Suomi on myöhässä

Maahanmuuttajataustaiset räppärit marssivat Suomessa esiin vasta tänä vuonna, vaikka suuressa osassa Eurooppaa he ovat olleet rakentamassa hip hop -kulttuuria sen alusta asti. Nyt aika on meilläkin kypsä, ja Gracias, Ekow ja Noah Kin poimivat hedelmät.

Räppifraasi "shiieet" pääsee Ekowin suusta tuhdin Tampereen murteen väliin.

"Homma ny lähti Hervannasta. Tuottajajätkä asui yläkerrassa, ja se kuuli joskus putkien läpi, ku räppäsin himassa yksinäni. Se sai kuulla serkulta, et oon samassa koulussa ja pyys joskus yläkertaan, ja se oli siinä. 16-vuotiaana homma lähti ja samalla tiellä ollaan edelleen. Shiieet", Ghanasta Viljakkalaan, Viljakkalasta Tampereelle ja sieltä Helsinkiin muuttanut Ekow sanoo.

Ekow on toinen puolisko The Megaphone Statesta, joka julkaisi vuonna 2009 ylistetyn omakustanteen Home of the Knockout Artist. Nyt yläkerran jätkän SimonSoundin kanssa on valmisteilla toinen platta VLA Kings.

Meininki on ammattimaistunut ja odotukset nousseet niin tekijöiden itsensä kuin yleisönkin silmissä.

"Tässä yrittää skarpata. Samalla tehdään jo seuraavaa Megaphone-projektia, vähän rykäilen soolohommia ja Half Past Never Bandin kanssa pitäs vissiin jotain tehdä. Kaikkee tässä keitetään. Ennen mentiin vaan yläkertaan räppään, nyt pitäs venyä vähän joka suuntaan", Ekow muotoilee.

Toisella puolella kiinalaisen ravintolan pöytää Alppilassa istuu hyvin samanlaisessa tilanteessa oleva Gracias.

"Oon ostanut ekan kalenterin. Ennen riitti, että muistaa seuraavan ja sitä seuraavan viikon keikan, nyt pitäs muistaa se kolmaskin", Gracias sanoo.

Kolmas herra pöydässä on Noah Kin, vasta 17-vuotias lupaus. Noahin esikoislevy julkaistaan 30. marraskuuta. Ensimmäinen video Intro/Underground sai himoitsemaan lisää.

"Vaikea sanoa, mitä siltä odottaa. En osannu odottaa oikein mitään ton videonkaan suhteen. Ajattelin,että parituhatta ihmistä kattoo sen, mutta sille tulikin ihan hullusti viewejä", puoliksi nigerialainen, Norjassa syntynyt ja nopeasti Suomeen muuttanut Noah sanoo.

Ensi vuonna isoksi

Gracias, Ekow ja Noah Kin ovat suomalaisen räp-kentän mielenkiintoisimpia nimiä. Vuonna 2011 piirit alkoivat kuhista kolmikosta, vuonna 2012 jokainen heistä tulee breikkaamaan ison yleisön tietoisuuteen.

Reilu vuosi sitten Gracias nousi esiin HKI-biisinsä musiikkivideolla. Kongosta lähtöisin oleva Gracias jakaa videolla kunnioitusta kaksikymmentä vuotta kotinaan pitämälleen Helsingille. Heinäkuun lopussa julkaistun EP:n tuhannen kappaleen painos myytiin alle kuukaudessa loppuun.

"Ei ne odotukset tunnu mitenkään paineena mulle, koska tiedän kuinka paljon oma saundi lähtee tosta vielä etenemään", Gracias sanoo itsevarmasti.

Luottoa saundin kehitykseen on tullut myös muilta. Rumban ja YleX:n yhdessä toteuttama kysely tiedusteli musiikkitoimittajilta, levykauppiailta, promoottoreilta sekä levy-, tuotanto- ja kustannusyhtiöiden a&r-henkilöiltä, ketkä ovat ensi vuoden kuumimmat nimet, joilta ei ole vielä ilmestynyt levyä. Gracias komeili listan kärjessä, Noah Kin kakkosena.

Ekow ja The Megaphone State saavat puolestaan hehkutusta Music Televisionin Iggy-sivustolla. Toimittaja Halley Bondyn mukaan jenkkiläiset vertailukohdat The Roots ja Talib Kweli voisivat kääntää katseensa Helsinkiin etsiessään uutta lämppäriä.

Kolmikko edustaa maahanmuuttajataustaisen räpin etulinjaa Suomessa. He ovat keskenään tuttuja ja vierailevat toistensa biiseillä. Noahia luullaan usein Graciaksen pikkuveljeksi, ehkä siksi, että hän heiluu Graciaksen keikoilla tuplaajana. Kertoo jotain suomalaisesta mielenmaisemasta, että pari tummaa kaveria samalla lavalla tulkitaan sukulaisiksi. No, ovathan he samalla pihalla kasvaneet.

Kielikysymys

Englanninkieliseksi suomiräppäriksi kutsuminen ei näitä jätkiä pahemmin hivele. Olisi mukavampi tulla esiin vain räppärinä.

"Pitää tajuta se, että kun me tehdään englanninkielistä räppiä, niin meidän pitää ajatella vähän isommin, että meillä on isommat markkinat, kuin se, että jäätäisiin tänne Suomen sisäpuolelle", Gracias avaa perspektiiviään.

"Sit ku se lähtee isoksi, ni me ollaan vaan räppäreitä. Ei niin, että tää on kova räppään enkuks Suomesta, vaan että tää on kova räppään", Noah komppaa.

Suomalaisyleisö kuitenkin haluaa omat enkkuräppärinsä. Suhtautuminen on samankaltaista, mitä se voisi olla suhteessa Hollywood-leffojen suomalaisnäyttelijöihin. Tämä tiedostetaan myös ravintolan pöydässä räppäreiden kesken.

"Monesti kun mun levyä soitetaan uudelle ihmiselle, niin se on et Suomesta, vau, ei tää voi olla Suomesta. Se kertoo Suomen skenestä tän englanninkielisen meiningin suhteen, että me ollaan vaan niin myöhässä. Se, että me ollaan putkahdettu esiin tässä viimeisen vuoden sisällä, on jengille eksoottista. Wow, täällä on englanninkielisiä räppäreitä", Gracias pohtii.

Jos vertailukohdaksi tulee Suomen sijaan koko maailma, on myös menestyminen hankalampaa.

"Se ny vaan tuppaa vaikuttamaan feikiltä, kun suomipoika koittaa kuulostaa jenkiltä", sanaili räp-veteraani Hannibal aikoinaan. Monet suomiräppärit ovat aloittaneet englanniksi, mutta joutuneet sittemmin toteamaan, etteivät kielenkannat taivu tarpeeksi. Paleface ja Redrama saivat jonkin verran menestystä omilla projekteillaan, mutta skenen sisällä ei herrojen tekemisille suuresti lämmetty.

Gracias, Noah Kin ja Ekow ovat saaneet arvostusta sisäänpäin lämpiävissä räppipiireissäkin. Kansainväliset sukujuuret poistavat rallienglannin ongelmat, sillä jokainen on tottunut käyttämään englantia jo kotioloissa. Monen aiemman englanniksi räppäävän ongelmana on ollut myös kliseisiin kompastuminen.

"Kollit on yrittänyt, kollit on yrittänyt, kollit on yrittänyt, mut ku ei onnistu. Mitä kuullut monen kollin mixtapeja, niin se on että ’I got big cars’ ja mitä lienee. Kaveri tulee jostain Jyväskylästä ja ajelee isän Volvolla", Ekow nauraa.

Kaikki kolme painottavat, että oman musiikin käsittelemät aiheet kumpuavat omasta elämästä ja siitä tehdyistä havainnoista. Fiiliksestä. Aitona pitäminen kuuluukin räpin ehdottomiin sääntöihin, jos ei sitten halua heittää teatteriksi, kuten vaikkapa Notkean Rotan tapauksessa.

Myös tuotannon laatu lisää uskottavuutta. Gracias työstää uutta levyä EP:n It Only Takes -biisin tuottaneen Juuso Tapio Talsin, eli JTT:n kanssa. Taustalla häärii kitaravirtuoosi Petteri Sariola, joka tuo projektiin musiikillista kokemusta ja vaihtoehtoja sämpläykselle.

The Megaphone Staten biiteistä vastaavan SimonSoundin tuotantoa on kuvailtu Massive Attackin ja USA:n länsirannikon tyylien kohtaamiseksi. Noah Kinin tuotannosta vastaa Pyhimys, joka on juuri lopettelemassa menestyksekästä soolouraansa.

Persu-Suomen eksotiikkaa

Jos Suomi on myöhässä englanninkielisen räpin suhteen, niin vähintään yhtä myöhässä ollaan maahanmuuton ja siihen liittyvän keskustelun suhteen.

