Rannikkoidyllistä, Loviisan kaupungista 15 kilometriä etelään on Hästholmen, jonka vieraslaiturissa lipuu muutama purjevene. Penkereen toisella puolen on moottorivenelaituri, jossa kaksi kalastajaa virittää välineitään Busterin nokassa.
Metsä on puhdas, meri on raikas, meteliä ei kuulu ja yhdeksänkymmenen kilometrin päässä on Helsinki. Penkereen yhdessä päässä on kahvila ja toisessa päässä tuotetaan kymmenen prosenttia Suomen sähköstä.
Turvallisuusinsinööri Jorma Aurela vie läpi tiukkojen turvatoimien kohti reaktoreita. Matkalla hän kertoo, että ryhtyi ydinvoimamieheksi vuonna 1979, ideologisista syistä. Hänen mielestään tässä oli ekologinen tapa tuottaa sähköä.
Diplomi-insinööri Aurelan ratkaisuun vaikutti paitsi ydinvoiman ekologisuus myös niihin aikoihin sattunut Three Mile Islandin onnettomuus, joka hänen mielestään osoitti, että vaikka ydinvoiman kanssa toimiessa syntyy ongelmia, ne pystytään hoitamaan.
Toiset näkevät asian toisin.
Greenpeacen mukaan Three Mile Islandilla oltiin lähellä katastrofia, kun reaktori suli. Jäähdytysjärjestelmä ja sen varajärjestelmä eivät kumpikaan toimineet. Polttoaineen kuumeneminen tuotti vetyä, joka olisi voinut räjähtää ja aiheuttaa täystuhon.
Samaan aikaan kun tervehdin Loviisa ykköstä ja kakkosta, Greenpeace valvoo ympäri vuorokauden Eduskuntatalolla. Sen mielestä viides ydinvoimala olisi Viides virhe. Aurelan mielestä se kuuluu "tuohon" tai Olkiluotoon. Hän osoittaa paikan sormella.
Loviisan voimalasaaren eteläpuolella on luoto, jonka ympärillä vesi ei jäädy koskaan.
"Tuossa on se ympäristöhaitta", Aurela kertoo ja selittää, kuinka ydinreaktorin jäähdytysvedet ajetaan meriveteen.
Loviisan ydinvoimalan normaali ympäristöhaitta on ympärivuotisesti lämpimän veden aiheuttama luonnon tasapainon muuttuminen tällä pienellä alueella, jonka näemme edessämme. Se ulottuu muutaman sadan metrin päähän keskellä olevan "trooppisen" saaren toiselle puolelle. Säteilyä veteen ei mene.
Talvisin saaren ympäri järjestetään purjehduskilpailuja. Toisaalla Loviisan voimala-alueella tuota samaa lämmintä vettä käyttää ydinvoimalan vuokralainen, paikallinen kalankasvattamo.
"Tänne voisi ottaa enemmänkin tuonkaltaisia yrittäjiä", veistää Aurela.
Menemme 70-luvun hyötydesignia huokuvaan rakennukseen, jossa tarkastetaan henkilötodistus, pukeudutaan valkotakkiin ja kumipohjaisiin kenkiin, ja isketään taskuun säteilymittari.
Reaktorisalissa mies keikkuu kymmenen metrin korkeudessa vasaran kanssa ja korjaa jotain.
Viisitoista metriä allamme muutama sata kiloa uraania rikastuu ensin ydinasekelpoiseksi plutoniumiksi ja sitten ydinaseiksi kelpaamattomaksi isotoopiksi. Voimme rauhassa napsia kuvia ja naureskella.
Sitten Aurela vie takaisin. Säteilymittari näyttää 0,000 sievertiä. Aurela yllättyy, koska normaalisti sen pitäisi näyttää tässä ajassa 0,00jotain. Olemme täydellisen puhtaita.
Käymme vielä turbiinihallissa, jossa on kuuma. Lämpöenergiaa menee hukkaan, mikä tuntuu iholla. Aurela kertoo, että Loviisan tuottama sähkö on vain 34 prosenttia siitä energiasta, mitä voimala tuottaa. Kaksi kolmannesta menee lämpöhävikkinä hukkaan. Periaatteessa lämmön voisi kierrättää jäähdytysputkista vaikkapa kaukolämpöputkiin, mutta "aikoinaan kun Loviisa rakennettiin ei näin haluttu tehdä".
Tanskan salmen vesihöyryt
Suomalaisten käyttämästä energiasta 28 prosenttia tuotetaan ydinvoimalla.
Ruotsissa, jossa ydinvoimaloiden lopettamispäätökset ja niiden päätösten lykkäämiset jaksavat jakaa väestöä vuodesta toiseen, vastaava osuus on 47 prosenttia.
Barsebäckin ydinvoimalassa vuonna 1992 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Ruotsin hallitus päätti sulkea kaikki ydinvoimalat. Mutta Barsebäck ei ole vielä kiinni.
Onnettomuudessa Barsebäckin kakkosreaktorin jäähdytysjärjestelmän venttiili rikkoontui. Syntynyt vesihöyry irrotti eristeitä, jotka putosivat reaktoriveteen. Siellä ne turposivat ja ajautuivat poistoaukkojen siivilöihin tukkien varajäähdytysjärjestelmän vedenkulun. Varajäähdytysjärjestelmä oli kytkeytynyt päälle venttiilin rikkouduttua.
Jos reaktori ei olisi huollon takia ollut vajaakäytössä, olisi se voinut ylikuumentua, ja Göteborgin eteläpuolisen alueen ja Kattegatin salmen toisella puolella asuvien tanskalaisten pahin pelko olisi toteutunut.
Barsebäckin ja Three Mile Islandin kaltaiset onnettomuudet ovat onneksi myös esimerkkejä onnesta onnettomuudessa. Tshernobylissa – kuten tiedetään -kävi pahemmin.
Tshernobylin vaikutukset ovat kuuman ydinvoimakeskustelun perusargumentointiaineistoa. Yksi puoli väittää, ettei Tshernobyl ole aiheuttanut lähiympäristössä poikkeuksellisen suurta määrää syöpää, toinen puoli julkaisee kuvia ja raportteja kehitysvammaisena syntyneistä lapsista.
Mikä on todellisuus, siitä on vaikea saada selkoa. Varmaa on kuitenkin, että Tshernobyl-tyyppisiä voimaloita on uudistettu. Tarpeeksi? Se riippuu keneltä kysyy.
Tshernobyl olohuoneessasi
Tavallaan kysymys on absurdi, koska lähimmät Tshernobyl-tyyppiset voimalat ovat lähempänä Helsinkiä kuin Olkiluoto. Tshernobylejä on uudistettu, mutta niissä on edelleen puutteita, ja Loviisan voimalan moottorivenelaiturilla suomalainen onnettomuus tuntuu triviaalilta kysymykseltä.
Greenpeacella on kuitenkin oma sanansa myös Loviisan ydinvoimalasta.
Viime marraskuussa Loviisan ykkösreaktorissa tapahtui vuoto. Vesi irrotti höyrystintilan lattiapinnoitetta, jonka pelättiin voivan tukkia Barsebäckmaisesti hätäjäähdytinjärjestelmän vedenkulun.
Fortum tutki tapauksen ja totesi, ettei onnettomuustilanteessa veden virtaus olisi tarpeeksi voimakasta viemään hajonneita kappaleita vääriin paikkoihin.
Greenpeacen mukaan kyseessä on kuitenkin esimerkki siitä, että ydinvoimalaonnettomuuksia ei voi ennakoida.
Inhimillinen tekijä
Ydinvoimakeskustelussa onkin kyse riskien hallinnan ongelmista.
Barsebäckin tapauksessa yksi vaaratekijä syntyi siitä, että onnettomuuden satuttua työntekijät olettivat tilanteen olevan hallinnassa ja jättivät varajäähdytysjärjestelmän sulkemisen seuraavalle työvuorolle.
Turvallisuusinsinööri Aurelakin toteaa kierroksemme aikana, että ei ole olemassa ei-inhimillistä virhettä. Koneet ovat ihmisten suunnittelemia.
Ydinvoiman kohdalla riskien hallitseminen on vaikeata erityisesti siksi että ydinvoimalaonnettomuus vaatii erittäin nopeaa toimintaa tilanteessa, jossa on hyvin vaikea ennakoida kaikkea.
Yalen yliopiston sosiologian professori Charles Perrow arvioi, että kun tarvitaan nopeaa toimintaa, pitää vaaratilanteessa päätösten tapahtua keskitetysti, harjoitellusti ja niitä pitää totella ehdottomasti. Perrow:n mukaan ydinvoiman kohdalla ristiriita on siinä, että kun riskit ovat vaikeasti ennustettavissa tarvitaan päinvastaista: hidasta vianetsintää ja huolellista tutkimista.
Karvahattuvoimala?
Suomea aina syytetään itäblokkimaisuudesta, jonkinlaisesta karvahattumeiningistä. Suomettumisesta.
On totta että Ydinvoimaa on tällä hetkellä rakenteilla Kiinassa, Venäjällä, Ukrainassa, Tshekissä, Romaniassa, Iranissa … mutta yleisimmin ydinvoima on käytössä rikkaissa maissa. Köyhimmät maat eivät siitä hyödy - tai kärsi.
Ranskassa kolme neljäsosaa sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Saksassa taas hallitus ja energiayhtiöt allekirjoittivat kesäkuun alussa sopimuksen, jonka mukaan Saksan ydinvoimaloista suurin osa suljetaan vuoteen 2018 mennessä.
Vihreän liiton varapuheenjohtaja Ulla Anttila teki Saksan sulkemispäätöksestä kuultuaan saman tien aloitteen Suomen ydinvoimaloiden lakkauttamisesta.
Loviisan ydinvoimala on suunniteltu toimimaan 50 vuotta, niinpä sen käyttöaika loppuu joka tapauksessa 2020-luvulla. Ei siis ihme, jos energiayrityksillä on kiire lobbata Loviisallekin jatkoa, ja vihreillä kiire uskotella että vaihtoehtojakin on.
Teollisuuden voima jättikin valtioneuvostolle hakemuksen ydinvoimalan lisärakentamisen periaatepäätöksestä viime marraskuussa. Hakija itse arvioi lisärakentamisen kustannukseksi 10-15 miljardia markkaa.
Energiantuottajien etujärjestö Finergy perustelee ydinvoiman lisärakentamistarvetta näin:
"Kaupungistuminen, perhekoon pieneneminen ja elintason nousu lisäävät kotitalouksien ja palvelujen sähkön kulutusta. Teollisuuden osuus sähkön käytön kasvusta on runsaat 60 prosenttia. Sähkön käytön kasvun vuoksi tuotantokapasiteetin tarve kasvaa noin 3800 megawattia seuraavien 15 vuoden aikana."
Finergyn mukaan tärkeätä on pitää sähkön hinta alhaisena. Ydinenergia on siis Finergyn mukaan välttämätöntä, koska energiaa tarvitaan tulevaisuudessa enemmän. Silloin ydinvoima on sen mielestä ekologisin vaihtoehto.
Greenpeacen ydinvoimakampanjasta vastaava Harri Lammi turhautuu Finergyn väitteistä.
"Suomalaisen teollisuuden puheet muistuttavat yhä enemmän George W. Bushin juttuja, lisää kaikkea ja loputtomasti."
"Energiankulutuksen kasvu voidaan vähintään puolittaa seuraavan kymmenen vuoden aikana, jos asiaan halutaan panostaa. Lisäsähkökään ei ydinvoimaa kaipaa: hiilidioksidivapaata puuenergiaa on suunnitteilla jo nyt ydinvoimalaitoksen verran ja tuulivoimallakin voi Suomessa tuottaa vähintään 10-20 prosenttia sähköstä."
"Uudet tulossa olevat energiateknologiat kuten puun kaasutus tuottavat nykyisellä puumäärällä tehokkaammin enemmän sähköä."
Ilmastostrategia
Tällä viikolla Eduskunnan oli määrä aloittaa keskustelu Suomen ilmastostrategiasta. EU sitoutui aikoinaan Kioton ilmastosopimuksessa vähentämään kahdeksan prosenttia kasvihuonepäästöistään. Päätös sitoo myös Suomea.
Hallituksen strategia siitä miten tähän tulokseen päästään on nyt valmistunut. Kevään suuria energiapoliittinen kysymys oli, pitäisikö tämän toimenpideohjelman sisältää maininta ydinvoimasta keinona säästötavoitteisiin pääsyyn.
Strategia ei sisällä ydinvoimakannanottoa, mutta ydinvoimapeikon varjo leijuu keskustelun yllä: millä sitten jos ei ydinvoimalla, kuuluu teollisuuden kysymys.
Säästöillä ja monipuolisilla uusiutuvilla energiamuodoilla, vastaa toinen puoli.
Viimeksi eduskunta on äänestänyt Ydinvoiman lisärakentamisen epäämisestä vuonna 1993. Sittemmin on epäilty eduskunnan asenteen muuttuneen. Yleensä voimasuhteet ovat jakautuneet niin, että puolesta ja vastaan –mielipiteitä on yhtä monta ja äänestettäessä epävarmat ja tuppisuut edustajat äänestävät ydinvoimaa vastaan.
Muiden suomalaisten asenne ydinvoimaa kohtaan on pysyy niukasti kielteisenä, vaikka samaan aikaan myönteisyys on lisääntynyt. Tshernobyl –vuonna 1987 kielteisesti suhtautui 71 prosenttia, -95 54 prosenttia ja tämän vuoden huhtikuussa 53 prosenttia suomalaisista. Myönteisen kannan otti vastaavina vuosina 27%, 40% ja 44%.
Ydinvoimalupahakemus tulee eduskunnan käsittelyyn aikaisintaan ensi keväänä.
Tuuli tuli ja jäi
Tuulivoima tuli ja jäi suomalaiseen energiantuotantoon 90-luvulla, kun myllyjä nousi rannikolle ja tuntureille kuin Don Quijoten uniin.
Pitkään Suomessa keskusteltiin siitä, tuuleeko Suomessa tarpeeksi, nyt kiistellään lähinnä siitä, kuinka monta kymmentä prosenttia Suomen sähköntarpeesta voidaan tuottaa tuulella. Vankimmat uskovat että 20 prosenttia, kyynisimmät että kaksi. VTT:n arvion mukaan yli 10%.
Teollisuus ei halua että sähkön hinta nousee, mutta suomalaisten into ostaa tuulivoimalla tuotettua sähköä on osoittanut että sähkön hinta saa nousta, jos se tuotetaan uusiutuvasta energiasta.
Esimerkiksi Kainuun sähköltä ostettu tuulivoimalla tuotettu sähkö maksaa tällä hetkellä kuluttajalle, joka käyttää kerrostalokaksion verran (n. 2000 kWh) sähköä, 118 mk vuodessa enemmän kuin "tavallinen" sähkö.
Tuulivoimaa ei enää edes teollisuus uskalla haukkua, ja rohkeimmat uskovat että tulevaisuudessa Suomi voisi korkean teknologian maana tehdä tuulivoimateknologiasta kannattavan vientituotteen. Ulla Anttila uskoo, että vuoteen 2010 mennessä tuulitekniikkaa voitaisiin viedä jopa 10 miljardilla.
Kaivoskuilussa
Greenpeacen Harri Lammi vetää yhteen Ydinvoiman ongelmat:
"Ydinvoimasta ei tule muuta kestävää kuin ydinjätteet."
Ajamme Jorma Aurelan kanssa pienelle kuutiorakennukselle. Sisällä on turvaportit ja hissi, joka kuljettaa meidät 110 metrin syvyyteen, kaivokseen. 2000-luvun lopussa tämä vähä- ja keskiasteisen ydinjätteen loppusijoituslaitos sinetöidään sementillä ja sen annetaan täyttyä vedellä.
Betonin väliin on jätetty näytiksi rapakiveä, jonka pitäisi kestää.
"Sitä paitsi ydinjätekapselin päällä voi vaikka istua tuhannen vuoden kuluttua", Aurela vakuuttelee, ja lisää että vaarallista se on vielä 200 tuhannen vuoden kuluttua.
Mutta voiko säteily saastuttaa pohjaveden? Aurelan mukaan ei. Hän on hyvä ennustamaan. Pahimmillaan jäte on vaaratonta vasta kymmenien tuhansien vuosien kuluttua.
"Mä uskon että tulee toinen jääkausi. Olemme laskeneet että jos sen jälkeen tuohon porataan kaivo, säteilyn määrä ei ylitä nykyisin sallittuja määriä."
Mutta mitä tapahtuu jääkauden jälkeen, kun Suomi on vähä-Euroafrikan keskusmonarkian alusmaa ja täällä vaeltavat pitävät jääkaudenjälkeiset kiduksilla varustetut madmax-nomadit, jotka pitävät luolassa uimisesta ja löytävät valmiin kaivoksen jossa on betoniseinän takana kivoja pieniä metalliputkia…
Uraani halkeaa
Uraani on ydinvoimalassa pieninä nappeina. Napit ovat putkissa eli sauvoissa, joita on yhdessä reaktorissa kymmeniä tuhansia. Yhdessä polttoaine-elementissä on 80-300 sauvaa. Sauvaniput ovat paineastiassa, jossa jäähdytysvesi virtaa ja sitoo sauvojen synnyttämää lämpöä.
Ydinreaktio on uraaniatomin haljetessa alkava ketjureaktio, joka pidetään kurissa säätelemällä reaktiossa vapautuvien neutronien määrää. Tämä tapahtuu neutroneja hyvin sitovalla boorilla tai kadmiumilla.
Niitä on sauvoissa, joita lasketaan tarvittaessa paineastiaan: jos ne lasketaan sinne nopeasti ja syvälle, reaktori pysähtyy.
Ydinsähkö on yhtä kallista tuottaa kuin fossiiliset polttoaineet. Kun fossiilisten polttoaineiden kustannukset koostuvat pääasiassa raaka-ainekustannuksista, perustuu ydinvoiman hinta mm. tiukkoihin turvallisuusvaatimuksiin.
Uraani on kallista, mutta määrät, jota voimaloissa tarvitaan ovat niin pieniä, että jos uraanin hinta kaksinkertaistuu, nousee Suomessa sähkön hinta vain kuusi prosenttia.
Vaaran paikat: säteilyn tie
1. Uraanikaivokset: länsimaissa olevat kaivokset ovat väitetysti turvallisia, mutta Greenpeace raportoi jatkuvasti mm. Venäjän Krasnokamenskin alueen pohjavesien saastumisesta. Suomeen uraani tulee pääasiassa Venäjältä (mm. Krasnokamenskista), Kanadasta ja Australiasta.
2. Kuljetukset: uraania kulkee Suomenlahdellakin koko ajan laivoissa matkalla ydinase- ja ydinvoimavaltioihin, ertenkin Venäjältä USA:han.
3. Ydinvoimalat: viime vuoden loppupuolella maailmalla oli 430 ja aktiivisesti rakenteilla 19 ydinvoimalaa. Suurin osa voimaloista tuottaa sähköä, joitakin käytetään myös pommien valmistamiseen. Sähköntuotannosta 17% tuotetaan maailmassa ydinvoimalla.
4. Ydinjäte: Eduskunta päätti keväällä, että ydinjätteen loppusijoituspaikka on Suomessa Eurajoella, Olkiluodon ydinvoimalan vieressä. Ydinjätteen täydellistä turvallisuutta ei ole edes Posiva pystynyt tutkimuksilla osoittamaan.