei pysty ottamaan rennosti. Maailman megaongelmat odottakoot, kun oman navan ympärillä on niin kiire. Olohuoneen sohvan väri on toki mielenkiintoisempi asia kuin jonkun kodittoman kitinät. Onkohan viinikaappini lämpötila kohdillaan?
Kirjoittaja on entinen pizzakokki.
8 kommenttia
Maalisko
15.2.2008 00:04
Pakko kommentoida tuota lääkäriosiota: erikoislääkäriys ei ole mikään yleislääkärin ylempi ja parempi versio. Erikoistumisen idea näkyy jo termissä: keskitytään yhteen juttuun.
Vastaa kommenttiinLääketieteen kenttä on niin laaja, että nykyään erikoistumisen voisi nähdä lähinnä välttämättömyytenä. Kukaan ei jaksa tai pysty hallitsemaan kaikkea, joten on helpompi valita pienempi siivu ja osata se sitten hyvin.
Vastaa kommenttiin
Daa´a
15.2.2008 13:55
Jepjep, äärimmäisen oleellinen kommentti..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
elsewhere
15.2.2008 14:49
Tosin on olemassa myös yleislääketieteen erikoislääkäreitä, joilla on peruslääkäreitä laajempi koulutus ja tietotaso, mutta ei minkään yksittäisen alan erityisosaamista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
General practicioner
15.2.2008 19:46
Niin, siis on olemassa erikseen yleislääketieteen erikoislääkäreitä, sekä sitten erikoistumattomia lääkäreitä. Kirjoituksessa haettiin ilmeisesti tätä jälkimmäistä, erikoistuminen kun ei ole pakollista. On toki mukava aina välillä nussia hieman pilkkua. Terkkarissa yleisvastaanotolla/päivystyksessä vastaan tuleva valkotakki mitä todennäköisimmin ei ole yleislääketieteen el, vaan vastavalmistunut, vielä erikoistumaton nuori lääkäri. Jepjep.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
impalet nazarene
19.2.2008 20:48
Hui,hai-kannattaisiko yrittää elää ihan tätä todellista elämää tavoittelematta jotain äärimmäistä ihannebullshit-statusta, jonka saavutettuaan ihminen ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Sitten huomataan 20 vuoden opiskelujen ja 7 eri tutkinnon jälkeen, että ei tiedetä itään mistään todellisesta elämästä: keskustelu muiden ei akateemisten ihmisten kanssa on täysin passe ja tukahdutaan omaan älylliseen erinomaisuuteen tajuamatta,että kaikki pitävät sinua täytenä idioottina; jota todennäköisesti oletkin-kirjaviisas näsäviisastelija. PERKELE-jokainen päivä täällä voi olla viimeisessi,katso vaikka hesarin sunnuntaipainoksesta kuolleet,ei ne kaikki ole 80+.Pitääkö opportunismilla pilata sekin. Jokaisen oma asia tietysti on mitä elämältään haluaa,mutta sitten vanhempana papan perintöhaulikkoa kiillotellessa ja graduja poltellessa ei tarvitse avautua,että kyllä olisi pitänyt sekin kesä viettää ihan muissa terasseissa kuin kansallismuseon homeisissa kellareissa.Tajusitko!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
elsewhere
20.2.2008 01:58
^ noin debiilillä argumentoinnilla ja kielenkäytöllä et tee kovin kummoista vaikutusta :)
Eiköhän ihminen kuin ihminen ole kypsä päättämään itse sen, mitä elämältä haluaa ilman, että joku oikean elämäntavan ja -asenteen löytänyt tulee pätemään Internetissä asiasta. Yksi tahtoo käristää itseään rannalla, toinen lukea folkloristiikkaa siellä ummehtuneessa kellarissa ja kolmas on urapyrkyri. Luulisi kaikille olevan tilaa jopa tässä ahdasmielisessä maassa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
typuss
21.2.2008 19:07
^^ Miksi ei-opiskelu on aina muka sitä todempaa ja aidompaa elämää?
Kauhean naiivi yleistys, että yliopistossa (tai missä tahansa) opiskeleminen tarkoittaisi kapeakatseista, kokemuksetonta elämää? Miksi?
Eikö yliopistossa/missä tahansa koulussa opiskelevat ole otos kansasta, siinä missä muutkin. Ne ihmiset opiskelee jonkun vuoden ja katselee maailmaa. Yliopistossa luetaan jokunen vuosi kirjoja, that's it. Ei kai se määrää ihmisen koko elämää?
En ole koskaan ymmärtänyt, että joka viikonloppu baarissa täysperseet vetävä peruskoulun käynyt tyyppi olisi jotenkin todellista elämää enemmän kokeva ihminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Psykolofi
24.2.2008 13:45
Voisinpa itsekin kokeilla pitsakokin ammattia. Varmaan ihan hubaa puuhaa jos sitä pääsee tekemään ihan tosissaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin