Ville Valolla on viisaudenhammas puhkeamassa ja naama on turvoksissa mutta pitäisi kuvata kappaleen In Joy and Sorrow videota etelälontoolaisessa teollisuushallissa. Luuri siirtyy Valolle.
”Vitusti lääkkeitä ja jääpusseja ja oikeita asentoja”, hän kuittaa kysymykset naama turvoksissa tehdystä kuvauksesta.
”Englannissa levy-yhtiön tyypit on runkkuja, ne puhuu paljon muttei tee mitään. Ja oikeastaan joka puolella muuallakin”, hän kuittaa kysymykset Englannin markkinoista, jossa HIM ei vielä ole breikannut.
Mutta mennään siihen albumiin.
Tyttöjen levy, Valo on sanonut siitä. Mitä se tarkoittaa?
”Sentimentaalinen ja tunnerikas albumi. En tunne kovin montaa sentimentaalista ja tunnerikasta miestä.”
HIM:n kolmannen albumin tekeminen kesti kaksitoista kuukautta.
”On perseestä että se kesti niin kauan. Mä diggaan vanhanaikaisesta sisään ja ulos (studiosta) -temposta. Meillä oli rundia välissä ja aikataulut meni muutenkin vähän päin prinkkalaa.”
Yllättäen Valo kertoo levyn yhdeksi esikuvaksi Neil Youngin.
”Kun me aloitettiin tekemään sitä me digattiin Queens of the Stone Agea, kun se loppui Neil Youngia. Jonkin verran se tulee läpi siinä että biisien ydin on varsin simppeli ja laulaja-laulunkirjoittajan asema on enemmän läsnä.”
Äkkikuulemalta levyltä puuttuvat läskinvarmat tyttöjenkutittajahitit. Hittipotenssi voisi suunnata oikeamminkin vähän varttuneemmille tytöille. Ehkä vähän pojillekin. Mutta toisaalta albumi on ikään kuin ”oikea” rocklevy siinä mielessä että se muodostaa vielä hallitumman oloisen kokonaisuuden kuin edelliset.
”Me yritettiin karsia ääripäitä pois, toisin kuin levy-yhtiöinstanssit olettivat. Jotkut niistä odottivat että teemme hentoja kappaleita ja toiset että teemme rankempaa heviä.”
Lashes to ashes, from lust to dust in your sweetest torment I’m lost, Valo laulaa eikä kuulosta enää ihan yhtä hassulta kuin silloin kun rivi kulki Join me in death. Love metal on läsnä muttei enää tipauta aikuista kuuntelijaa pallilta.
”Ystävyyssuhteiden kuolemista mieluummin kuin varsinaisesta kuolemasta siinä on aina ollut kyse. Mutta aiemmin se oli kieli poskessa goottisymboliikan käyttämistä b-elokuvia lainaten.”
Niinpä. Tyhmäkinhän sen ymmärtäisi että campistä siinä love-deathissa on aina ollut kyse… tyhmä toimittaja vaan ei ole tajunnut.
Kieltämättä Campin valossa HIM:n tuotanto aukeaa uudelleen ja huvittaa. Nolottaa, mutta peitän tyylikkäästi punastukseni passiivimuotoiseen kysymykseen.
Onko kuolemasymboliikkaa sitten ymmärretty väärin?
”Mua ei kiinnosta mitä ihmiset kelaa siitä”, sanoo Valo.
Valo kertoo että yksi hänen lempielokuvistaan on Zoltan, Hound of Dracula. Siinä Draculan palvelija ja hänen koiransa lähtevät etsimään uutta isäntää Los Angelesiin.
Siis kaikki fanit leffaa etsimään. Sen on ohjannut Albert Band -niminen suuruus vuonna 1976.
