Tommy Lindgren

Tommy Lindgren on kymmenen minuuttia myöhässä, mutta ei se mitään. DJBB:n puhelaulajan aatteisiin ja vaatteisiin on saanut tutustua lukemattomien lehtien palstoilla. Tänään ne ovat keltaista ja ruskeaa Energieta... Äh, lopetetaan lässytys. Tämä juttu ei kerro Lindgrenin tyylistä vaan sisällöstä.

Hei Tommy. Olet kotoisin Kulosaaresta. Mietin eilen: oletko suomenruotsalainen?

"En, mutta isovanhemmistani on kolme neljäsosaa kaksikielisiä: äidin isä oli ummikko ruotsinkielinen ja äiti ummikko suomenkielinen. Isän perheessä käyttökieleksi vahvistui suomi. Sukumme suomenkielistyi rajusti vanhempieni kohdalla. He viettivät nuoruutensa Hangossa, mutta kävivät suomenkieliset koulut. Minun ruotsini on yhtä paskaa kuin kenen tahansa ruotsia opiskelleen suomalaisen."

Etkö muka ymmärrä ruotsia?

"Suht hyvin. Opin ruotsia Amnestyn aikana. Kaksikielisessä järjestössä ruotsinkieltä käytetään julkaisuja myöten. Ruotsin puhetaitoni ei ole kovin kummoinen. Suvun suomenkielistyminen on sääli. Elämä olisi rikkaampaa, jos hallitsisi myös ruotsin kielen. Toisaalta kieli on identiteettikysymys. Olisinko erilainen, jos mulla olisi suomenruotsalainen identiteetti? Isovanhemmistani ehdin tuntea isän puoleisen isoisän. Hän asui vahvasti kaksikielisessä Hangossa. Ruotsia ja suomea käyttänyt isoisä hankki kampelat suomenruotsalaisilta kalastajilta."

Hangossa vaikutti edesmennyt kuuluisa toisinajattelija Carl Gustav Lilius. Sanooko nimi sinulle mitään?

"Paljon. Lilius oli jännä hahmo. Hän kutsui isääni Christeriä suomenkielekseen. Isäni tutustui Liliukseen 15-vuotiaana, absurdista teatterista ja dadasta kiinnostuneena teininä. He taisivat tutustua Hangon kirjastossa. Heistä tuli elinikäiset ystävät, ja faija päätyi kääntämään miehen kirjoja. Isä on kääntänyt Liliuksen Metsyyttisen kirjan sekä essee-kokoelman Ei mikään kaikkeudessa. Olen päässyt käymään Liliuksen talossa. Se on mieletön paikka. Parvekkeelta aukeava välimerellinen näkymä..."

Oletko nähnyt huoneet täynnä veistoksia, kirjoja ja leikkeitä?

"Kyllä. Liliuksellahan oli hillitön työtahti. Jäljelle jäi 10 000 duunia. Piirroksia... "

Lilius edusti älymystöä. Lukiessani eilen illalla kolumnejasi huomioin samanlaista villiä ajattelua. Hassua puhua jo kuolleesta vanhasta miehestä. Meidän pitäisi jutella nuoresta älymystöstä...

"Sukupolviajatus on harhaanjohtava. Olihan edesmennyt Matti Wuori pitkään julkisuudessa Suomen nuori vihainen mies. Samalla tavalla Carl Gustaf Lilius edusti tiettyjä arvoja. Tunnen näihin ihmisiin vahvempaa yhteyttä kuin oman sukupolveni nuoriin vaikuttajiin.

Lilius oli kapinallinen, ja Kekkosen aikana paitsiossa. Lilius oli hyvin kriittinen Neuvostoliitossa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia kohtaan."

Aivan kuin te Amnestyssa?

"Kyllä. Mielenkiintoista oli myös se, miten Lilius oli käynnistämässä keskustelua Suomeen tulleista ensimmäisistä somalipakolaisista. Hän oli maahanmuuttajakeskustelun näkyviä hahmoja heti alkuaikoina. Hän oli mystinen ajattelija. Diggaan hänen töistään myös puhtaasti taiteena. Hei, tämä on nyt tosi faux-pas. Syön pastaa leivän kanssa."

Minäkin söin eilen. Gastonen leipä on herkullista. Olet antanut viime aikoina älyttömästi haastatteluja. Jutellaan vallitsevasta, matalaotsaisesta tähtikultista, johon liittyy viehättävä ihmettely siitä, mikseivät kaikki muusikot ole rappiolla.

"Se liittyy siihen, että ihmiset haluavat helliä jonkinlaista rockkulttiin liittyvää magiaa ja mystiikkaa. Jos tarkastellaan suomalaista musiikkielämää ja rockmuusikoita, niin, okei, kyllä siellä dokataan, mutta tuskin keskivertosuomalaisia useammin. Jos muusikolla riittää keikkaa, on oltava sen verran järkeä, että pitää huolta itsestään. Minä olen niin noviisi, että olen yhä ihmeissäni kaikesta. Miksi hemmetissä ihmiset haluaisivat tietää mitä minä jostain ajattelen? Rockkulttuurissa vallitseva faktan ja fiktion raja on mielenkiintoinen, ja mun puolesta ihmiset saavat vetää mitä rooleja hyvänsä, mutta itselle on alusta asti tuntunut järkevältä olla tavallinen, vähän tylsä oma itsensä."

Sinäkö tylsä. Älä nyt, kuule.

"Perinteisellä asteikolla hyvinkin."

Perinteinen asteikko on poissa käytöstä. Sitä käytettiin 60- ja 70-luvuilla, kun rock oli teini-ikäinen kloppi ja opetteli käyttämään huumeita ja juomaan viinaa. Silloin tähtiä kuoli liukuhihnalta. Dekadenssi kuuluu rokkiin, mutta nykyään rokista sikisseitä musiikkityylejä on niin paljon, etteivät niiden tekijät voi olla elämäntyyliltään kovin homogeenista porukkaa. Voisin huvikseni provosoida väittämällä rockkirjoittelun olevan yhtä matalaotsaista kuin urheilujournalismin. Kirjoittelu on, kuten kohteensa, vähän jälkeenjäänyttä.

"Luen suomenkielisiä että kansainvälisiä rocklehtiä vähän. Mutta surkeuteen on syytä on sekä toimittajissa että artisteissa. Itsekin huomaa, miten helposti jämähtää samojen kysymysten ja vastausten rutiiniin. Jos haastattelussa vallitsee härski, mutta luonteva ilmapiiri, ja toimittaja on hyvä, jutusta tulee viihdyttävä. Mikään ei ole puuduttavampaa kuin kulkea haastattelusta toiseen ja osata sekä kysymykset, että omat ja bändikaverien vastaukset jo ennakkoon."

Nimeä joku hyvä rockkirjoittaja.

"Rumbaan kirjoittavan Samuli Knuutin jutut ovat viihdyttävää luettavaa."

Itseironia olisi metka lisä rockkirjoitteluun. Se kuuluu sisäänrakennettuna esimerkiksi rockfestivaalihölmöilyyn. Tavoitit hyvin tunnelman kuvaillessani negatiivisinta Ilosaarirockmuistoasi, vedessä rakastelevaa paria.

"Ha. Se oli semmoinen vähän pihalla oleva vedestä kömpivä rastapariskunta. Itse asiassa missasin aktin, mutta muut todistivat toimitusta pidempään. Näin vaan puolitangossa olevan, vedestä nousevan seipään."

Itsehäpäisy kuuluu rock-kulttuuriin. Puhuin ennen tänne tuloani Gaudeten tyttöjen kanssa sinusta ja alle kolmekymppisten kundien arvomaailmoista. Kundit ovat kuulemma muuttuneet pehmeämmiksi. Eivät kaikki. Jotkut teeskentelevät feministiä päästäkseen nopeammin sisään Seveneihin. Oletko tehnyt huomioita miesten arvoista?

"Omaan elämääni on vaikuttaneet aika harvat miehiset arvot. Isoisäni oli ennen kaikkea kiltti ihminen. Hänelle läheisyys ja huolenpito toisista olivat isoimpia ja tärkeimpiä arvoja. Faijan kautta olen vielä enemmän rakentanut omaa arvomaailmaani. Hän oli aikoinaan mukana pasifistisessa liikkeessä ja aseistakieltäytyjä aikana, jolloin se oli vähän vaikeampaa kuin esimerkiksi mulle 90-luvun lopussa. Aseistakieltäytyminenhän on yhä poikkeuksellista, 90 prosenttia suomalaisista miehistä käy armeijan."

Mitä sulle merkitsevät sanat koti, uskonto ja isänmaa?

"Perinteisessä mielessä eivät mitään. Jos Suomessa on 20 vuoden kuluttua yhä yleinen asevelvollisuus, sen suosio tulee laskemaan merkittävästi. Siinä vaiheessa kun isoisien sukupolvi kuolee, lapsenlapsen ei ole enää häpeällistä olla diggaamatta sotaa. Sota ja talvisotakysymyksissä on häirinnyt yltiöromanttisuus. Oli perkeleen hätkähdyttävää tajuta, että sodat ovat aina, väistämättä, raadollisia. Se, että joku veteraani vaahtoaa sodasta lopun elämänsä, on aika anteeksiannettavaa. Järkyttävää joutua nuorella iällä käymään moinen trauma läpi. Mutta se, että trauma välittyy kullanhohtoisena seuraaville, sotaa kokemattomille sukupolville, alkaa tökkiä."

Isänmaahan liittyvä paatos on miltei aina vastenmielistä.

"Kyllä. Lukioikäisenä asenteeni isänmaata kohtaan olivat kielteiset. En ollut mielestäni mitenkään sidottu suomalaisuuteen, tämä ei ollut kuin paikka, jossa satuin asumaan."

Sait veljen Etelä-Kaliforniasta ollessasi vaihto-oppilaana Jenkeissä. Valkoisen vai mustan?

"Juutalaisen. Sekin vaikutti vahvasti. Asenteeni on sittemmin pehmentynyt. Kun puhutaan tunteista isänmaata kohtaan, niiden pitäisi nousta nyky-yhteiskunnan hyvistä arvoista, eikä jonkun helvetin sodan muistelemisesta. Täällä on pyritty luomaan järkevä yhteiskuntamalli, jossa pidetään huolta myös niistä, joilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä. En ole varma, ovatko nuorten suomalaisten miesten arvot pehmentyneet. Olen lukenut aatemaailmatutkimuksia, ja nuorten miesten arvot ovat olleet hätkähdyttävän konservatiivisia."

Jep. Liikkeellä näyttää olevan rasismia, vihaa ja ahdistusta.

"Tämä on niin eristyksissä oleva kolkka, että asukit säikähtävät kaikkea erilaista. Onneksi maahanmuuttajiin liittyvä kirjoittelu on lisääntynyt, ja jutuissa on tuotu esille hahmoja, henkilöitä ja tarinoita, jotka poikkeavat iänikuisesta lööppimateriaalista, jonka mukaan maahanmuuttaja on raiskaaja tai muuten vaan rikollinen. Eurooppa on linnoittautunut omaan poteroonsa ja suhtautuu muualta maailmasta kärsimystä pakeneviin ihmisiin elintasopakolaisina ja rahan perässä heiluvina turisteina, vaikka niiden osuus turvapaikan hakijoista on marginaalinen. Se, että näitä kauhukuvia korostetaan, on aika häikäilemätöntä."

Kauhukuvien lisäksi kiinalaiset vievät meidän työpaikat! Voisiko ‘koti, uskonto ja isänmaa’ tarkoittaa tulevaisuudessa kodin antamista mahdollisimman monille pakolaisille, uskontojen ja pilakuvien hyväksymistä ja isänmaakäsityksen globaalimpaan suuntaan venyttämistä?

"Ha, kuulostaa perkeleen hyvältä! "

Saahan sitä haaveilla. Joskus vaan vituttaa.

"Pyhää vihaa tarvitaan, jos se on voimavara asioihin vaikuttamiseksi. Vahvat vitutuksen tunteet ovat piristäviä. Jos ihminen on tarpeeksi eristyksissä, hän hätkähtää kun tajuaa, että maailman toisella puolella elää ihmisiä, jotka painivat samojen ongelmien kanssa. Tsunami oli esimerkki. Voi sitä auttamisenhalua, kun jokainen tunsi jonkun joka oli ollut Thaimaassa! Olisi hauska seurata rinnakkain kirjoittelua esimerkiksi Pakistanin maanjäristyksestä ja tsunamista. Vaikka ihmisluonteeseen kuuluu joskus pirullisiakin muotoja saava itsekkyys, se ei ole aina ahneutta tai pelkästään omaan napaan tuijottamista. Itsekkyys on myös hyväksi. Monien hyvien asioiden puolesta toimimiseen liittyy narsistisia tunteita. Kun Norssissa puhuttiin vaikuttamisesta, Umaya Abu-Hanna kysyi, miksei vaikuttaminen saisi olla hauskaa? Hyvä kysymys."

Kärsimisestä nauttiminen on liian usein pelin henki. Ei vaikuttamisessa tarvita marttyyriytta. DDBB on sun elämäsi hauskuuselementti, vaikka musiikki ei sinulla liitykään vaikuttamiseen.

"Yksinkertaisin maailmanparannuksen muoto on nähdä keikalla jonkun hymyilevän! Jos ihmisillä on hyvä olo, ne tuskin hakkaavat ihmisiä klubin ulkopuolella. Tottakai mulla on ambitioita liittyen kansalaisjärjestömaailmaan tai vaikuttamiseen ja kirjoittamiseen, mutta DDBB:ssa

olen vain neljäsosa bändistä. Bändimme on tasavertainen ryhmä, jossa instrumenttini on sanat. Ne ovat instrumentti muiden rinnalla, eivät sen enempää. Siinä ei olisi järkeä, että lähtisin bändissä ajamaan poliittista tai maailmanparannusagendaa. Juuri tämän vuoksi on inhottavaa, että julkinen rooli on puolivahingossa langennut minulle. Sitä ei ole helppo sulattaa, koska näkemykseni suomalaisesta yhteiskunnasta eivät ole sen tärkeämpiä kuin kenen muun muussa ammatissa toimivan ihmisen."

Julkisuuden mukaan sinäkin olet hyväkäytöksinen, älykäs, komea olematta söpö, solidaarinen ja myötätuntoinen. Kuinka paljon julkisuus valehtelee ja kuinka paljon sen pitäisi kertoa?

"Suomalaisilla on vahva yksityisyyden suoja. Meillä arastellaan vaimoaan hakkaavan naapurin narauttamista. Siinä on jotain hirveän vääristynyttä."

Don Johnson Big Bandin kolmas levy Don Johnson Big Band ilmestyy 19.4.

FILE: Tommy Lindgren

• Ikä: 29
• Pituus: 182 cm
• Paino: 71 kg
• Tuoksu: Eternity
• Juoma: Kahvi
• Fillari: Helkama Oiva
• Palkka: 2 000 e/kk
• Siviilisääty: naimaton