Persu-Suomen ongelmista ja ahtaasta ajattelumaailmasta ei ainakaan vielä kuulla biiseissä.

"Tulee sitä pohdittua, mutta ei se musiikin kautta tuu suoraan esiin. Jos rupeaa tilittään maahanmuuttoon liittyvää settiä, vielä englanniksi, niin se saattaa olla luotaantyöntävää. Kuka nyt haluaa kuulla Viljakkalasta tulevan mustan miehen porinoita siitä, että mä oon yksin täällä? Totta kai senkin aika tulee jossain vaiheessa, en mä sitä sano", Ekow pohtii.

Meillä maahanmuuttajataustaiset räppärit ovat vielä eksotiikkaa, kun suurimmassa osassa Eurooppaa he olivat vastaanottamassa ja rakentamassa koko kulttuurimuotoa, kun se 1980-luvulla ehti rantautumaan Yhdysvalloista. Tässä suhteessa riittää, että kääntää katseet Ruotsiin, Ranskasta tai Saksasta puhumattakaan.

"Maahanmuuttajat ovat aina olleet näkyvä osa sitä räppimeininkiä, täällä me ollaan tultu yhtäkkiä esiin. Mä oon ajatellut, et liittyykö suosio mun taustoihin, mut se on laaja ja vaikee kysymys", Gracias sanoo.

"Mä oon asunut täällä neljävuotiaasta asti, joten mä oon suomalainen, ja nää jutut lähtee täältä."

Kolmikko naureskelee, kun puheenaiheeksi nousee rasismiin törmääminen.

"Onhan se nyt ilmiselvää, että sitä on kohdattu. Sama, kun kysyisit, onko saatu pillua. Siihen törmää vähän eri versioina, vähän laimeempana ja vähän suorempana", Ekow sanoo.

Yksikään rasisti ei tunnusta olevansa rasisti. Eihän kukaan tunnusta olevansa tyhmäkään. Pikkujutut kuitenkin paljastavat paljon.

"Jotkut on tosi varautuneita sun suhteen, ihan sama mitä sä teet. Oon miettiny monta kertaa, et dösässä, joka on suht täynnä, toisella puolella istuu valkonen tyttö ja siinä on yks paikka vapaana ja mä istun toisella puolella ja siinä on yks paikka vapaana, niin varmasti ne menee istuun sen tytön puolelle. Tai vaikka mun vieressä ois tyhjä paikka ja koko muu dösä täynnä, niin ne menee mieluummin seisomaan, koska ne pelkää sitä tilannetta", Noah avaa.

"Sekin kertoo aika paljon, että oon kohdannu ihmisiä, jotka ei oo nähny koskaan livenä mustaa miestä", Ekow lisää.

Gracias ei mielellään juttele tästä aihepiiristä.

"Tietysti seuraan ja luen asioita, mut en lähde niitä hirveästi availemaan", hän sanoo, mutta jatkaa.

"Jos puhutaan äärioikeiston ja persujen noususta, niin palataan taas tähän asiaan, et miten myöhässä Suomi on kaikkien asioiden suhteen. Toihan ei oo uus juttu muualla Euroopassa. Sama kuin silloin, kun oli makasiinimeiningit ja polttopulloja, niin lehdessä luki, että anarkismi on saapunut Suomeen. Kauanko Göteborgissa on poltettu autoja? Ranskassa oli jossain vaiheessa Jean-Marie Le Pen ja äärioikeiston nousu, mut se meni jo ohi."

Jätkien pidättyväisyyden aiheen suhteen ymmärtää. Persujen tekemiset ovat jatkuvasti naamalla, eikä nousevan artistin välttämättä kannata aktivoitua suuremmin poliittisesti.

"Me ei olla vielä siellä, että sillä olis väliä, onko meillä mielipidettä asiasta. Vaikka me oltais niin sanotusti ulkomaalaisia, niin vaikka mä sanoisin mitä, niin siitä voi olla enemmän haittaa", Ekow pohtii.

"Sit ku mä oon jollain Veeti Kallio -statuksella tanssimassa tähtien kanssa, niin mä voin sanoo vaikka mitä. Shiieeeet."

Tuskin menee kauan, että näiden kaverusten status on ajanut reippaasti ohi Veeti Kalliosta.

---

Gracias f. Ekow: Mon€y

 

Noah Kin: Intro / Underground