12 kommenttia
Laura666
25.10.2002 15:19
Mainio ja aivan ihana levy!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Eel
25.10.2002 15:19
Ei eroa millään positiivisella tavalla edellisestä albumista. Äänimaailma on vain hieman keventynyt ja koneita paukkuu taustalla enemmän. Biisit ovat ihan samasta tuubista puristettuja kuin edellisellä kerralla. Ja kansikin on aivan saatanan ruma. Mutta kai se sitten myy, kun Villekin on niin kaunis. Tätä levyä eivät osta kuin Villestä unelmoivat teinit. Ja niitähän toki riittää. HIM on TUOTE! Boikotoikaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
chrystal child
25.10.2002 15:19
Aivan loistava levy, HIMin paras tähän asti. Ja bändi ei kyllä todellakaan ole mikään tuote, toisin kuin kaikki asenneongelmaiset väittää: satun tietämään, että mitään taustalla hääriviä dollarisilmäisiä takapiruja ei ole, jätkät päättää ihan itse mitä ne tekee.
Vastaa kommenttiinSitä paitsi levy on aivan erilainen kuin edeltäjänsä, joka oli megamenestys. Kaupallisesti varminta olis ollut tehdä yhtä dramaattinen levy yhtä täynnä seksyä ähkimistä. Tässä ote on muuttunut ja kliseitä on karsittu rankalla kädellä, kuten myös paatosta, jota on mukana enää sopivasti.
Vastaa kommenttiin
vecculi
25.10.2002 15:19
Ihan hyvä levy ja koskettaa joissain tilanteissa, mutta ei jaksa kauaa kuunnella. Menee huononpaan suuntaan ensimmäinen levy oli hyvä se oli kunnon metallia, toinen levy oli jo kevyempää, mutta ihan hyvä tämä kolmas on mielestäni jo täyttä teinipoppia. Kyllä se välillä kestää kuuntelua, mutta en sitä kauaa jaksaisi kuunnella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
dgfffdhrghj
25.10.2002 15:19
Loistavaa kamaa, huonoimmatkin biisit on hyviä.... neljä tosi hyvää biisiä... ei aivan yhtä hyvä kuin edellinen levy, mutta silti loistava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
epäjumalatar
25.10.2002 15:19
Ihan jees.. Ehkä ekaa levyä kuunteli kauemmin, mutta oli jätkillä varmaan paineitakin(?) Mut olis ne voinut tehdä toisen razorblade romancenkin... Enemmän mättöä olisi saanut olla, vaikka diggasin tätäkin ihan kybällä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
glamboy
25.10.2002 15:19
Hyvä pläjäys taas Himmin kundeilta, mutta jotenkin kuunnellessaan aistii että tyypit eivät ole olleet omia itsejään studiossa. Kuin katsoisi teatteria missä näyttelijät eivät sovi rooleihinsa, mutta kuitenkin pyrkivät viemään roolinsa läpi ennakkoluuloista huolimatta. Ei huono levy, mutta oma merkki mikä tekee tästä bändistä ´´His Infernal Majestyn´´ maailmalla hiukan horjuu. Miksi ´´pehmittää´´ tyyliään jos kyseessä ovat markkinat? Toivottavasti neljännelle lätylle tullessaan HiM muistaa, että kuinka se teki vaikutuksen ihmisiin omassa tyylissään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
#666#
18.11.2002 11:55
Kokonaisuus kuulostaa selvältä amerikan popilta. Tuli ikävä ekalle levylle, tyyli on muuttunut. Kyllähän tästä silti love metallin tunnistaa. Ja lyriikoista löytyy enemmän herkkyyttä. Tippa linssissä biisien kuuntelujen jälkeen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kriitikko666
23.11.2003 00:42
SHITTTIII!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
velliperseville
2.1.2005 09:43
aivan hirveetä kuraa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
musa diggari
4.3.2005 18:01
Levy on himin toiseksi paras levy... biisit toimisi akustisena paljon paremmin
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Zu-High
13.2.2006 01:38
HIM:in toinen kahdesta ei niin hyvästä levystä..
mutta on kuitenki kolmosen arvonen.. läpimurto levyn jälkeen odotukset on korkeella ja tää ei ihan täyttäny niitä..
ja kuten edellinen totesi.. akustisena toimii paremmin..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin